Patricia Cornwellin Kay Scarpetta-sarja ei kyllästytä minua,
vaikka Paljaat luut on jo 20. sarjan
romaani. Kuolinsyyntutkija Kay Scarpetta on kirjojen päähenkilö. Lisäksi
kirjoissa esiintyvät hänen miehensä Benton, siskontytär Lucy ja rikostutkija
Marino. Scarpetta on todella etevä ja hänellähän on sekä lääkärin että juristin
koulutus. Scarpetta joutuu aina välillä oikeuteen todistajaksi ja
tämänkertaisessa oikeudenkäynnissä hänen koulutustaan jahkaillaan ja kerrotaan
se juurta jaksaen. Asiantuntijuutta siis löytyy, mutta myös tervettä
maalaisjärkeä, joka kuitenkin välillä katoaa, varsinkin upeiden miesten
seurassa. Kirjailija on luonut päähenkilöstään tuntevan naishenkilön, joka
miettii vaihtoehtoja myös sille, että pettää miestään, mitä seurauksia siitä
olisi. Ainahan sitä voi ajatella. Kirjasta voi todeta sen, että Scarpetan
ajatusmaailma on yksi päähenkilöistä.
Paljaat luut alkoi
siitä, että merestä löytyi kuollut nainen. Vähän aikaisemmin Scarpetta sai
videonpätkän, joka oli arkeologiselta kaivauspaikalta. Videolla näytettiin myös
irtileikattua korvaa. Pian Scarpetta huomasi erään todella rikkaan naisen
katoamisen liittyvän näihin kahteen juttuun, mutta miten sovittaa palapelin
osaset yhteen. Kuka leikki Scarpetan kanssa ja miksi? Merestä löytyneen naisen
taustalta löytyi muutakin Scarpettaan liittyvää, sillä hänen rikostarkastajansa
Marino oli twiittaillut kuolleen naisen kanssa, mikä oli mahdotonta, sillä
nainen oli ollut kuolleena sinä aikana. Scarpetta pelkäsi sarjamurhaajan
seuraavia kieroja kuvioita. Tässä vaiheessa FBI oli liittynyt tutkimustiimiin
Bentonin johdolla. Bentonin alaisena oleva naistutkija oli rakastunut
Bentoniin, joten Scarpetta sai tuntea mustasukkaisuutta ja epäilys kaihersi
mieltä.
Cornwellin jännityskirjojen vahvuus on tunnelataukset ja
jännitteet eri henkilöiden välillä. Scarpetta saa tässäkin kirjassa silmilleen
aiempien kirjojen tapahtumia, kuten sen, että seurusteli Bentonin kanssa, kun
tämä oli vielä naimisissa. Myös Marinon kanssa tapahtuneet kuviot eivät unohdu
keneltäkään ja myös niitä käsitellään ilkeällä tavalla kirjan sivulla. Scarpetta
on kuuluisa, joten haikalat seuraavat perässä joka paikkaan. Media on
kiinnostunut hänen tekemisistään ja hänen siskontyttärensä Lucy seuraa
välineillään tarkasti Scarpetan liikkeitä. Onneksi seuraa, sillä ilman Lucya,
Scarpetalle olisi käynyt jälleen huonosti.
Cornwell kritisoi jokaisessa kirjassa jotakin tiettyä asiaa. Edellisessä kirjassa Punainen usva, hän kritisoi ruiskeilla annettua kuolemantuomiota. Paljaissa luissa kritiikkiä tulee vesistöjen saastuttamisesta esim. muovipusseilla, joita kalat ja merieläimet sitten syövät. Olen iloinen siitä, että Cornwell tuo esille näitä tärkeitä huomioitaan ympäristöstä ja rikoksiin liittyvistä asioista. Kirjailijan kritiikistä huolimatta lukijoille on luvassa todellista jännitystä Paljaiden luiden seurassa, suosittelen.
Merirosvot ovat siepanneet minut.
Olen veneessä, jossa on metallirunko. Se liikkuu nopeasti raskaassa merenkäynnissä. Veneessä on kylmää ja ahdasta, olen tokkurassa ja minulla on kipuja. Haluaisin nukkua.
Älä nuku.
Voin pahoin, olen merisairas, minua huimaa. Mahani muljahtaa, kuin haluaisi kiivetä kurkusta ulos, ja mietin sainko iskun päähäni. Saivatko he sillä tavoin minut tänne ja heittivät ruumaan. Makaan selälläni, ympärilleni on kiedottu kalaverkko, ja minua kuvottaa, oksettaa. Mahassani ei ole mitään, enkä halua alkaa kakoa ja yökkiä hillittömästi. He eivät saa tietää, että olen tajuissani. Keskityn vuorotellen eri ruumiinosiini, koska en tiedä, olenko loukkaantunut. En tunne kipua, ainoastaan pään jomotuksen.
Patricia Cornwell, Paljaat luut ****
suom. Ilkka Rekiaro
Otava 2013
The Bone Bed 2012
s. 380
Mai, omista koko Kay Scarpetta -kokoelman;) Minusta alkupään Scarpetat olivat viimeisimpiä parempia, mutta annan joka vuosi Kaylle uuden mahollisuuden. Olen aina pitännyt Marinosta ja Kaysta, en niinkään hajuttomasta, mauttomasta Bentonista, enkä kaikkitietävästä Lucysta. Tämä kirja on jo luettavien pinossa yöpöytäkirjahyllyssäni. (Muilla on yöpöytä, minulla on yöpöytäkirjahyllystö;)
VastaaPoistaSiitä sinun Scarpetta-kokoelmasta tulee pitkä rivi kirjahyllyyn :) Benton oli huippu silloin, kun hän oli välillä pois ja esiintyi salanimellä. Minä itkin aivan hirmuisesti, kun se tietty tapahtuma sattui, jonka sinä tiedät. Tässä kirjassa he ovat hieman varjossa...olisin toivonut säpinää Bentonin ja hänen alaisensa välille ihan vain siksi, että Bentoniin tulisi jotain särmää.
VastaaPoistaOlen kateellinen sinun yöpöytäkirjahyllyköstä...minulla on vain tuoli, joka on ihan täynnä ja kaappi, jonka päällinen on ihan täynnä lukemattomia kirjoja.
Mai, en ikinä toivu siitä yhdestä jutusta, mikä Bentonille tapahtui...Ja sitten hän palasi. Se on niistä kirjoista se, jota en ikinä lue uudelleen.
VastaaPoistaNiin, jos Bentonissa olsikin sitä särmää. Samaa kuin Sebastianissa kirjassa Oppipoika.
No, se oli halpa ratkaisu. Halvempi kuin yöpöytäkaappini, jonka siirsin vierasmakkariin. Ostin kolme Lack-hyllyä Ikeasta,niitä melkein mustia, ei ihan. Niitä pidempiä tietty. Kolme siis makkariin sänkyni viereen, joka kertoo minusta paljon, mutta nyt kirjat eivät ole siinä lattialla enää sängyn vieressä. Kun googlaat ne, huomaat, että tosi edullista.Minullakin on tässä toimisto/kirjastossani Lundain päällä kirjoja...
Sama juttu, en toivu minäkään... Mutta Kaylla oli säpinää sinä aikana, mikä varmasti ärsytti Bentonia.
PoistaJostakin syystä minulle tulee Kaysta mieleen itse kirjailija. Kuvittelen Kayn koko ajan Patricia Cornwellin näköiseksi. Kirjailija asuu toisen naisen kanssa, joten hän on kirjoittanut Lucylle sitten l-suhteet.
Olen ajatellut, että koska hän itse ei ole kiinnostunut miehistä (?) niin hän on kirjoittanut Bentonista siksi särmättömän persoonan. Kirjoissahan on tosi vähän erotiikkaa ja sänkykohtauksia.
Meidän sängyn viereen ei oikein mahdu hyllykköä :/