Hänen huutonsa oli ensin ohutta uikutusta, sitten mylvintää ja lopulta karjumista. Hän huusi kunnes keuhkot tyhjenivät ja mustat pilkut alkoivat tanssia silmissä. Hän vilkuili hätäisesti ympärilleen. Kukaan ei tullut. Jäljellä oli enää yksi ääni, se yksi erityinen ääni. Se sanoi hänelle, mitä piti tehdä. Lopulta hän totteli.
Ursula Boznanskin Äänet jatkaa dekkarisarjaa, jossa rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary tutkii rikoksia Salzburgissa Itävallassa. Tällä kertaa he joutuvat vaikeaan tilanteeseen, sillä psykiatrian osaston lääkäri oli löydetty työpaikaltaan murhattuna. Hoitohenkilökunnan kuulustelut sujuivat hyvin, mutta potilaista osa vaikeni, osa kertoi omia juttujaan, osa oli sekavia, joten työsarkaa riittää. Tilanne näytti kuitenkin siltä, että murhaaja löytyy osastolta.
Dekkarisarjan ensimmäinen osa oli nimeltään Vii5i ja siinä murhaaja lähetti karttakoordinaatteja poliisille. Poliisit sitten löysivät paikalta kaikkea kamalaa. Ensimmäinen dekkari ei vielä ollut makuuni veristen yksityiskohtien vuoksi. Toinen dekkari oli nimeltään Sokeat linnut ja siinä yhdistyivät runot ja ruumiit. Pidin toisesta dekkarista huomattavasti enemmän. Kaikkia kirjoja yhdistää samantyyppiset kannet, joista löytyy musta lintu, linnuthan ovat kuoleman sanansaattajia, jos uskoo vanhoihin uskomuksiin. Tässä uusimmassa dekkarissa sekä kirjailija että Bea joutuivat perehtymään tarot-korttien sanomaan, sillä yksi potilaista viestitti vain tarot-korttien luomassa maailmassa.
Hän oli saanut niin pitkään olla rauhassa, ja nimenomaan nyt paniikki kävi häneen kiinni kuin nälkäinen eläin. Hän tunsi hien puskevan pintaan. Näki mustien pilkkujen tanssivan silmiensä edessä.
Beatrice Kaspary on mielenkiintoinen rikospoliisi, sillä hän on eronnut kahden lapsen äiti. Välit ex-mieheen ovat huonot ja mies saa hänet tuntemaan alemmuutta. Rikospoliisin työ on vaativaa ja juuri silloin, kun etsitään sarjamurhaajaa, pitäisi töitä puskea yötä päivää. Beatricea vaivaa hieman se, että hän ei osaa jakaa töitään ja hän ei kerro muille tarkemmin mitä on keksinyt ja mihin on menossa. Kun hän keksii uuden teorian, hän painuu heti tutkimaan asiaa, ja silloin hän itse on vaarassa. Beatricen on seuraavissa kirjoissa opeteltava luottamaan enemmän työkavereihinsa. Mutta työpaikalta löytyy ainakin yksi henkilö, johon luottamus on syntynyt ja läheisempikin suhde. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa dekkaria. Itävalta on kiehtonut jo pitkään matkakohteena, onneksi sinne pääsee nyt näiden Poznanskin dekkareiden matkassa.
Beatrice nielaisi ja maistoi taas jotain... saippuaista. Ja silloin hän tiesi, tajusi lopulta, mutta pimeys nielaisi varmuuden taas saman tien. Jäljelle jäi yksi ainoa ajatus. Jarruta. Heti.
Ursula Poznanski, Äänet ****
suom. Anne Mäkelä
Atena 2016
s. 403
Stimmen 2015
Poznanski Ursula: Vii5i
Poznanski Ursula: Sokeat linnut
Ihan kamalan hyvä tuo ekaksi valitsemasi näyte - melkein kirjoitin erehdyksessä "ääninäyte" kun alkoivat äänet niin mietityttää. Jännittävä monipuolinen aihe, jota en ole juurikaan tullut ajatelleeksi. Psykiatrian osasto on aina hyytävän sopiva rikosromaanien tapahtumapaikaksi. Johan alkaa tukka nousta sopivasti pystyyn :)
VastaaPoistaKiitos Rita :)
PoistaMietin, että tuleeko tässä nyt liikaa mielisairaalatarinoita perätysten, kun tuo Niin raskas on rakkaus teoksenkin miljöö oli suurimmaksi osaksi mielisairaala.
Ei haitannut kyllä ollenkaan. Poznanski osaa kirjoittaa dekkarinsa ihan poliisinäkökulmasta. Tapahtumapaikka oli siis sopivan hyytävä ;)
Minulla odottaa kotona lukemistaan Sokeat linnut, ja tarkoitukseni olisi se viimein tänä kesänä lukea. Tämä sarja on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta jos eka osa kovin verinen taidan jättää sen vaikka syksylle. Nyt kesällä ei tee mieli lukea mitään kovin raakaa dekkaria. :)
VastaaPoistaVoit sinä sen lukea, ei se ollut niin raaka kuin ensimmäinen dekkari. Ajatteles nyt runoja :)
PoistaVaikuttaa tosi kiinnostavalta! Olen lukenut sen ensimmäisen eli Viiden ja ehdottomasti haluan lukea lisää. Olisin jo lukenutkin, jos olisin saanut käsiini. Mutta Sokeita lintuja ei ole käsittääkseni edes enkuksi ainakaan toistaiseksi käännetty saati sitten tätä tuoreinta. Eli täytyy seuraavalla suomireissulla saalistella Ursulaa.
VastaaPoistaTämä on taas sarja, joka kannattaa lukea järjestyksessä, koska Bean oma elämä muuttuu siinä samalla, kun hän hoitaa näitä työtehtäviä.
PoistaNämä kannatta kyllä lukea. Itsellä on vain se Viisi, joten en voi auttaa sinua.
Onpa muuten jännä juttu, että näitä ei ole käännetty enkuksi.
Boznanski on niitä dekkaristeja, joihin en ole vielä tutustunut, mutta tavoitteena on. Otanpa tuosta Elegialle antamastasi vinkistä vaarin minäkin ja aloitan lukea sarjaa järjestyksessä!
VastaaPoistaSuosittelen järjestystä Kaisa Reetta. Nämä ovat hiukan erilaisia dekkareita kuin nuo pohjoismaiset, mutta hyvällä tavalla erilaisia. Tykkään myös espanjalaisen Dolores Redondon dekkareista, sillä niissä on tosi paljon paikallisväriä ja vanhaa mystiikkaa.
Poista