keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Takiainen

"Eikö sen aina tiedä, jos rakastaa."

Itävaltalainen Daniel Glattauer on kirjoittanut kirjan seurustelusuhteesta, joka muuttui todella omituiseksi sen jälkeen, kun kirjan päähenkilö Judith halusi päättää suhteen. Seurustelusuhteen toisesta osapuolesta tuli suoranaisesti ikävä tyyppi ja kirjan nimi, Takiainen, kuvaa hyvin kyseistä miestä. Tosin en oikein pidä kirjan nimestä, eikä se tule missään kirjan vaiheessa esille. Mies oli suoranaisesti ylikiinnostunut Judithista. Mitä vähemmän Judith piti miehestä, sitä enemmän mies kiinnittyi häneeen, hänen tuttavapiiriinsä ja sukuunsa ja alkoi hallita heitä.

"Minun asiani eivät ole oikein kohdallaan", hän tunnusti. "Tiedän sen kyllä", äiti vastasi. Syntyi pieni kiusallinen tauko. "Mistä sinä sen tiedät?" - "Näkeehän tuon sinusta, lapsi kulta", äiti vastasi.

Voin hyvin kuvitella miltä tuntuu, kun joku seurailee, lähettelee kukkia ja viestejä, eikä usko, vaikka kuinka yrittää sanoa, että ei halua seurustella, koska ei halua. Olen seurannut telkkarista yhtä omituista tosi-tv-ohjelmaa, joka kertoo kolmesta parista, jotka tapasivat toisensa ensi kerran alttarilla. Jos kipinää ei synny, niin sitä ei synny, vaikka asiantuntijat kuinka valitsevat hyvin toisilleen sopivat parit. Yhdessäolo alkaa tuntua ikävältä. Kirjan mieshenkilöstä tuli todella ikävä tyyppi seurustelusuhteen jälkeen. Tilanteen teki vielä ikävämmäksi sen, että sukulaiset ja ystävät olivat oppineet tuntemaan miehen hyvät puolet ja pitivät Judithia syyllisenä siihen, että mies oli masentunut ym. Ainoa, joka uskoi Judithia oli hänen työpaikkansa opiskelijatyttö.

Ensin kuului hälyä, aivan kuin joku heiluttelisi luolassa peltilevyjä. Sitten kuului kuiskintaa. Lopulta suhisevat äänet tekivät tilaa muminalle, joka voimistui jatkuvasti.

Takiainen muuttui todella trillerimäiseksi jännityskirjaksi ja koukutti lukemaan kirjan todella nopeasti. Kirjan kuvioihin tulivat mukaan skitsofreeniset psykoosit, sairaalahoidot, tokkuraiset lääkehoidot ym. sekavat tilat, joita Judith yritti hallita, mutta ei yksin pystynyt. Kirjan loppu on aika yllättävä, mutta Takiaiselle sopiva loppu. Pidin tosi paljon Glattauerin Kun pohjoistuuli puhaltaa ja Joka seitsemäs aalto kirjoista. Olisin toivonut tämän kirjan nimeksi jotain samantyyppistä. Kirjan kansikuva kuvaa todella hyvin Judithin olotilaa seurustelusuhteen jälkeen. Judith kohtasi todellisen narsistin, joka suisti hänen elämänsä sekaisin. ***

Rakkaus sitoo meidät toisiimme. Ikuisuus yhdistää meidät toisiimme. Sinä olet minun valoni ja minä sinun varjosi. Meitä kumpaakaan ei voi enää koskaan olla olemassa yksin. Kun sinä hengität, hengitän minä!

Daniel Glattauer, Takiainen
Atena 2013
s. 268
Ewig Dein 2012


14 kommenttia:

  1. Tuohan vaikuttaa kiinnostavalle kirjalle, tekijä ei sano mitään. Kirjan nimi sen sijaan hurmaa minut heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takiaisten siemenet ovat tosi ikäviä koiran turkissa ja taliainen leviää kuin tauti. Ehkäpä sittenkin kirjan nimi kuvaa hyvin tätä kirjaa.

      Poista
  2. Olenkin lukenut nuo Glattauerin kaksi muuta, jotka olivat ihan näpsäköitä. Tämäkin voisi olla ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ne sähköpostirakkaudesta kertovat kirjat olivat todella kivoja jja viihdyttäviä. Tämä kirja koukutti eri lajilla eli sillä rakkauden kääntöpuolella.

      Poista
  3. Mai, hurjaa! Nyt mun täytyy lukea tämä...Kirjan nimi on kuvaava, mutta silti typerä. Kyllä noita tyyppejä riittää. Ja ne voivat olla tosi, tosi ikäviä (lue; vaarallisia).

    Minulla on joku outo jännityskirjanälkä, tai vaje, tämä tulisi varman hyvinkin avuksi. Otin kirjastosta jo epätoivoissani yhden Anna Janssonin, vaikka muutama vuosi sitten häneen aika pahasti kyllästyinkin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena, kylläpäs oletkin jännityksen tarpeessa. Anna Jansson ei kyllä pärjää tälle kirjalle. Tämä on sellainen psykologinen tarina suhteesta, joka ei toiminut. Glattauer osaa kirjoittaa taitavasti. Annoin kyllä miinuksia nimestä.

      Poista
    2. Mai, ei Jansson nyt huono ollut kuin muistin, mutta uskon tämän menevän ohi sen. Laitan tämän nyt listalle, kitios <3

      Poista
    3. Kiitos itsellesi Leena :) Aina on kiva, jos joku saa näistä postauksista lukuvinkin. Olen saanut itse todella monta lukuvinkkiä kirjabloggareilta :)

      Poista
  4. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja tuo viimeinen sitaatti houkuttaa lukemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viimeinen sitaatti on todella hyvä ja samalla kammottavasti kuvaa narsistin ajattelua tässä kirjassa. Suosittelen tätä kirjaa ja kahta muutakin Glattauerin kirjaa, jotka on suomennettu.

      Poista
  5. 'Rakkautta' on liian monta lajia, ei sovi kaikki kaikille!!
    Kiitos postauksesta, Mai! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili :)
      Se onkin sitten hienoa, kun kohtaa sen oikean, jonka kanssa on mukavaa, mutta silti voi olla oma itsensä :)

      Poista
  6. Luin tämän muistaakseni viime syksynä. Oli ihan ok-kokemus. Ei jäänyt mieleen sen kummemmin, mutta ei tuntunut pahalta lukeakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän näitä lukee romaaneina, mutta narsistin kanssa tosielämässä seurustelu ja eläminen voi olla todella kammottavaa.

      Poista