torstai 5. helmikuuta 2015

Jumala joka kivessä

Tahsin Bey ei vastannut siihen syleilemällä häntä vaan sen sijasta kuiskasi hänen korvaansa - lupauksen, ehdotuksen, varoituksen: "Sitten kun sota loppuu", Vivian Rose.

Kamila Shamsie on pakistanilaissyntyinen kirjailija, jonka Kartanpiirtäjä teokseen ihastuin tosi paljon. Jumala joka kivessä kertoo 1900-luvun alkupuolen kahdesta tapahtumasta, mutta pääosissa ovat tietenkin ihmiset, eivät tapahtumat. Jälleen kerran Shamsie on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan, jonka seurassa viihdyin tosi hyvin. 
Heinä-elokuussa vuonna 1914 nuori brittiläinen argeologinainen pääsi osallistumaan argeologisille kaivauksille Turkin Labrandassa. Kesä ja kaivaukset sujuivat nopeasti ja kiintymys kaivausten johtajaan syveni matkan aikana. Kaivausten loputtua ja heidän palattua ihmisten ilmoille Konstantinopoliin, he kuulivat, että Euroopassa oli syttynyt sota. Vuoden päästä Vivian Rose oli matkalla Intian Peshawariin ja tapasi ohimennen junassa kirjan toisen päähenkilön, intialaisen Qayyum Gulin, joka oli loukkaantunut sodassa brittien joukoissa. Kirjan tapahtumat kuvataan sekä Vivian Rosen että Qayyum Gulin näkökulmista.

Verta ja vaahtoa kaniinin suussa, sen silmät selällään. Koston suloisuus - Qayyum tunsi kuinka hänen suonissaan kohisi, kun Kalamin isä tökkäsi sormella kylkeään näyttääkseen, mistä kohtaa veitsi oli painunut sisään.

Vivian Rosen elämä Intiassa oli rentoa ylemmän luokan oleilua. Paluu takaisin kotimaahan siirtyi, sillä hän ei ollut valmis palaamaan sairaanhoitajaksi, sillä sota jatkui vielä. Sairaanhoitajan työ oli sopivaa ylemmän luokan naisille, vaikka sitä ei välttämättä vaadittu, tärkeintä oli rikkaan kosijan hankkiminen. Vivian Rosen tapauksessa miehen tuli olla arkeologi ja kulkea ympäri maapallon kaivauksilla, jotta Vivian Rosekin pääsisi kaivauksille. 1900-luvun alkupuolella naiset eivät juurikaan tehneet argeologisia töitä, joten Vivian Rose oli harvinainen hankkiessaan yliopistosta ammatin itselleen. Matkustelu eri maanosissa yksin oli myös harvinaista, mutta raha mahdollisti matkustelun.

"Hän sanoi, että meidän täytyy päästä eroon vääristä ajatuksistamme. Meidän täytyy herätä tästä kaniinin unesta."
Qayyum astui takaisin hiljentyneeseen sateeseen pää takakenossa, ja maailman kaiken metelin sijalle astui vesipisaroiden helkähtely lasisilmää vasten, aavistamaton taivaan musiikki.

Intiassa oli herätty vastustamaan siirtomaaherruutta. Palattuaan jälleen Peshwariin huhtikuussa 1930 intialaiset ja englantilaiset kahakoivat eri puolilla Intiaa. Se ei kuitenkaan estänyt Vivian Rosea palaamasta Intiaan, sillä hän oli kuullut erään esineen löydöstä ja oli rahoittamassa kaivauksia. Sen verran Vivian Rose pelkäsi intialaisia, että pukeutui yleisillä paikoilla burkaan, yläluokkainen englantilaisuus ei enää suojellut ihmisiltä, jotka halusivat maansa takaisin. Jumala joka kivessä kirjan toinen kirja kuvasi näitä huhtikuun tapahtumia eri ihmisten näkökulmista, joka oli taidokasta kerrontaa.
Jumala joka kivessä kirjassa kuljetaan ensimmäisen maailmansodan tapahtumista Intiaan, jossa englantilaisten siirtomaaherruus oli tullut tiensä päähän. Tarinan juonikuvioissa oli historiaa ja arkeologiaa sekä päättäväisiä henkilöhahmoja, jotka rohkeudellaan avasivat uusia polkuja vanhojen perinteiden puristuksissa. Suosittelen kaikille historiallisten kirjojen ystäville. ****

Kamila Shamsie, Jumala joka kivessä
suom. Raimo Salminen
Gummerus 2015
s. 381
A God in Every Stone 2014

19 kommenttia:

  1. Oi mikä kirja! Argeologia kiinnostaa, tuo aika kiinnostaa... Tämä vilahti heti lukulistalle! Kiitos tästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuohon aikaan sattui ja tapahtui paljon, jota kertomakirjallisuudestaa voidaan lukea. Ajat eivät ole muuttuneet ja sotia käydään, maita valloitetaan ja siviilit kärsivät. Ihminen ei taida oppia koskaan rauhalliseen rinnakkaiseloon.
      Kamila Shamsien kirjat ovat huippuja, varsinkin Kartanpiirtäjä, jossa on rakkautta :)

      Poista
  2. Kyllähän tuohon aikaan sattui ja tapahtui paljon, jota kertomakirjallisuudestaa voidaan lukea. Ajat eivät ole muuttuneet ja sotia käydään, maita valloitetaan ja siviilit kärsivät. Ihminen ei taida oppia koskaan rauhalliseen rinnakkaiseloon.
    Kamila Shamsien kirjat ovat huippuja, varsinkin Kartanpiirtäjä, jossa on rakkautta :)

    VastaaPoista
  3. On kiinnostavaa, että Shamsieta suomennetaan, kun niin paljon hyviä jää suomentamatta. Olen lukenut Shamsielta yhden teoksen (Burnt Shadows) ja sen innostamana ostin tuon Kartografian englanniksi. Minulle selvisi nimittäin vasta vähän aikaa sitten, että häntä on suomennettukin.

    Kirjoituksesi herättää kiinnostuksen tätä hänen uusinta teostaan kohtaan. Kuullostaa oikein lupaavalta ja kerrot kirjasti kauniisti. Kiitos Mai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu :)
      Minä olen laiska lukemaan englanniksi ja onhan tuota lukemista riittänyt :) Muistaakseni löysin Kartanpiirtäjän jonkun ihanan kirjabloggarin sivulta 2013 ja varasin heti tämän uusimman, koska Kartanpiirtäjä oli jotain niin huiman hienoa kerrontaa. Kirjailija on -73 syntynyt, joten varmaan saamme vielä monta suomennosta hänen uusimmista kirjoistaan. Hänhän on ollut jopa Orange-palkintoehdokkaana.

      Poista
    2. Tuolta palkintolistalta hänet alunperin keksinkin.

      Poista
    3. Olisipa joskus aikaa seurata noita palkintolistoja. Viime vuonna Jokke järjesti kivan Nobel-haassteen, joten oli pikku pakko seurata nobelistien kirjoja, kun osallistuin haasteeseen.
      Orange-listalla on aika huikeita kirjailijoita mm. Adichie, Shriver...kumpaakin olen lukenut.

      Poista
    4. Orange on nykyisin Baileys. Se on kyllä ihan ehdoton kirjallisuuspalkinto, jonka ehdokkaista löytää todella kiinnostavia teoksia. Voittajat olen tainnut lukea suunnilleen kaikki ja viime vuosien lyhytlistaehdokkaat myös. Mulla on blogissa välilehdellä Baileys ehdokkaat vuosilta 2011-2014. Aiemmat vuodet ovat tekeillä, mutta en ole saanut niitä vielä valmiiksi.

      Poista
    5. Minäpäs käyn kurkkaamassa sinun Baileys-listasta, josta en ole kuullut mitään. Shamsien kirjaliepeessä luki, että ollut Orange-palkintoehdokkaana, joten onko se nimi ihan vasta vaihtunut? Minusta tuo Orange-nimi olisi paljon parempi :) Baileys-nimestä tulee mieleeni jokin likööri.

      Poista
    6. Nimi taisi vaihtua pari vuotta sitten. Minäkin pidin paljon enemmän Orange-nimestä. Luulen, että juurikin se likööri-Baileys sponsoroi tätä kilpailua, joten nimi on pitänyt vaihtaa. Aika ikävää, mutta tärkeintä kuitenkin, että tämä kirjallisuuspalkinto on olemassa, koska en ole palkintolistoilta löytänyt vielä yhtään teosta, josta en olisi pitänyt. Tosin yksi on jäänyt kesken, kun se oli kirjoitettu niin vaikealla murteella, että ei avautunut.

      Poista
    7. Ikävä, että sponsori haluaa nimensä tuolleen esille. Kävin katsomassa sinun Baileys-listaa. Hyviä teoksia uskoisin. Suurin osa suomentamatta. Löysin netistä uutisen, jossa nimi on vaihdettu vasta 2014.

      Poista
  4. Sinä olet jo ehtinyt lukea tuon. Minä vasta olen hankkimassa tuota kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sinulla vielä aikaa lukea. Suosittelen. Tämä tuli harvinaisen nopsasti kirjastosta. Varmaan tuo kirjan nimi hämää, eikä ihmiset lainaa sitä. Tämä ei ole kuitenkaan mikään uskontoon liittyvä kirja, vaan viihdekirja. Olisin ehkä laittanut jonkin muun nimeksi.

      Poista
  5. Mai, minä olen lukenut Shamsielta sekä loistavan Poltetut varjot että Kartanpiirtäjän. Poltetut varjot olisi voinut olla lukuvuoteni paras kirja ilmestyessään jos sen maailmankaikkeuden paras aloitus olisi kestänyt kautta kirjan. Poltetut varjot kummitelee minussa vieläkin. Kartanpiirtäjä oli pidetty, suloinenkin ja laadukas. Jotenkin aavistan nyt, että just tämä Shamsie jää minulta lukematta. Olet oikeassa: Tuo nimi ei ole ihan myyvä, mutta ei se pidä minua Shamsiesta nyt erossa, vaan se, että yritän saada aikaa myös muulle elämälle eikä vain blogille ja koko ajan tursuaa kaikkialta uusia kiinnostavia teoksia. Ehkä sitten joskus kun rauhoittuu. Pidän nimittäin kovasti Shamsien kirjoitustyylistä, hänen 'äänestään'.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, minäkin pidän Shamsien äänestä. Miua kiinnostaa lukea tuo Poltetut varjot. Sitä on kiitetty. Jään odottamaan mielenkiinnolla Shamsien seuraavaa kirjaa :)

      Poista
  6. Kirja odottaa tuossa pöydällä, että tarttuisin siihen. Jonkun aikaa haluan vielä viivytellä, ennen kuin aloitan lukemisen. Palaan sitten tänne lukemaan tarkemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin kirjaa innokkaasti, joten tartuin siihen heti ja luin melkein kannesta kanteen yhdellä istumalla. Tämä on niin kiinnostava aihepiiriltään. Kirja loppui sopivasti ja jätti tapahtumat ja henkilöhahmojen elämät mielenkiintoiseen vaiheeseen...
      Mukavaa lukumatkaa Intiaan :)

      Poista
  7. Olit Mai lukiessa monesti mielessä, koska muistin sinun pitäneen tästä teoksesta. Minulle kävi vähän huonommin. Tunnistin teoksen ansiot, mutta henk.koht. tasolla tämä ei oikein ollut minun juttuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan harmi. Itse ihastuin tuohon kerrontatyyliin, jossa kerrottiin tarinaa viipaleittain kuin edestakaisin kuin Tarantinon elokuvissa varsinkin kirjan loppu oli mielestäni taiturointia tarinankerronnassa.

      Poista