sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

A.J. Finn: Nainen ikkunassa


Kun he olivat lähteneet – niiden tyhjien, mustien kuukausien ajan, jolloin minun oli vaikea päästä irti lakanoiden otteesta – minulla oli tapana vieriä hitaasti kuin murtuva aalto sängyn laidalta toiselle niin että vuodevaatteet kiertyivät ympärilleni ja avautuivat taas.

A.J. Finnin Nainen ikkunassa trillerin päähenkilö Anna on pysytellyt viimeisen vuoden neljän seinän sisällä. Anna asuu yksin isossa talossa, jossa hän asui aiemmin miehensä ja tyttärensä kanssa. Annan päiviin liittyy runsas viininlipitys ja erilaiset mieliala- ja unilääkkeet. Anna siis haahuilee syömättä ja lääkityksen ja viinin avulla päivästä toiseen melkein ilman seuraa. Tosin hän on vuokrannut kellarikerroksen miehelle, joka tekee talossa pikku korjauksia. Kirjan alussa naapuriin muuttaa uusi perhe, joiden jäsenet alkavat ravaamaan Annan luona häiriöksi asti.

Ajattelen kaikkia ja kaikkea, mitä olen kameralla nähnyt: naapureita, ventovieraita, suudelmia, kriisejä, pureskeltuja kynsiä, pudonneita kolikoita, harppomista, kompastelua.

Anna kuluttaa aikaansa myös kuvaamalla ikkunasta kaikkea mitä näkee. Sitten eräänä päivänä hän näkee jotakin, minkä vuoksi hänen on soitettava poliisille. Tapahtuman johdosta poliisitkin aloittavat ravaamisen Annan luona, mutta Anna ei pysty luottamaan heihin, koska he eivät luota Annaan.

Nainen ikkunassa teos jarruttelee pitkän aikaa, ennen kuin siinä tapahtuu mitään, joten ehdin kyllästyä totaalisesti Annan ryypiskelyyn. Vuoden takaiset tapahtumat tietysti olivat edesauttaneet Annan sairastumiseen, jota hän ei itse auttanut ollenkaan, vaikka oli itse lastenpsykologi. Kirjan lopussa Annankin asiat selkiytyvät, mutta sitä ennen tapahtui kirjan koukuttavin osa.

Trillerin poliisitkin olivat pökkelöitä, jotka puhuivat Annan taustasta ja sairaudesta naapurien kuullen, joka oli minusta uskomaton moka. Tämä trilleri ei todellakaan kuulu vuoden parhaimpien listalle, mutta uskon, että kirjalle löytyy runsaasti lukijoita.

A.J. Finn, Nainen ikkunassa **
Suom. Jaakko Kankaanpää
Otava 2018
s. 460
The Woman in the Window 2018

10 kommenttia:

  1. Sinä et lämmennyt tälle ollenkaan. Minä pidin kerrontatyylistä, joskin ryypiskely ja sekakäyttö häiritsivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en lämmennyt. Tässä oli hyviä osia, mutta liikaa sitten sitä höttöosastoa, jolla oli täydennetty tarinaa. Sivuja lähes viisisataa, joista olisi voinut tiivistää.

      Poista
  2. Harmi etten ehtinyt lukea tätä, kun se jo piti palauttaa kirjastoon. En siis vielä tiedä, mitä itse pitäisin, mutta ainakin alku oli ihan ok. Kirjan idea on myös kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kirjan idea on erittäin hyvä, mutta se ei oikein kannatellut tai sitten en vain jaksanut sitä ryypiskelyä.
      Uskoisin, että kirjalla on myös vankkumaton kannattajapiiri.

      Poista
  3. Aloittelin tätä ja siihen jäi, sinä sentään pääsit loppuun asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin, että ei se nyt voi loppuun asti riittää pelkkä ryypiskely jne., mutta loppu oli ihan sopivaa trilleriainesta.

      Poista
  4. Muistan yhden toisenkin kirjabloggarin tästä kertoneen että ei oikein siihen ihastunut. Kirjan nimi ja lähtöasetelmahan kyllä antaisivat olettaa että hiuksia nostattavaa jännistystä ja psykologiaa tulossa. Hitchcockin Takaikkunakin tulee mieleen. Kertomasi perusteella ei ole minulle sopiva. En jaksaisi ryyppäämistä ynnä muuta vaikka olisi hyväkin loppuratkaisu tulossa 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäsin alkuasetelmasta, mutta just se älytön ryypätessä koheltelu oli liikaa.

      Poista
  5. Minä kyllä pidin tästä. Mutta pökkelöitä tosiaan poliisivoimista löytyi - hauskasti muotoiltu huomio! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta trillerissä oli liikaa viinaa ja lääkkeitä ja niistä toipuminen kävi yks kaks yllättäen muutamassa viikossa. Olen hiukan allerginen viinanlipittelijöille.
      Tämä trilleri on varmasti monen makuun.

      Aurinkoista viikonloppua 😎

      Poista