keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Ihmisen veri







Hänen täytyi tunnustaa itselleen, että nainen oli asettunut pommitusta muistuttavine jysähtelyineen, polkupyörineen, utukatseineen, rohkeine pakaroineen ja valtamerellisine rintoineen pysyväksi häiriötekijäksi hänen elämäänsä.

Sari Pöyliön hurjan hauska esikoiskirja Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä (2014) hurmasi minut huumorintajuisilla ja koomisilla novelleilla. Novelleissa oli suomalainen arkipäivä läsnä eri ikäisten naisten maailmassa. Ihmisen veri on proosateos ja kertoo vanhemmasta yli kahdeksankymppisestä entisestä lääkäristä Kulo Taipaleesta. Kulon yläkertaan oli muuttanut asumaan viisikymppinen Ansa. Kulon hormoonit hyrräsivät reippaasti Ansan seurassa ja pian heillä oli yhteisiä juttuja selvitettävänä, joten Kulo sai runsaasti aikaa olla yhdessä Ansan seurassa. Kulo oli nimittäin tehnyt yhden elokuvan nuorena miehenä, joka oli kadonnut. Kirjan nimi on samanniminen kuin elokuva. Kulo ja Ansa etsivät siis kyseistä vanhaa elokuvaa.

Kauppakeskuksen tapahtumissa ei ollut mitään nauramista. Hän sai vuoden mittaisen porttikiellon, ja vain siksi, että oli paennut housuostoksilta paradoksaalisesti ilman housuja...
- Alusvaatteissa juoksenteleminen perheille tarkoitetussa ostospaikassa on perverssiä, deltoideus sanoi. - Mutta hänen ikänsä vuoksi emme halua sotkea asiaan poliisia.

Kulo Taival halusi nuorena poikana ja miehenä elokuva-alalle töihin ja toimi siksi monenlaisissa töissä Suomi-Filmissä. Kirjassa mainitaankin monia sota-ajan jälkeisen Suomen elokuvamaailman kuuluisuuksia, joita Kulo tapasi toimiessaan kuvaajan hommissa. Äiti oli kuitenkin tiukkana pojalleen, sillä hän oli päättänyt, että pojasta tulee lääkäri. Loppujen lopuksi äidin toive toteutui, vaikka Kulo inhosi kaikkia ihmisestä lähteviä eritteitä ja hänellä oli jopa verikammo.

Kolmen vuoden lääkärin työn jälkeen ihmisten eritteet kuvottivat Kuloa kuin hän haistaisi ne aina ensimmäisen kerran. Häntä inhottivat ahtaat ja haisevat reiät ja onkalot, joihin hänen piti tunkea sormensa tai esineitä. Hän vihasi sisäelimien huokailevaa salamyhkäisyyttä.

Sari Pöyliön Ihmisen veri on ilkikurinen teos, jonka loppuosassa tarina kääntää itsensä ympäri, kuten hyvissä tarinoissa on tapana tehdä. Mukavia lukuhetkiä Kulo Taipaleen ja Ansan seurassa. 

Sari Pöyliö, Ihmisen veri
Atena 2015
s. 204
Arvostelukappale

Pöyliö Sari: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti