Kolmetoista vuotta
sitten hänet saatiin kiinni itse teosta Lill-Jansskogenissa, kun hän pakotti
viisikymppistä naista takaisin maahan haudattuun arkkuun. Naista oli pidetty
arkussa lähes kaksi vuotta, mutta hän oli edelleen elossa. Hän oli järkyttävän
loukkaantunut, hän oli aliravittu, lihakset olivat surkastuneet, paleltumat ja
makuuhaavat olivat hirveät, ja hänellä oli vakavia aivovammoja.
Lars Keplerin neljäs Joona Linna-dekkari, Nukkumatti, oli jännittävääkin
jännittävämpi lukukokemus. Kirja oli luettava kannesta kanteen, kun sen
aloitti, vaikka kirjassa on yli viisisataa sivua. Jokainen muistaa telkkarin
nukkumatin, joka heitti lapsille unihiekkaa silmiin, Keplerin kirjassa on
vastaavanlainen nukkumatti, joka pitää ihmiset maan alla nukutettuina jopa
vuosikausia. Ensimmäinen Joona Linna – dekkari oli Hypnotisoija (2010), josta
on tehty myös elokuva. Toinen dekkari oli nimeltään Paganini ja paholainen (2011)
ja kolmas Tulitodistaja (2012). Itse olen jäänyt Keplerin kirjoihin koukkuun,
joten olen nyt lukenut kaikki neljä. Huomasin vasta nyt, että kirjailijanimen
takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra
Coelho Ahndoril. Lisäksi sain selville, että toisesta kirjasta on tekeillä
elokuva.
Edellisissä kirjoissa kerrottiin välillä suomalaistaustaisen
komisarion, Joona Linnan pidättämästä sarjamurhaajasta, Jurek Walterista. Jurek
Walter oli luvannut Joonalle tappaa Joonan perheen, joten yli kymmenen vuotta
aiemmin Joona oli lavastanut perheensä autokolarin ja perhe oleskeli uusilla
nimillä paikassa, josta Joona ei tiennyt mitään. Jurek Walter oli keksinyt
vihdoinkin keinon, miten päästä pois vankimielisairaalasta. Vankilan
ulkopuolella odotti hänen uskollinen apurinsa, joka oli jatkanut tiettyjen
ihmisten sieppaamista. Mutta miksi ihmeessä nukkumatti päästi yhden vangeista
vapaaksi? Siitä alkoi tämänkertainen väkivaltainen tapahtumaketju, joka päättyi
siihen, että…
Vapaaksi päästetty nuori mies, Mikael, oli ollut
sarjamurhaajan vankina yli kymmenen vuotta. Jurek Walter oli apureineen vanginnut
kymmenvuotiaan Mikaelin ja kahdeksanvuotiaan Felician ja pitäneet heitä maan
alla koko ajan. Nyt poliiseilla oli kiire etsiä Felicia, sillä Mikael sanoi
hänen olevan elossa. Eräs poliiseista soluttautui vankimielisairaalaan
potilaaksi päästäkseen puheisiin Jurekin kanssa, ja muut kävivät läpi kaikki
vihjeet, Joona matkusti jopa Venäjälle etsimään tietoa sarjamurhaajista, koska
vihjeet liittyivät vahvasti sinne.
Nukkumatti oli mielestäni paras ja vahvin Keplerin Joona
Linna-sarjasta, huolimatta suomennetusta nimestä. Mielestäni alkuperäinen nimi Hiekkamies
olisi ollut parempi. Toivottavasti sarja jatkuu ja saan lukea lisää Joona
Linnan poliisityöstä, sillä kirja jäi todella jännittävään tilanteeseen.
Lars Kepler, Nukkumatti *****
Tammi 2013
suom. Anu Koivunen
Sandmannen 2012
s. 529
Rankan tuntuinen ja varmasti hyvä kirja. Kirjan nimestä olen samaa mieltä: Nukkumatti on hyvä, kuten Joulupukkikin.
VastaaPoistaOlet oikeassa siinä, että Nukkumatti on hyvä ja oli ehkä vielä karmaisevampaa, että kirjan pahista kutsuttiin Nukkumatiksi.
PoistaOikeasti suomennettuhan nimi on, mutta Nukkumatti on liian hyvä ollakseen paha ;)
PoistaItse olen lukenut nyt tähän Nukkumatti -osaan saakka alusta saakka kronologisesti tätä Joona Linna -sarjaa, ja oma suosikkini tähän asti lukemistani on Tulitodistaja, se jotenkin erottui mielestäni edukseen lähinnä kait niiden ihmiskuvausten, ja psykologisen otteensa ansiosta noista aiemmista.
VastaaPoistaItse en pitänyt tässä Nukkumatti -teoksessa tuosta erityisosastolle saapuneesta uudesta mieslääkäri Ander Rönn -hahmosta. Sen lisäksi, että miehellä on alushousufetissi, tämä toimi vastoin korkean moraalin ihmisen ja varmaan lääkärin etiikan vastaisesti legimitoidessan seksuaaliset rikoksensa itselleen lääkärin -statuksena toimimisen ympärille.
Tuo Ander Rönn -hahmohan, mitä tuo Saga Bauer on katseita kääntävä naispoliisi, joka ymmärtää lihaskunnon päälle, mitä aina välillä teoksissa kuvataan, kuinka Saga treenaa nyrkkeilytiloissa, niin Anders tekee seksuaalista väkivaltaa vastoin Sagan suostumusta tätä kohtaan, ja sen mielestäni kirjailijapariskunta olisi voinut jättää pois tuosta Rönn-hahmosta ja tämän käyttäytymisen kuvauksesta ja kerronnasta.
Tuokin jäi vähän auki, tai sitten meni ohitse jokin, kun tuo Bernie, toinen niistä lumepotilaista, joka Sagan soluttautumisen aikaan samaan aikaan toimitettiin tuonne erityisosastolle, niin jotenkin olisi luullut, että kuvausta ja kerrontaa enemmän olisi ollut aika piankin sen jälkeen, kun Bernie hirttäytyi, että se olisi tullut sen osaston henkilökunnan tietoon aiemmin.
Kuitenkin ajattelen aktiivisesti koko ajan lukiessani, ja mielessän nopeastikin yhdistelen ja assosioin eri merkityksiä ja ymmärrän moniulotteisesti tekstin, jota luen, vaikkakin kaunokirjallisuutta, mutta kyllä tämän nyt tottakai luki siinä missä nuo muutkin teokset ja Tulitodistajan.
Seuraava osa on tuo Vainooja tuossa lukupinossani.
Kiitos kommentistasi. Tämä kirjasarja meni lopulta niin väkivaltaiseksi, että kuuden kirjan jälkeen lopetin sarjan lukemisen.
Poista