Kirsi Kunnas: Hanhiemon iloinen lipas

 

Nuku, nuku lapsi kulta!

Isäs menee metsään,

hakee sieltä pupujussin,

pupun taskusta paperipussin,

ja pussiin pannaan surut sulta!

 

Suomen kansan lorukuningatar Kirsi Kunnas (1924-2021) ja hänen lorukirjansa Hanhiemon iloinen lipas ovat varmasti jokaisen suomalaisen tiedossa. Olen itsekin loruillut lapsilleni Kirsi Kunnaksen loruja ja Nuku, nuku lapsi kulta on jäänyt lähtemättömästi mieleeni.

 

Mistä on pienet pojat tehty?

Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista, 

koiran häntätupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty.

 

Mistä on pienet tytöt tehty?

Mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kukkasista,

inkivääristä, kanelista.

Niistä on pienet tytöt tehty. 

 

Hanhiemon iloisessa lippaassa on reilu sata lorua, joista 33 on Kirsi Kunnaksen omia loruja ja muut englanninkielestä mukaillen suomentamia ja riimittämiä. Kirjan kuvitus on vallan hurmaava, joka hellittelee jokaisen lapsen mielikuvitusta. Kaikki sivut on kuvitettu värikkäästi.

 

Tämä pieni possu meni

ostamaan ruokaa.

Tämä pieni possu sanoi:

Syökää ja juokaa.

Tämä pieni possu huusi:

Perunoita tuokaa!

Tämä pieni possu

nälissänsä huokaa.

Tämä pieni possu

itkee suruisasti:

ui ui ui 

koko matkan kotiin asti.

 

Kun Tämä pieni possu-loru luetaan, lasketaan samalla lapsen varpaita. Loruja on kiva lueskella ihan pienille vauvoille ja lapsille. Luulenpa, että Hanhiemon iloisessa lippaassa on myös vanhemmille ikäpolville muisteltavaa, sillä kirja on julkaistu suomeksi ensimmäisen kerran jo vuonna 1956. Loruissa näkyy hyvin ajankuva, sillä esim. Kenkätalon eukko piiskasi lapsensa kunkin vuorollaan, ennen kuin laittoi lapset nukkumaan. Kirjassa on myös opetusloruja viikonpäivistä, numeroista jne.

Lapsuuteni ykkösrunokirja on aina ollut Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu. Olen aina ihaillut Kunnaksen riimittelytaitoja ja kutkuttavia sanoja. Hanhiemo iloinen lipas tuli tutuksi jo ensimmäisellä luokalla Tiitiäisen satupuun ohella. Olen kiitollinen opettajalleni Saimi Kaipaiselle, joka tutustutti minut lastenlorujen maailmaan ja kirjastoon, josta sain lainata mielin määrin lapsille sopivia kirjoja.

 

Kirsi Kunnas, Hanhiemon iloinen lipas

Kirsi Kunnas riimitellyt suomeksi 

Julkaistu ensimmäisen kerran 1956

Kirjassani ei ole mainittu painosta eikä painovuotta

Wsoy

s. 120

The Tall Book of Mother Goose 1942

Lorukirja

 

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu

Kirsi Kunnas: Tapahtui Tiitiäisen maassa

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas - Sateessa ja tuulessa

Päivi Alasalmi: Alamaailman kuningatar #Dekkariviikko

 

 

Asunnon jokaisessa huoneessa näkyi verijälkiä. Eteisessä, makuuhuoneessa ja olohuoneessa sitä oli tippoina tai tahroina, mutta keittiössä ja kylpyhuoneessa suurena lammikkona. Lisäksi eteisessä näkyi selkeä raahausjälki keittiöstä kohti kylpyhuonetta.

Päivi Alasalmen Alamaailman kuningatar aloitti uuden dekkarisarjan, jonka päähenkilönä toimii rikoskonstaapeli Hallavainen Tampereelta. Heti kirjan alussa päästiin tositoimiin, sillä eräässä asunnossa oli selvästi tapettu henkilö. Asunnossa asusti pariskunta, eikä kumpaakaan tavoitettu. Myös ruumis tai ruumiit olivat kateissa. Hirvittävä haju vain lemusi koko kerrostalossa.

- Saatanan raukka, mene vain, nainen kiljui. - Nyt sulla ei oo enää sitä muskelimiestä vierelläs. Sä et mahda mulle mitään, kun seuraavan kerran nähdään!

Anu Murtovuo muutti samoihin aikoihin Tampereelle, mutta vaikka hän piti kaupungista ja tulevasta työstään, niin tamperelaiset osasivat näyttää myös ikävämmät puolet itsestään. Aivan kuin häntä luultaisiin joksikin toiseksi henkilöksi. Jotkut laitapuolen henkilöt käyttäytyivät tosi ikävästi, mutta onneksi Anu oli harrastanut juoksemista eikä hän säikähtänyt vähästä.

- Olen ihmiskaupan uhri ja henkeni on vaarassa, Anu ilmoitti englanniksi. - Voisitteko viedä minut Suomen suurlähetystöön?

Jätän kirjan jännittävän tilanteen ylläolevaan lainaukseen. Uskon, että viihdyt kirjan parissa, jos tykkäät menosta ja meiningistä sekä koukuttavista tilanteista. Päivi Alasalmen Alamaailman kuningattaren teemoina olivat sukusalaisuudet ja väkivaltaiset naiset, joihin sekaan sekoitettiin mausteeksi huumeita.   Rikollismaailman soppa liemineen oli valmis nautittavaksi.

 

Päivi Alasalmi, Alamaailman kuningatar

Gummerus 2022

s. 346

Dekkari

Hallavainen-kirjasarja 1 

 

Päivi Alasalmi: Sudenraudat

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu

Päivi Alasalmi: Pajulinnun huuto

Päivi Alasalmi: Siipirikon kuiskaus

 

 

Ville Hytönen: Johannes-Andreas #Dekkariviikko

 

Jostain syystä kokeilin uunin takaa kädellä ja siellä se oli, siperialaisveitsen viiltämä jälki. Säpsähdin ja istuin sängylle. Oli parempi antaa sinun olla kuolleena. Sinun pitäisi olla menneisyyttä, sinun pitäisi olla auringonlasku. Mitä minä teen kanssasi?

Ville Hytösen teos Johannes-Andreas pureutui neuvosto-Viron viimeisiin vuosikymmeniin ja 1980-luvun sarjamurhaajan Johannes-Andreas Hannin esittelyyn. Kirjan kertojina toimivat itse Johannes-Andreas ja hänen vaimonsa Pille. Mikä teki babtistipapin pojasta rikollisen? Syvästi uskovaiset vanhemmat pesivät kätensä poikansa rikosten tullessa esille. Heissä ei ollut mitään syytä, huolimatta väkivaltaisista kasvatusmenetelmistä. Kirja on fiktiota, mutta se perustuu tositapahtumiin.

Isäni oli varma syyllisestä: "Minusta kukaan tavallinen varas ei voi olla niin tyhmä", hän jylisi sukulaisille. "Asialla oli oltava Perkele, joka oli mennyt poikaan." 

Pille tunsi vetoa Johannes-Andreasta kohtaan jo teini-ikäisestä lähtien. Komea ja sulavakäytöksinen poika. Myös Pillen perhe oli uskovainen ja kuului samaan babtistien seurakuntaan kuin Hannin perhe. Perheet olivat enemmän ja vähemmän tekemisissä keskenään. Nuoren Johannes-Andreaksen ollessa nuorisovankilassa, Pilleä pyydettiin käymään siellä vierailulla, kun hänen oma perhe ei halunnut käydä siellä. Pille oli tottunut tottelemaan ja oli hyvin avulias. Hän oli myös kirjeenvaihdossa Johannes-Andreaksen kanssa.

Pilleä oli aina helppo ohjata. Hän alkoi kerjätä suosiotani. Hetken aikaa tunsin itsekin, että maailma oli järjestyksessä. Vankila oli mennyttä aikaa. Nyt rakentaisimme täysin uuden maailman.

Johannes-Andreaksen ja Pillen yhteiselo muuttui pian, sillä Johannes-Andreas oli viehättynyt liikaa rikollisesta elämäntyylistä. Kenties hänellä oli myös mielenterveysongelmia. Pillen lisäksi hän tarvitsi myös muita naisia. Ehkä hän oli narsisti, jolla oli psykopaattisia piirteitä. Väkivaltainen lapsuus oli selkeä riskitekijä. Rikollispiirit. Aseet. Nuorisovankila ja aikuisten vankila. Runsas päihteiden käyttö.

Ville Hytönen tarkasteli Johannes-Andreaksen käytöstä ja tekoja koukuttavalla tavalla. Oli todella hyytävää lukea, miten hän piti vaimoaan tiukassa otteessaan ja kertoi tekemistään murhista. Oli myös lähellä, että vaimokin kuolee hänen väkivaltansa jäljiltä. Pillellä ei ollut mahdollisuuksia kertoa lääkärille eikä hoitajille totuutta, kun mies valehteli sulavasti vieressä. Johannes-Andreas oli myös mestarivalehtelija.

Ville Hytösen teos Johannes-Andreas kertoi hyytävän tarinan neuvosto-Viroon sijoittuvasta painajaismaisesta avioliitosta, johon punoutui mukaan väkivalta ja murhat. Kirja perustuu tositapahtumiin.

 

Ville Hytönen, Johannes-Andreas *****

Like 2022

s. 329

Rikosromaani 

 

Kiitokset Leena Lumille kirjavinkistä!

 

 

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka #Dekkariviikko

 

Ei ollut tarkoitus tappaa. Sen todistaa sekin, että valitsin puukotuskohdaksi vatsan. Jos siinä tilanteessa pystyi jotain valitsemaan.

Anna-Leena Härkösen Rikospaikka alkoi todella herkullisesti, sillä kirjan päähenkilö Irina oli päätynyt putkaan puukotettuaan erästä henkilöä. Jätän kertomatta, kuka puukotuksen kohde oli ja muut asiaan liittyvät esim. motiivin, jotka lukijat saavat itsekin selville luettuaan kirjan.

Hänestä ei tullut verta, mikä tuntui kummalliselta. Mutta veitsi oli veressä. Seisoin verinen veitsi kädessäni keskellä keittiötä ja tunsin olevani joku muu.

Tällä kertaa kirjailija oli kirjoittanut kirjan, joka viihdytti ja vei rikosmaailman arkisiin ja sattumanvaraisiin rikoksiin. Kyseinen puukotus voisi melkein sattua kenelle tahansa, kuka ottaa puukon käteensä silloin, kun tilanteessa on riitaa, riitelyä, alkoholia, ahdistelua ja uhkaavia henkilöitä.

En muistanut, että morkkis tuntui tältä. Edellisestä kännikerrasta oli pari vuotta. Silloinkin näytin rintani tuntemattomalle miehelle. Heräsin aamulla leobardimekko päällä, pikkuhousut pissassa. Sen jälkeen päätin, että tämä oli tässä. Ja nyt kävi näin.

Rikospaikan päähenkilö Irina on mainio tyyppi, jolle näyttää sattuvan kaikenlaista kummallista. Ystävätkin ovat aika erikoisia tapauksia. Irina oli eronnut, mutta Kirsi sinnitteli kammottavassa avioliitossaan, kun ei halunnut elää yksin. Mitä siitä, vaikka mies alisti ja kohteli huonosti, sillä Irinan luona oli aina paikka vapaana. Tosin Irina oli kypsynyt olemaan olkapäänä.

Kirsi, Leea ja minä. Olin ajatellut, että vaikka kaikki muu ympärillä hajoaisi, me pysyisimme. Väärin ajateltu.

Anna-Leena Härkösen Rikospaikka pureutui ystävyyteen. Mikä voi panna lapsuudesta asti kestäneen ystävyyden poikki? Aika monikin asia loppujen lopuksi. Ystävyyden lisäksi Rikospaikassa pureuduttiin keski-ikään ja sen tuomiin haasteisiin. Sitten oli kuin kukkona tunkiolla se yllättävä isku veitsellä mahaan, mikä teki tästä kirjasta yllättäen rikoskirjan.

Anna-Leena Härkönen, Rikospaikka ****

Otava 2022

s. 224

Rikosromaani

Anna-Leena Härkönen: Valomerkki

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Anna-Leena Härkönen: Onnentunti
Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia 

Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva ja muita kirjoituksia
Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

 

 

 

 

Jonas Moström: Kameleontti #Dekkariviikko

 

Tuijotan pimeyteen. Siellä ei ole ketään. Ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan. Vai olenko sittenkin väärässä? Olisin kovin mielelläni väärässä. Seitsemän helvetillisen vuoden jälkeen olen valmis nostamaan esiripun vielä kerran.

Ruotsalaisen Jonas  Moströmin Kameleontti jatkoi psykiatri Nathalie Svenssonista kertovaa dekkarisarjaa. Aiemmin sarjasta on suomennettu Korkea taivas, Dominokuolemat ja Keskiyön uhrit. Svensson toimii rikostutkijoiden ryhmässä profiloijana, ja tällä kertaa yritettiin saada kiinni Ruotsin taidokkain murhaaja, Kameleontti eli KM, joka oli taitava näyttelemään eri ihmishahmoja.

Näyttämö on tyhjä. Yksinäinen valonheitin luo mustille lattialankuille valokeilan. Tunnen arpakuution taskussa. On aika.

Aika astua näyttämölle.

Tällä kertaa tuhatkasvoinen sarjamurhaaja jätti ensimmäisenä arpanoppansa kauneushoitolan asiakkaalle. Tietysti oli aluksi  varmistettava se, että kyseessä oli sama sarjamurhaaja, joka oli vuosia aiemminkin työllistänyt rikostutkijoita, mutta päässyt pakoon. 

Vastaanottohuoneen tutkimuspöydältä löydettiin vartti sitten potilas kuolleena. Hänet on todennäköisesti kuristettu, ja navassa oli kuutosta näyttävä arpakuutio.

Rikostutkijoilla alkoi olla kiire, sillä ruumiita tuli tiheään tahtiin. Kameleontilla oli kuitenkin päämäärä rikosten edetessä. Hän piti kiikarissaan Nathalie Svenssonia, joka epäili Kameleontin olevan hänen entisen potilaansa. 

Tervetuloa peliin! Arpa on niin sanotusti heitetty. Pian pikku ryhmänne pienenee yhdellä.

Jonas Moströmin Kameleontti oli pelottavan taitava näyttelijä ja koreografi, joka vei rikostutkijat sinne minne halusi.

 

Jonas Moström, Kameleontti

suom. Laura Kulmala

Gummerus 2021

s. 452

Kameleonten 2020

Nathalie Svensson -dekkarisarja 4 

 

 

Dekkariviikon vetäjänä toimii Kirsin Kirjanurkka-kirjablogi. Kuvan on tehnyt Niina Yöpöydän kirjat-kirjablogista.

Jari Tervo: Kallellaan

 

 

Kuudelta aamulla vaihdan elämäni ensimmäiset viralliset vaipat. Epäviralliset vaihdoin kolme tuntia aiemmin, mutta kätilö autteli silloin. Kannusti kuin hiihtäjää, väitti minua vanhaksi tekijäksi. Niin se sanoo kaikille.

Jari Tervon Kallellaan on isän päiväkirja.  Kirja on päiväkirjamaisesti kirjoitettu vuoden ajalta siitä, kun Jarin ja Katin vauva syntyi. Kirjasta nousi esille, miten vauva kehittyi vuoden aikana. Kirjasta nousi myös vauvaperheen kehitys ja sekin, miten vauvan syntyminen muutti isän omaa elämää.

Eilisilta repi hermoa. Kalle ei nukkunut millään. Kitinää, kätinää, vingerrystä ja vouhotusta kuin diivalla.

Vauvan nimeksi tuli Kalle. Kalle on nykyisin jo yli kaksikymppinen omillaan asuva aikamies, mutta olipa kiva lukea, miten Tervon perheen elämä sujui Kallen ensimmäisen vuoden aikana. Aika paljon tuli vaipan täydettä, mutta myös kuolaa ja pulautteluja ihan kiitettävästi, mikä on ihan normaalia. Vauvan kehitystä oli mahtavaa seurata. Ensimmäisen vuoden aikana vauva oppi valtavasti uusia asioita. Myös vanhemmat oppivat uusia vanhemmuuteen liittyviä asioita, joista Tervo kirjoitti omaan tervomaiseen tyyliinsä ilkikurisesti.

Olen vaihtanut tänään sadannen vaippani. Kalle täytti kaksikymmentäkuusi päivää ja hänelle vaihdetaan vaippa noin viidesti päivässä. Minä vaihdan niistä neljä. Olen vaihtanut sata vaippaa.

Kalle-vauva  täystyöllisti vanhempansa. Jari Tervo oli vauvanhoidossa ihan kiitettävästi mukana. Tosin työnteko kirjailijana, kommentoijana jne. väheni merkittävästi, sillä vauvanhoito oli myös uuvuttavaa, sillä yöunet jäivät välistä vähiin koko perheeltä. Jari Tervo on kirjannut mainiosti ylös kaikenlaiset elämään kuuluvat vauvaperheen asiat ja teemat. Myös sen valtavan rakkauden omaa lasta kohtaan. Jari Tervo osasi olla myös hellä ja rakastava isä omalle vauvalleen.

 

Jari Tervo, Kallellaan - Isän päiväkirja

Wsoy 2000

s. 210

Päiväkirja

 

Jari Tervo: Esikoinen

Jari Tervo: Revontultentie

Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät

 

Khalifa ja Asha menivät naimisiin alkuvuodesta 1907. Majimaji-kapinan raakuudet korahtelivat päätökseensä ja niiden tyrehdyttäminen maksoi lukemattomien afrikkalaisten hengen ja toimeentulon.

Sansibarissa syntynyt Abdulrazak Gurnah kertoi kirjassaan Loppuelämät 1900-luvun alun Saksan Itä-Afrikasta, kun Saksa ja afrikkalaiset taistelivat alueesta.  Noin 75 000 afrikkalaista kuoli Maji-maji-nimisessä kapinassa etupäässä nälkään ja tauteihiin. Khalifa ja Asha menivät naimisiin, mutta heille ei syntynyt lapsia. He olivat tyytyväisiä, kun saivat kasvatettavakseen orvon Afiyan.

"Ketä vastaan me taistelemme?"

"Koetapa arvata. Etkö kuullut heidän sanovan, että sodasta tulee laaja? Luulin, että olet saksan kielen nero?", Julius puuskahti halveksuvasti. "Vihollinen saattaa olla Belgia tai Portugali, mutta Britannia ei anna muiden maiden ryhtyä taisteluun omin päin, joten ilmeisesti ne kaikki ovat meitä vastassa."

Hamza oli paennut perhettä, jossa oli kasvanut pienestä asti. Isä oli antanut hänet maksuksi veloistaan. Hamza valehteli ikänsä ja pääsi sotimaan siirtomaavaltojen sotiin. Eräs upseeri valitsi Hamzan henkilökohtaiseksi palvelijakseen, joten Hamza välttyi pahimmalta rääkkäykseltä ja hakkaamiselta, jota muut saksalaisupseerit harrastivat afrikkalaissotilaita kohtaan. Tulossa olisi arvaamaton Ensimmäinen maailmansota, joka kestäisi vuosikausia, ja jonka jälkeen Iso-Britannia hallitsi Itä-Afrikkaa.

Useimpina öinä hän nukahti helposti, mutta toisinaan hän näki unissaan runneltuja ja silvottuja ruumiita, ja vihaa uhkuvat kovat äänet ärhentelivät hänelle ja läpikuultavat kiiluvat silmät tuijottivat häntä.

Sodan loppupuolella Hamza loukkaantui vakavasti. Toipuminen oli hidasta. Vielä ollessaan huonokuntoinen, Hamza matkasi kotikaupunkiinsa, jossa päätyi asumaan Kalifan pihalla olevaan varastoon.  Pahoin loukkaantuneessa Hamzassa oli jotain, joka vetosi ihmisiin ja sai heidät luottamaan häneen, vaikka hän oli hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Myös Afiya pani merkille varastossa asuvan miehen.

Elämä on täynnä murheita, ja sinun täytyy tunnistaa hyvät hetket, olla niistä kiitollinen ja toimia määrätietoisesti.

Nobelisti Abdulrazak Gurnahin Loppuelämät syventyi Tansanian historiaan 1900-luvulla. Historia tuli näkyväksi yhden päähenkilön sotakokemusten mukana. Oudointa oli, että eurooppalaiset veivät sotansa Afrikkaan ja sotajoukkoina käytettiin afrikkalaisia sotilaita. Elämä jatkui sodista huolimatta ja hyvät hetket kannatti tunnistaa ja olla niistä kiitollinen.

Abdulrazak Gurnah, Loppuelämät

suom. Einari Aaltonen

Tammen Keltainen kirjasto 2022

s. 339

Afterlives 2020

Nobel 2021

Nykyisen Tansanian historia 1900-luvun alussa