keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Musta kuin eebenpuu




Tunnen sinut paremmin kuin kukaan muu. Tunnen sinut paremmin kuin tunnet itsesi. Tiedän sinusta kaiken.

Salla Simukan kirjatrilogia valloittaa maailmaa, sillä sen julkaisuoikeudet on myyty jo 37 maahan. Kirjojen nimet ovat saaneet nimensä vanhasta sadusta, Lumikista. Kirjojen päähenkilön nimi on tietysti Lumikki. Ensimmäisen osan nimi on Punainen kuin veri, joka vanhassa sadussa tarkoitti Lumikin huulia. Toisen kirjan nimi on Valkea kuin lumi, joka sadussa tarkoitti Lumikin ihoa ja kolmannen kirjan nimi on Musta kuin eebenpuu, joka sadussa tarkoitti Lumikin hiuksia. 

Vanhassa Lumikki-sadussa Lumikki puraisi myrkkyomenaa ja kuoli. Musta kuin eebenpuu teoksen kannessa on musta omena, joka viittaa joulunäytelmään, jota ilmaisutaitolukion oppilaat harjoittelivat. Lumikki esitti näytelmässä tietysti pääosaa. Hänen poikaystävänsä Sampsa esitti metsästäjää. Lumikki haaveili edelleen Liekistä, joka oli jättänyt Lumikin vuotta aiemmin mennäkseen sukupuolenkorjausleikkaukseen. Liekki oli murtanut Lumikin sydämen ja Lumikki oli pitkään ollut masentunut Liekin lähdön jälkeen. Nyt Liekki oli tullut takaisin ja halusi jatkaa siitä, mihin he olivat jääneet. Kumman Lumikki valitsi, Sampsan vai Liekin, se kannattaa lukea kirjasta. 

Hän seisoi Lumikin takana. Hymyilevänä. Todellisena. Hän näytti ehkä vähän vielä enemmän pojalta kuin puolitoista vuotta aiemmin, hiukset olivat lyhyemmät ja vaaleammat, asennossa oli uudenlaista tyyneyttä ja itsevarmuutta, mutta muuten hän näytti aivan samalta. Jäänsiniset silmät olivat samat, ja Lumikki upposi niihin hetkessä, kuin olisi rikkonut ajatuksenohuen jääriitteen ja sukeltanut avantoon.

Ennen kuin kirjassa oltiin niin pitkällä, oli Lumikki joutunut outojen tapahtumien kohteeksi. Kirjassa oli jännitystä ja vaarallisia tapahtumia edellisten kirjojen tapaan. Lumikki oli saanut peräänsä Varjon, joka lähetti hänelle tekstiviestejä, tiesi hänestä asioita, joita muut eivät tienneet ja pelotteli ihmisten surmilla. Musta kuin eebenpuu oli jännityskirja, joka oli luettava kannesta kanteen heti, sillä se oli todella koukuttava. Kirja oli upea loppu sarjalle, joista jokainen kirja on ollut jännitystä täynnä. Kirjojen punaisena lankana kulki Lumikki-satu, joka yhdisti kirjat kokonaisuudeksi nimiä ja kirjan kansikuvia myöten. 

Lumikki oli kokenut yksinäisyyttä ja oli ollut koulukiusattu lapsi. Hänellä ei ollut sisaruksia, mutta jokin salaisuus perheessä oli, joka halusi tulla esille. Edellisessä kirjassa Lumikki alkoi muistaa hyvin varhaisia lapsuusmuistoja, joissa hänellä olisi ollut sisar, mutta heidän perheessä ei puhuttu asioista, eikä Lumikki löytänyt kotoa mitään sisareen viittaavaa. Oliko Lumikilla sisko ja mitä siskolle oli tapahtunut, jatkui Musta kuin eebenpuu kirjan yhtenä teemana. Toinen vahva teema oli pakkomielteinen rakastaja, jonka henkilöllisyys yllätti minut kirjan lopussa. Yksi teemoista oli seksuaalisuus. Toivon reipasotteisesta Lumikista vielä lisää kirjoja, sillä kirjat sisälsivät runsaasti nuoria koskettavia aihepiirejä, joita on hyvä käsitellä jännittävien tarinoiden sisällä. Trilogian kansikuvat ja ulkoasut saavat minulta extraplussaa, sillä ne kuvaavat hienosti kirjojen sisältöä. ****+++

Voi pieni Lumikki. Elämässä tulee joskus yllätyksiä. Kaikki ei menekään niin kuin kuvittelit. Joskus lasiarkusta pääsee pois tuosta vain. Mutta tämä ei ole näytelmää. Tämä ei ole satua. Tämä on totta. Ja todellisuudessa lasiarkun kansi on tietenkin ruuvattu kiinni.

Salla Simukka, Musta kuin eebenpuu
Kannen ja ulkoasun suunnittelu Laura Lyytinen
Tammi 2014
s. 192

Annami, Lukutoukka ja Ulla  ovat plokanneet tämän kirjan.

2 kommenttia:

  1. Tämä oli todellakin jännittävä kirja. Tämä oli suosikkini koko sarjasta ja mielelläni lukisin Lumikki Anderssonista lisääkin, mutta eiköhän sarja tähän loppunut valitettavasti. Hienoa kuitenkin, että trilogia on herättänyt kiinnostusta monessa muussakin maassa, sillä näille kirjoille todellakin suo kaiken mahdollisen huomion.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minunkin suosikkini sarjasta. Hienoa, että suomalaiset menestyvät maailmalla myös kirjallisuudessa :)

      Poista