tiistai 21. helmikuuta 2017

Jalmari Finne: Kiljusen herrasväki

Kiljusen herrasväki asui maalla, heillä oli siellä oma maatilansa. Heitä oli neljä: isä Kiljunen, lyhyt ja hyvin lihava mies, kaljupäinen ja pulleasilmäinen, äiti Kiljunen, laiha kuin tikku, pitkänenäinen ja tihrusilmäinen, ja sitten pojat Mökö ja Luru, jotka olivat aivan yhtä vanhat.

Näin alkaa Jalmari Finnen (1874-1938) Kiljus-kirjojen ensimmäinen kirja Kiljusen herrasväki. Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1914, joten on hienoa, että lastenkirjoja on tehty Suomessa jo pitkälti yli sata vuotta. Seuraava sarjan osa Kiljusen herrasväen uudet seikkailut ilmestyi 1916. Kiljusen herrasväki satumaassa 1916, jonka kuvitti Rudolf Koivu. Kiljusen Plättä ilmestyi 1917. Kiljusen herrasväki partiolaisina ilmestyi 1918 ja Luru Kiljunen ja hänen Hömppänsä 1918. Rudolf Koivu (1890-1946) kuvitti Kiljusen vallankumouksen 1921 ja Kiljuset palaavat 1925. Muut kirjat on kuvittanut Rafael Rindell (1886-1920).

Kiljus-sarjasta on tehty riemukkaita näytelmiä, musikaaleja ja elokuvia. Vuodesta 1975-2014 Finnen kunniaksi jaettiin vuosittain Plättä-lastenkirjapalkinto. Plättähän oli Mökön ja Lurun pikkusisko, joka ilmestyi sitten myöhempiin kirjoihin. Kirjoissa seikkailee myös perheen pieni villakoira nimeltänsä Pulla. Jalmari Finne teki töitä teatterinohjaajana/johtajana, suomentajana ja kirjailijana. Kiljusen herrasväestä tehty lastenkirjasarja teki hänestä kuuluisan, eikä ihme, sillä perhe on hullunkurisen omaperäinen ja tekee kaiken hassusti. Perhe oli kuuluisa myös kovasta äänestään, jonka vuoksi heitä kutsuttiin Kiljusiksi. Minne vain herrasväki ilmestyi, siellä tapahtui erikoisia asioita ja kaikki järjestys meni sekaisin, poliisit, liikenne, palomiehet, eläimet jne.

Se laiva, jossa Mökö paitasillaan oli, laski Suomenlinnan rantaan. Pian tuli Kiljusen muukin perhe toisella laivalla. Kyllä suomenlinnalaiset hämmästyneinä katselivat tätä herrasväkeä, jolla ei ollut päällään muuta kuin alusvaatteet.

Ylläoleva lainaus on Kiljusen herrasväen Helsingin matkalta, jolloin tapahtui kaikkea hullunkurista. Helsinki tuli todellakin tutuksi Mökölle ja Lurulle, kun he vuoronperään karkasivat ja järjestivät hupia ja kauhunhetkiä vanhemmilleen ja kaupunkilaisille. Kirja sisältää toisenkin matkan Helsinkiin ja myös markkinamatkan. Kirjassa vietetään poikien syntymäpäivää, kaivetaan aarretta, pyydetään hirviä ja käydään saunassa. Saunareissun teki erikoiseksi se, että naapurin renki neuvoi poikia tervaamaan itsensä ennen saunaan menoa. Tietysti pojat kokeilivat tätä keinoa, sillä heillä oli kova yskä ja rengin mielestä terva auttoi joka vaivaan, myös yskään. Tervaamisesta tulikin sitten jälleen koko kylän jahtaamisoperaatio ja pojat olisivat ennemmin pitäneet yskän kuin tervanneet itsensä. Aina pieni opetus mielessä, hyvin pikkuriikkinen opetus.

Mutta jo oli koko kylä liikkeellä. Kaikki tarttuivat mikä mihinkin aseeseen ajaakseen kummitukset pois kylästä. Millä oli harava, millä talikko, mikä heilutti suurta seivästä, mikä luutaa.

Jalmari Finne, Kiljusen herrasväki ****
kuvitus Rafael Rindell ****
Otava 2013  12. painos
s. 88
ensimmäinen julkaisu 1914
lastenkirja

Osallistun tällä lastenkirjalla Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn Ajattomia satuja ja tarinoita-lukuhaasteeseen, sekä Luetaanko tämä?-blogin Kian Lapsuuteni kirjasuosikit-haasteeseen.






6 kommenttia:

  1. Mai kiitos Kiljusista:) Jalmari Finne osasi hauskuuttaa. Näitä tuli luettua penskana hiirenkorville ja hihiteltyä peiton alla fikkarin kanssa. Ihastuttavia hyväntuulisuudessaan. Niin myös postauksesi poiki hyvänmielen hyrinää. Eläköön Mökö, Luru, Plättä ja Pulla & Mai, joka nostit tämän esille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos takkutukka. Tässä onkin vinkkiä sinun lapsenlapsille, kyllä näitä voi lukea nykyisillekin simasuille. Nyt kun kalevalan-päiväkin lähestyy pikavauhtia, niin tästä löytyy hyviä esimerkkejä vanhoista esineistä ja tavoista. No ei ihan Kiljusen herrasväen tavoista kannata oppia ottaa, mutta heistä on kiva lukea ja kertoa minkälaisia lastenkirjoja oli ennen. Jöröjukka on se mikä pitäisi löytää ja Max ja Moriz.
      Kiitti Takkutukka :)

      Poista
    2. Kiitos Mai, tämä hauskutus tulee pian 7-vuotta täyttävän lahjapakettiin. Tuolle kolmikolle Kaupunginmuseon Lasten kaupunki-näyttely oli ollut hurjan antoisa kokemus vanhoine esineineen. Kun isäkin vielä hirvestää ja koiriakin löytyy kaksin kappalein...

      Poista
    3. Näistä kirjoista löytyy vanhoja esineitä, joita ei taideta juuri käyttää kuin maalla, jos sielläkään.
      Voisi mennä monella lapsella sormi suuhun, jos kysyisi, että mitä se hirvestys tarkoittaa. Ja mitä silloin tehdään. Ja jatkoa seuraa, nuorisokaan ei taida olla asiasta enää tietoinen.

      Poista
  2. Kiva kurkkaus Kiljusista. Olen lukenut, vaan paljon ei ole muistikuvia. Koululukemisia ala-asteella. Jöröjukasta mieleen tulikin kirja, jonka lapsena omistin (ehkä äitini vanha?), oli repaleisessa kunnossa mutta siinä oli Jöröjukka ja muitakin. Siellä se taitaa vanhemmilla olla vieläkin, lisäys taas listaan mitä napata ensi kerralla mukaan :D /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kotona on aarreaitta Tiia. Voi ihanan pelottava Jöröjukkka, jolla oli pitkä tukka, pitkät kynnet ja joka oli kamalan likainen. Eikös lapsista tullut sellaisia, jos eivät peseytyneet, leikanneet kynsiä ja kammanneet hiuksia. Näitä vanhoja klassikkosatukirjoja on kiva lukea ja muistella nyt näihin lastenkirjahaasteisiin :)

      Poista