keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tapahtui Tiitiäisen maassa





Lupasin esitellä satukirjaviikolla lastenkirjailijoita, joista tällä kertaa on vuorossa yksi suomalaisten rakastetuimmista lastenkirjailijoista, joka on Kirsi Kunnas. Olen valinnut tähän plokkaukseeni Kirsi Kunnaksen kokoomateoksen Tapahtui Tiitiäisen maassa, joka sisältää aiemmin julkaistuja runoja ja satuja yhdeksästä eri kirjasta 50 vuoden ajalta. 

Kun aloin kerätä aineistoa tätä kokoomateosta varten ja availla Tiitiäiskokoelmiani, lähtivät runot ja sadut hälisevänä joukkona karkuteille ja alkoivat etsiä toisiaan.(Kirsi Kunnas)

Kirsi Kunnas on arvostettu ja palkittu lastenkirjailija ja hänen tuotantoonsa kuuluu kymmeniä runo-, loru- ja kuvakirjoja lapsille. Lisäksi hän on kääntänyt mm. Liisan seikkailut ihmemaassa ja Liisan seikkailut peilimaailmassa yhdessä Eeva-Liisa Mannerin kanssa, Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Astrid Lindgrenin Saariston lapset merirosvoina.

Sadan lapsen talo
Siinäpä talossa vasta
on vilskettä, melskettä, molsketta,
jossa juoksee sata lasta.

Yksi kun yskän saa
ja köhisee,
heti kaikki yskimässä
röhisee
että koko talo töhisee.

Siinäpä talossa vasta
on suhinaa, tuhinaa, puhinaa
jossa nukkuu sata lasta.

Yksi kun unen saa
ja nyssyttää,
toiset toisiansa heti
hyssyttää
että
koko talo tyssyttää.

Sadan lapsen talo ei ole niitä tunnetuimpia Kirsi Kunnaksen runoja, mutta minua se kiehtoo siksi, että työskentelen paikassa, jossa on paljon lapsia ja runo soveltuu työpaikkaani mainiosti. Kunnaksen runoissa ja loruissa viehättävät sanat, joita ei oikeassa elämässä juuri kuule: nyssyttää, tyssyttää, töhisee. Kirjailija on iloinen sanataituri, joka ei epäile laittaa hassuja sanoja runoihin ja loruihin, joten niihin ei kyllästy koskaan, eivätkä ne vanhene, vaan pysyvät ajassa mukana, ihme ja kumma.

Tapahtui Tiitiäisen maassa sisältää yli 200 runoa, lorua ja satua, joista löytyy vaihtoehtoja iltasatujen aikaan. Kirjan kuvitus on hassu ja iloisen värikäs, lasten mielikuvitusta ihastuttava. Kirja sisältää satuaiheita, luontoaiheita, eläinaiheita, ihmisaiheita, ja aiheita arkipäivään liittyvistä asioista kuten rukkasesta, kalossista ja sateenvarjosta. Kirsi Kunnas liittää arkisiin ja jokapäiväisiin asioihin ripauksen taikuutta, hassuttelua ja mielikuvitusta ja saa aikaiseksi iloisia hymyjä ja hyvää tuulta. Toivotan lukijoille syksyn kunniaksi Kirsi Kunnaksen sanoin tiptippoja ja pläpsammakoita. *****

Kirsi Kunnas, Tapahtui Tiitiäisen maassa
Kuvitus Christel Rönns
WSOY 2004

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun ja käännöksistää esim. tuon Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Hanhiemon satuaarre tai satulipas? Loistavaa ja omaperäistä :)

    Nämä jo saavat arvostukseni, mutta runoilijanakin Kunnas on hyvä.

    Hieno bloggaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Kirsi Kunnas asuisi Briteissä, niin hänet olisi jo aateloitu hienosta kirjailijan urastaan, joka poikii teatteriesityksiä ja sanataidekerhoja ja on lukemattomissa lukudiplomeissa mukana. Suomen kaikki koululaiset tutustuvat Kunnaksen tuotantoon kouluissa.

      Tiitiäisen satupuu on se oma ykköskirjani aina :)

      Poista
  2. Ihana kirja, joka onneksi löytyy omasta hyllystä!

    On muuten jännä, miten hienosti Kunnaksen tekstit kestävät aikaa. Kunnas oli lyriikan ensimmäisiä uudistajia - asia, joka aika usein jää huomiotta. Moni uudistus kun lähtee lastenkirjallisuudesta ja runoudesta liikkeelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runoilijat keksivät hurjan paljon uudissanoja, joista osa jää elämää kirjoissa, osa lentää maailmalle. Kunnaksen kirjat ovat klassikkoja, mutta niitä ei aika patinoi...

      Poista
  3. Tämä on ihana runokokoelma! Kokonsa takia sitä on hankala lukea iltalukemisena, mutta nyt taas innostuin Kunnaksesta Tiitiäisen satupuun jälkeen, joten kaivan tämänkin esiin... Kiitos innostuneesta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnas on ollut se oma lukemisen innoittaja ja herätti mielikuvitusta lentoon ja lennättää edelleen. Teen itse postikortteja ja usein korttien sisään livahtaa jokin Tättähäärää tai pikkupeikko peikkuloinen, minkäs minä sille voin ;)

      Poista