lauantai 12. lokakuuta 2013

Nukkumatti




Kolmetoista vuotta sitten hänet saatiin kiinni itse teosta Lill-Jansskogenissa, kun hän pakotti viisikymppistä naista takaisin maahan haudattuun arkkuun. Naista oli pidetty arkussa lähes kaksi vuotta, mutta hän oli edelleen elossa. Hän oli järkyttävän loukkaantunut, hän oli aliravittu, lihakset olivat surkastuneet, paleltumat ja makuuhaavat olivat hirveät, ja hänellä oli vakavia aivovammoja.

Lars Keplerin neljäs Joona Linna-dekkari, Nukkumatti, oli jännittävääkin jännittävämpi lukukokemus. Kirja oli luettava kannesta kanteen, kun sen aloitti, vaikka kirjassa on yli viisisataa sivua. Jokainen muistaa telkkarin nukkumatin, joka heitti lapsille unihiekkaa silmiin, Keplerin kirjassa on vastaavanlainen nukkumatti, joka pitää ihmiset maan alla nukutettuina jopa vuosikausia. Ensimmäinen Joona Linna – dekkari oli Hypnotisoija (2010), josta on tehty myös elokuva. Toinen dekkari oli nimeltään Paganini ja paholainen (2011) ja kolmas Tulitodistaja (2012). Itse olen jäänyt Keplerin kirjoihin koukkuun, joten olen nyt lukenut kaikki neljä. Huomasin vasta nyt, että kirjailijanimen takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Lisäksi sain selville, että toisesta kirjasta on tekeillä elokuva.

Edellisissä kirjoissa kerrottiin välillä suomalaistaustaisen komisarion, Joona Linnan pidättämästä sarjamurhaajasta, Jurek Walterista. Jurek Walter oli luvannut Joonalle tappaa Joonan perheen, joten yli kymmenen vuotta aiemmin Joona oli lavastanut perheensä autokolarin ja perhe oleskeli uusilla nimillä paikassa, josta Joona ei tiennyt mitään. Jurek Walter oli keksinyt vihdoinkin keinon, miten päästä pois vankimielisairaalasta. Vankilan ulkopuolella odotti hänen uskollinen apurinsa, joka oli jatkanut tiettyjen ihmisten sieppaamista. Mutta miksi ihmeessä nukkumatti päästi yhden vangeista vapaaksi? Siitä alkoi tämänkertainen väkivaltainen tapahtumaketju, joka päättyi siihen, että…

Vapaaksi päästetty nuori mies, Mikael, oli ollut sarjamurhaajan vankina yli kymmenen vuotta. Jurek Walter oli apureineen vanginnut kymmenvuotiaan Mikaelin ja kahdeksanvuotiaan Felician ja pitäneet heitä maan alla koko ajan. Nyt poliiseilla oli kiire etsiä Felicia, sillä Mikael sanoi hänen olevan elossa. Eräs poliiseista soluttautui vankimielisairaalaan potilaaksi päästäkseen puheisiin Jurekin kanssa, ja muut kävivät läpi kaikki vihjeet, Joona matkusti jopa Venäjälle etsimään tietoa sarjamurhaajista, koska vihjeet liittyivät vahvasti sinne.

Nukkumatti oli mielestäni paras ja vahvin Keplerin Joona Linna-sarjasta, huolimatta suomennetusta nimestä. Mielestäni alkuperäinen nimi Hiekkamies olisi ollut parempi. Toivottavasti sarja jatkuu ja saan lukea lisää Joona Linnan poliisityöstä, sillä kirja jäi todella jännittävään tilanteeseen. *****

Lars Kepler, Nukkumatti
Tammi 2013
suom. Anu Koivunen
Sandmannen 2012
s. 529

Järjellä ja tunteella plokkaus

3 kommenttia:

  1. Rankan tuntuinen ja varmasti hyvä kirja. Kirjan nimestä olen samaa mieltä: Nukkumatti on hyvä, kuten Joulupukkikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa siinä, että Nukkumatti on hyvä ja oli ehkä vielä karmaisevampaa, että kirjan pahista kutsuttiin Nukkumatiksi.

      Poista
    2. Oikeasti suomennettuhan nimi on, mutta Nukkumatti on liian hyvä ollakseen paha ;)

      Poista