Niin kauan kuin vihaan viulua, rakastan opettajaani ja unelmoin siitä, että mies vetäisisi soittimen käsistäni, katkaisisi sen kiekuvan kaulan ja tekisi vihani tarpeettomaksi.
Otto Lehtisen esikoisteos Wurlizer on kertomus rakkauden etsimisestä, sen tavoittelusta ja haaveilusta. Kirjan kuvioissa miehet haluavat muita miehiä, poikia, nuorukaiset nuorukaisia ja miehiä. Kirjassa on kuitenkin Nastassja, joka haluaa muuttua naiseksi sekä Nastassjan äiti, joka yrittää olla tyttärensä tukena, mutta lähettää tämän pois, koska heidän välillään ei ole sidettä, ainakin he molemmat luulevat niin.
Kirjan tarinoiden mukana etsintä kiihtyy ja halu tulla huomioiduksi ja rakastetuksi kiihtyy. Kirjan tarinoissa oli useita lyhyitä kohtaamisia, jotka johtivat erilaisiin sänkypuuhiin, ja mietin kovasti kenen kirjailijan mukana elin Wurlitzerin sivuilla, joka muuten on jukeboksin nimi. Kansikuva ja kirjan nimi ovat hyviä, salaperäisiä, kuohuvia, värikkäitä. Kirjassa on musiikilla iso merkitys muutenkin, yksi henkilöistä juttelee ajatuksissaan jopa Mendelssohnin kanssa. Sitten minulle välähti John Irvingin kirjat, joissa myös on rakkaudella suuri merkitys, samoin erilaisuudella, mutta kuitenkin seksuaalisuus on tärkeimmässä osassa.
"Älä murehdi, tänään minä en aja sinua ahtaalle, pakota sinua hakemaan miestä, jota et rakasta", Mendelssohn toi huulensa aivan Henrykin korvalle. "Tänään minä annan sinulle Gennadin. Minä sävellän sinulle hänen rakkaudestaan, teidän rakkaudestanne."
Tämä oli kirja, josta minun oli vaikea ottaa tarttumapintaa, koska kirjassa on vähän naisia, joihin samaistua. Nuoret miehet ja vanhemmat miehet, jotka etsivät toisia miehiä pareikseen ja sitten Nastassja, joka eli vielä vaiheessa, ei ollut tehnyt lopullista päätöstä minkälaisessa kehossa halusi elää. Kirjaa oli todella helppo lukea ja pidin kovasti lyhyistä kappaleista. Loppua kohden henkilöiden tarinat yhdistyivät ja punainen lanka alkoi kehittyä juonen ympärille. Todella mielenkiintoinen esikoisteos.
Otto Lehtinen, Wurlizer ****
Gummerus 2016
s. 447
Tämä on keikkunut lukulistalla ja nyt kiinnostuin vielä lisää:)
VastaaPoistaSuosittelen. Tämän lukeminen kannatti ainakin minun ottaa hieman rauhallisemmalla tempolla :)
PoistaMun piti lukea tämä, mutta sitten luin jonkun arvion ja käänsin kelkkani. Saatanpa sittenkin tämän sun kirjoituksen jälkeen tämän joskus lukea. Tuo Nasstasja nyt erityisesti alkoi kiinnostaa. Erinomaista Mai, että postasit tästä kirjasta.
VastaaPoistaKiitos Omppu<3
PoistaEhdottomasti Nastassja oli kirjan mielenkiintoisin henkilö. Kirjaa oli hyvä lukea, sillä siinä oli lyhyet kappaleet. Luin siis hitaasti. Osaan näköjään nautiskella ja syventyä kirjan sisältöön. Siis Otto Lehtinen, nuori esikoiskirjailija, josta tulemme kuulemaan. Kirja olisi valmis ulkomaan markkinoille, sen tarina oli kansainvälinen. Ehkä jättäisin oman työn kuvailemisen pois kirjasta, mutta Otto lehtinen halusi ehkä olla mukana tarinassa. Kirja vaikutti erittäin henkilökohtaiselta ja intiimiltä, mutta voinhan erehtyäkin.
Tämä vaikuttaa kiinnostavalta. Itse asiassa aloittelinkin kirjaa joitakin kuukausia sitten, mutta silloin tämän lukeminen jäi tauolle. Ehkä joskus jatkan loppuun.
VastaaPoistaKirjan sanomasta saa varmasti kiinni, vaikka lukee sen pätkittäin. Minäkin luin sen hitaasti, sillä kirjassa mentiin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, miesten välinen seksuaalisuus, mutta olenhan minä lukenut Irvingiä, Isherwoodia, Statovcia, John Boynea ym. Kirjan teksti on kaunista, kuvailevaa ja tarinaan sisältyvä mielikuvitusmaailma oli koskettavaa. Edesmennyt säveltäjä mentorina rakkauden maailmassa.
Poista