keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Murtohälytin alkaa ujeltaa korviahuumaavalla äänellä. Sofia tarttuu taas tuoliin, ei piittaa jalkapohjiin tulevista viilloista ja on juuri heittämäisillään huonekalun uudelleen päin ikkunaa, kun hän näkee miehen tulevan eteisestä häntä kohti.

Lars Keplerin kuudes Joona Linna - sarjan dekkari Kaniininmetsästäjä alkaa jännitysnäytelmällä, joten lukija on heti mukana uusimman sarjamurhaajan kieroutuneissa leikeissä. Lars Kepler eli ruotsalainen pariskunta Aleksander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril osuivat kultasuoneen aloittaessaan trillerimäisen dekkarisarjansa, jonka pääosissa on suomalaistaustainen Joona Linna. Ensimmäisestä osasta Hypnotisoijasta on tehty myös samanniminen elokuva. 

Joona Linna joutui edellisessä dekkarissa Vainooja vankilaan, hän sai kahden vuoden tuomion ja on nyt sopeutunut vankilaoloihin ja opiskellut uuden ammatin itselleen, sillä luultavasti hänen taitojaan ei enää tarvita turvallisuuspoliisissa. Pientä vipinää löytyy naisrintamallakin, sillä vanha tyttöystävä on ottanut yhteyttä ja he ovat lähentyneet. Tietysti vankilassa sattuu kaikenlaista ikävää, mutta loppujen lopuksi siihenhän Joona on tottunut koko kirjasarjan ajan, rikollisten kiusantekoon. Olin kyllä Vainoojan luettuani aivan kauhuissani, että ei voi olla totta, päähenkilö vankilaan. Tätä uusinta Joona Linna teosta sai sitten odottaa kaksi vuotta, kun pariskunta halusi kirjoittaa toisenlaisen dekkarin välillä. Playground kuulosti yliluonnollisuutensa vuoksi sellaiselta, että jätin sen suosiolla lukematta. Se ei siis ole Joona Linna-sarjan dekkari.

Kaniininmetsästäjä kääntyy katsomaan eteisen peiliin, kietoo hihnan päänsä ympärille ja sitoo sen tiukasti kiinni niskasta. Tottunein liikkein hän sipaisee muutaman korvan kasvoiltaan ja katsoo sitten itseään silmiin, ja jääkylmä voima täyttää hänen mielensä. Nyt hän on taas metsästäjä.

Mikä ajaa Kaniininmetsästäjää kauhistuttaviin tekoihin, mikä on motiivi? Turvallisuuspoliisin on pakko turvautua Joona Linnan apuun, sillä murhia alkaa tapahtua melkein päivävauhdilla. Poliisilla on kiire. Joonalla on taito pysähtyä ja ajatella yksityiskohtia ja koota niistä palapeli, mutta kokoamisella on kiire. Loppunäytös näytellään kaukana Pohjois-Ruotsissa, hotellissa, joka on varattu yksityiskäyttöön. Joona Linna ehti loppunäytökseen, mutta miten kävi kaniineille, lue se tästä pelottavasta trilleristä, jonka loppukoukku seuraavaan trilleriin nosti ihokarvat pystyyn.

Nyt hän on saanut viimeiset neljä häkkiin ennen teurastusta. Heistä ensimmäistä tapettaessa pitää varoa vähän, jotta muut eivät pääse pakoon. Loppua kohti ei ole väliä, vaikka he ymmärtävätkin mitä on tapahtumassa ja joutuvat paniikkiin. He saavat kaikki vuotaa verta, parkua ja tuntea kuinka kuolema lähestyy ja katsoo heitä, kunnes on aika lähteä mukaan.

Lars Kepler, Kaniininmetsästäjä *****
suom. Kari Koski
Tammi 2017
s. 577
Kaninjägaren 2016

Kepler Lars: Paganini ja paholainen; Tulitodistaja 
Kepler Lars: Nukkumatti
Kepler Lars: Vainooja

Annikan bloggaus
Takkutukan bloggaus

10 kommenttia:

  1. Luin tämän juuri viikonloppuna. Ja tyykkän Joona Linna hahmosta, kirjassa oli kohtia joista en tykännyt, mutta jääköön paljastamatta lukijoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuossa kirjassa vaikka kuinka paljon sellaista mistä en pidä, mutta trilleri on aina trilleri :)

      Poista
  2. Kuuntelin tämän juuri äänikirjana. Kirja oli hyvä, vaikka tarina menikin aluksi liikaa sivupoluille minun makuuni. Ja muutama kohta jäi itselleni auki. Miksi juoneen tuotiin niin monta sivuhenkilöä, joiden lopullista kohtaloa ei kerrottu? Kaniinikuvaukset olivat kauhistuttavia - myös ne metsästykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivupolkuja kyllä riitti, joten sivumääräkin oli melkein 600. Minusta kirjalle sopivin sivumäärä on enintään 300-400. Sitten on jo liikaa.
      Minä jäin kaipaamaan esim. alussa esiintyneestä nuoresta naisesta.
      Sitten minua vaivasi sana kipittää. Kirjassa kipittivät sekä miehet että naiset.
      Kuitenkin kokonaisuutensa huippuluokan jännityskirja.

      Poista
    2. Nyt kiinnostaa, miksi kipittää kävi korvaasi? Sanaa käytetään meillä karjalaistaustaisilla paljon: poika/tyttö juosta kipitti eli liikkui kevein, lyhyin askelin. Aikuisen suhteen vieraampi, kunnes tullaan vaiheeseen mummo/ukki köpötti:)

      Poista
    3. Juuri tuo Takkutukka, että se sopii lapsille, mutta kuulostaa oudolta, kun aikuiset kipittävät.

      Poista
  3. Kyllä oli Keplerillä tässä aikamoinen taikurinhattu, josta näitä kaneja putkahteli! "Playground" ei polvia notkahduttanut, mutta uusille treffeille Joona Linnan kanssa aina valmiina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, luotan sinun sanaasi jännäreiden lukijana, enkä erehdy Playgroundin sivuille ;)
      Toivotaan niitä treffejä mahdollisimman pian, korkeintaan vuosi saa olla väliä :)

      Poista
  4. 5 tähden trilleri, mitä muutakaan Joona Linnalle voisi antaa!! <3 Tässä oli joo rajuja kohtauksia mutta kuten sanoit, trilleri on aina trilleri ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaniininmetsästäjässä ei tarvinnut miettiä, että milloin alkaa tapahtua, kun tapahtumat alkoivat heti alusta ja jatkuivat kilpajuoksua loppuun asti. Joona on symppis ja ansainnut tähtensä :)

      Poista