sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Vesienkelit

Hän näki kerran Australiassa kuutiomeduusan.
Valkoiset tappavat lonkerot.
Täällä on vain pimeä ja kylmä eikä hän halua nähdä tyttöä, mikäs sen tytön nimi taas olikaan?

Ruotsalaisen Mons Kallentoftin Malin Fors-sarja on jatkunut kuudennella huikealla dekkarilla Vesienkelit. Sarjan päähenkilö on Linköpingin poliisin väkivaltayksikön huippuhyvä tutkija Malin Fors, joka tekee työtään luottaen yliluonnollisiin tuntemuksiinsa tapahtumista. Malin Fors tekee työtään säästämättä itseään tai läheisiään, jotka hän karkottaa luotaan. Taustalla on lapsuudenaikaisia traumoja, joten suosittelen lukijoita aloittamaan ensimmäisestä kirjasta Sydäntalven uhri ja lukemaan kirjat järjestyksessä. Malin Fors on henkilö, jonka elämä ei ole helppoa, sillä hän on alkoholisti. Kirjasarjassa alkoholismi seuraa Malinia ikävästi koko ajan. Se on addiktio ja sitä vastaan on taisteltava joka hetki, niin myös tässä dekkarissa.

Sinä et ole täällä meidän avaruudessamme, emme ole nähneet sinua vielä emmekä haluakaan nähdä sinua täällä, sillä tiedämme mitä se merkitsisi. Toisinaan olemme olleet kuulevinamme sinun äänesi, mutta se on aina ollut joku toinen lapsi, joku tuhansista hyljätyistä lapsista, joita kukaan ei etsi eikä kaipaa.

Vesienkeleissä, kuten muissakin sarjan kirjoissa, Kallentoftin päähenkilöitä olivat myös kuolleet. Heidän ajatukset seurasivat tutkimusta ja Malin Forsia. Vesienkeleissä löytyi murhattuna pariskunta, jotka olivat adoptoineet tyttären. Tytär oli kadoksissa. Kuolleet vanhemmat halusivat tiedon tyttärensä olinpaikasta Malin Forsin avulla. Vain Malin pystyi löytämään tytön. Tutkijoilla oli kiire, sillä tyttö oli pieni ja maailma kavala ja ilkeitä ihmisiä täynnä.

Malin menee kylpyhuoneeseen, ei jaksa katsoa itseään peilistä, sillä häntä ei ole, mutta tuossa minä olen, enhän ole, nainen peilissä näyttää hirveältä, harmaan ja punaisen kirjavalta, kasvot ovat muodoton turvonnut möykky ja hiukset roikkuvat löyhkäävän oksennuksen tahrimina suortuvina.

Linköpingin väkivaltajaoston tutkijoilla on Vesienkeleissä ikävä kansainvälinen rikollisjoukko vastassa. Tutkimuslinjoja on useampi, mutta kadonnut tyttö johtaa heidät todella kauheita rikoksia tekevien ihmisten kannoille. Mons Kallentoft johdatti rikostutkimusta varmoin ottein ja uskottavasti. Malinin oma elämä vaikeutui Vesienkeleissä, mutta jostakin syystä hänen henkilökohtainen elämä tuo kirjoihin syvyyttä, jota ilman kirjat eivät olisi niin hyviä. Vesienkelit on hyytävän hyvä lukukokemus, suosittelen. *****

Mons Kallentoft, Vesienkelit
suom. Raija Rintamäki
WSOY 2015
s. 444
Vattenänglarna 2012


Osallistun tällä ruotsalaisella kirjalla Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen.

6 kommenttia:

  1. Vesienkelit kuulostaa kirjalta, jonka haluaisin lukea. Aikaisempaa kokemusta sarjasta minulla ei ole kuin edellisen, sarjan viidennen osan verran, jonka kyytiin hyppäsin vaan rohkeasti. Huomasin tosiaan itsekin, että aikaisemmat osat olisivat syventäneet lukukokemusta huimasti. Varmasti tämän taustan puutteen takia minulle jäi Viidennestä vuodenajasta aika ristiriitainen fiilis. Sen verran kirja on kuitenkin jäänyt tietyllä erikoisuudellaan kolkuttelemaan aivojen perukoille, että sarjan parissa jatkan varmasti lisääkin. Tämä Vesienkelit kuulostaa todellakin yhtä hyytävän mielenkiintoiselta, kuin mitä Viides vuodenaikakin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeassti vaan lukemaan. Minulle kävi Kristina Ohlssonin kirjojen kanssa samalla tavalla, että en aloittanut ensimmäisestä kirjasta, joten aloitin sitten sarjan alusta, sillä Fredrika-sarja on huippuhyvä. Ruotsista ja Norjasta tulee todella huippuhyviä dekkareita.

      Poista
  2. Tämä kuulostaa hyvältä, mutta lukeminen mennee minulla loppuvuoteen. Olen näet saanut vasta sarjan ekan osan luettua. :) Kallentoftin kirjoitustyyli on kyllä hieno. Tuota alkoholismiakin hän toi ensimmäisessä osassa aika hienovaraisesti esille, eikä räväyttänyt kaikkea ankeutta päin lukijan näköä. Malinin oma elämä tuntuu erittäin kiinnostavalta kaikkine vaikeuksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jäin Malin Fors-sarjan koukkuun ensimmäisestä kirjasta ja luin heti perään kaikki julkaistut ja kahta viimeistä on pitänyt odotella aina vuosi, ihan liian pitkä aika. Sinulla on kuusi huippulukuhetkeä tälle vuodelle :)
      Minäkin taidaan tykätä kunnon draamasta, ongelmista jne. sitäpaitsi jokaisessa kirjassa on mielenkiintoinen teema ja yhteiskunnallinen ongelma. Tässä uusimmassa jopa kansainvälinen ongelma.

      Poista
  3. Tämä kirja odottaa minulla lukuvuoroa, mutta sopii paremmin viikonloppuun. Ei sovi minulle iltaan yksin ollessa. Joo, olen toivoton tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukuin minäkin valot päällä eteisessä...pieni turva :) Dekkarit sopivat paremmin kesäaikaan, kun on valoisaa :)
      Yhtä toivoton tapaus ;)

      Poista