sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Minna Rytisalo: Lempi

Rappusilla seisova on jähmettynyt aloilleen, koko maailma on, linnut hiljaiset, pihakuusi kuuntelee, mikään ei kasva eikä aalto lyö rantaan juuri sillä hetkellä kun kaikkeus odottaa nytkähtävänsä uuteen asentoon, ja sitten se nytkähtää, ja se on kaiken loppu, ja se on kaiken alku.

Olen lukenut Minna Rytisalon esikoiskirjan Lempi. Kirjan joka kertoo rakkaudesta ja sen kaikkinielevästä voimasta. Lempi on kirja kaksossiskoksista Lempistä ja Siskosta ja heidän rakkaista. Kirja on kertomus myös Ellistä, joka on valmis mihin tahansa taistellakseen rakkautensa puolesta. Lempi koukuttaa heti ensimmäisiltä sivuilta ja sen otteesta on vaikea päästä. Kirjan kertojina toimivat Viljami, Elli ja Sisko. On Lapin sodan aika, ja saksalaiset sotilaat ovat levinneet koko Suomeen. Kirjan tapahtumat keskittyvät lähinnä Lappiin ja tarina kertoo perhetragediasta kolmen henkilön näkökulmasta. Nuori Lempi meni Viljamin kanssa naimisiin ja tuli maatilalle emännäksi. Valkolakin saanut nuorikko ei osannut tehdä emännän töitä, joten Viljami palkkasi hänelle aputytön, Ellin, joka oli samanikäinen Lempin kanssa. Elli vihasi Lempiä.

Näin palkollisille näytetään paikkansa, ja sillä tavalla, miten laitoit minut ensimmäisenä päivänä komeroon nukkumaan, sinne mistä kuulin kaiken. Yhtä hyvin olisit voinut käskeä navettaan elukoitten joukkoon.

Niin vahva oli Ellin viha Lempiä kohtaan, mutta silti hän hoiti työnsä ja Lempin lapset hyvin. Kiitosta ei juuri kuulunut. Kyläläiset kehuivat vain Lempin hyviä taitoja hoitaa taloutta. Elli olisi halunnut Lempiksi Lempin paikalle, mutta liian myöhään hän ymmärsi, että sinne oli myös muita halukkaita. Minna Rytisalon naishenkilöhahmot ovat voimakkaita ja tietävät mitä tahtovat. Viljami on sellainen orpo ressukka, joka tarvitsee vahvan vaimon, ja rakkautta. Lempi ja Viljami rakastivat toisiaan syvästi, mutta sitten Viljamin oli lähdettävä puolustamaan isänmaata ja jätettävä Lempi hoitamaan maatilaa Ellin kanssa. Enemmän kuin sotaa Viljami pelkäsi Lempin menettämistä, rakkauden menettämistä.

Lempin tarina oli kuin tuli ja leimaus. Kun raapaiset tulitikun, se palaa voimakkaasti, ja jos et ennätä puhaltaa sitä sammuksiin, sormenpäät palavat ja tuli on siirtynyt sinuun. Koin Lempin vahvasti syttyvänä tarinana, joka paloi ilmiliekeissä ja sammui polttaen jälkensä minuun. Viljamille jäi musta karrelle palanut sydän, jota ei saanut enää rakastamaan. Voi Lempi, missä oletkin, valaisit lukuhetkeni hehkuvalla valollasi. Tähtikimallusta kirjailijan urallesi Minna 💖

Minna Rytisalo, Lempi *****
Gummerus 2016
s. 230

Kirja on ollut hyvin suosittu kirjablogeissa ja kirja valittiin blogistanian vuoden 2016 parhaaksi kirjaksi. Kirjan ovat lukeneet mm. SariKirsi, Katja, Elina, Jonna, Paula, Satu-Maria, Jenni, Opus eka, Mari a, Marile, Laura, Jaana, Raija, Laura, Arja, Jane, Marjatta, Hannele ja Kaisa





10 kommenttia:

  1. Ihanaa, että sinäkin pidit näin Lempistä. Se on syystäkin bloggaajien valinta viime vuoden parhaimmaksi romaaniksi: upeasti kirjoitettu, kaunis ja väkevä, hurjakin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä löytyi kaikkeaa mitä mainitsit. En jaksanut odottaa kirjastokirjaa, joten ostin sen itselleni. Nyt harmittaa, kun olin syksyllä kuuntelemassa Minnan haastattelua ja olisin saanut kirjaan nimikirjoituksen.
      Kirja on todella suosittu ja kirjastoissa on pitkät lainausjonot.

      Poista
  2. Syystäkin tosiaan voitti blogistanian palkinnon. ♥ /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tästä voinut olla pitämättä, vaikka alkuun mietin tuota ajankohtaa, että haluanko lukea sota-ajasta kertovaa kirjaa. Tässä henkilöt ja heidän ajatukset ja teot nousivat muun yläpuolelle.

      Poista
  3. Lempi on tosiaan hieno ja vaikuttava kirja, niin taitavasti kirjoitettu. Se jäi mieleen pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina on kyllä surullisen hieno ja sijoituskohde pohjoiseen on hyvä, koska olen sieltä kotoisin. Tämä koukutti lukemaan ja jännitin tapahtumia, kun luin sitä.

      Poista
  4. Mainio postaus - kuin tuli ja leimaus! Lempi vei mennessään ja leiskui lukiessa, Rytisalo on taitava sanankäyttäjä ja tunnelmanluoja.
    Teos toi vahvuudessaan mieleen varhaisemmalta kaudelta Timo K. Mukan "Maa on syntisen laulun", jonka Mollbergin filmiversiossa Maritta "Ruttu" Viitamäki teki verevän vedon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan kaksoset näyttivät minusta hoikilta ja nirppanokkaisilta paremmalta väeltä. Lempissä oli tunteen paloa, samoin hiljaisessa Viljamissa. Ellissä on sitten sitä rempseyttä, voimaa ja vahvuutta hoitaa koko talon työt.
      Maa on syntinen laulu ja Tabu löytyvät kirjahyllystä ja olen ihaillut Viitamäen hienoja roolisuorituksia elokuvissa.

      Poista
  5. Ihanasti kuvaat tätä kirjaa tuleksi ja leimaukseksi - sellainen se oli minunkin mielestäni. Upea aloitus Minna Rytisalon kirjailijauralle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta <3
      Tulitikku palaa niin nopeasti loppuun. Aikaa oli vähän.
      Tämä oli kauniisti kirjoitettu, oikea lukuilo traagisine tapahtumineen. Onneksi kaikkea ei kirjoitettu auki, vaan lukija saa itse miettiä tapahtumien kulkuja.

      Poista