Emily St. John Mandel: Rauhallisuuden meri

 

Edwin on matkalla toiseen maailmaan. Hän on jotakuinkin Englannin ja Kanadan puolivälissä. Minut on ajettu maanpakoon, hän ajattelee ja tietää olevansa melodramaattinen, mutta ei hän täysin väärässäkään ole.

Kanadalaisen Emily St. John Mandelin teoksessa Rauhallisuuden meri  kuljetaan Maan ja Kuun välillä, sekä aikamatkustetaan menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Kirja alkoi Edwinin tarinalla vuonna 1912, kun hänen vanhempansa pakottivat hänet matkustamaan Englannista Kanadaan. Kanadassa hän koki oudon tapahtuman, mikä jäi häntä vaivaamaan loppuiän ajaksi.

Gaspery Roberts ei voinut olla se alikulkutunnelin mies, Mirella ajatteli nyt, sillä kohtaamisesta oli kymmeniä vuosia eikä mies ollut vanhentunut yhtään.

Vuonna 2020 Mirella etsi Brooklynissä entisen parhaan ystävänsä veljeä, sillä hän halusi löytää ystävänsä Vincentin. Vincent ja Mirella tulivat tutuksi Lasihotelli-kirjasta.

Mirella törmäsi Gaspery Roberts nimiseen henkilöön, johon hän uskoi törmänneen myös lapsena. Gaspery on kirjan päähenkilö, jonka elämän kuviot tulevat lukijoille selviksi kirjan lopussa. 

Haluaisiko Olive oikeasti asua Maassa? Hän oli kahden vaiheilla. Hän oli asunut koko ikänsä sadanviidenkymmenen neliökilometrin kokoisessa Kuun siirtokunnassa, jonka kekseliäs nimi oli Toinen siirtokunta.

Olive oli kirjailija, joka oli Maassa kirjakiertueella. Oli vuosi 2203. Olive kaipasi takaisin Kuuhun miehensä ja lapsensa luokse. Oliven kirjasta nimeltään Marienbad oli tekeillä elokuva. Kirjakiertue oli pitkä ja uuvuttava. Lisäksi Maassa oli leviämässä uusi pandemia. Kiertueen viimeiseen haastatteluun ilmestyi kukapas muu kuin Gaspery Roberts. 

Gaspery Robertsin oma elämä sijoittui 2400-luvulle. Mikä mies Gaspery oikein olikaan? Oliko hän aikamatkailija? Miksi hän liikkui vuosisadoilta toisille, sekä Kuun ja Maan välillä? Tämä erikoinen tarina nosti esille tarinan elämästä ja sen tarkoituksesta, sekä mahdollisuuksista muokata elämää ja sen jatkuvuutta. 

Emily St. John Mandel nosti kirjassaan esille elämän Kuussa. Kirja on mielenkiintoinen skenaario tulevaisuudesta ja sen mahdollisuuksista.

 

Emily St. John Mandel, Rauhallisuuden meri ****

Suom. Aleksi Milonoff ****

Keltainen Kirjasto 2025

s. 252

Sea of Transquility 2022 

Aikamatkailu 

 

Emily St. John Mandel: Asema 11

Emily St. John Mandel: Lasihotelli  

L. T. Shearer: Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa

 

Lulu ja Julia olivat olleet hyviä  ystäviä yli kolmekymmentä vuotta. Heidän tiensä olivat kohdanneet ensimmäisen kerran, kun Julia oli ollut rikospaikkatutkija ja Lulu partioinut katuja järjestyspoliisina Stoke Newingtonissa. Ystävyys oli kestänyt, vaikka Julia ja hänen miehensä olivat muuttaneet Lontoosta Oxfordiin.

L. T. Shearerin Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa jatkoi hyvin mallikkaasti Conrad-kissan tutkimuksia -dekkarisarjaa. Ensimmäinen osa oli nimeltään  Kissa, joka pyydysti tappajan ja kesällä ilmestyy kolmas kirja nimeltään Kissa, joka saalisti syyllisen. Conrad tassutteli ensimmäisessä osassa eläkkeellä olevan poliisin Lulu Lewisin jokilaivalle. Yllätys oli melkoinen, kun Lulu huomasi Conradin puhuvan hänelle. Tällä kertaa tämä mainio pari oli matkannut jokilaivalla Oxfordiin, sillä Lulun hyvän ystävän miehellä oli tulossa 60-vuotisjuhlat, ja Lulu oli kutsuvieraslistalla.

"Hangossa on myös miehenne verta, samoin herra Russelin. Ei siis ole epäilystäkään siitä, että se on murha-ase."

Lulun ja Conradin saapuessa Julian ja Bernardin valtavan suurelle talolle, siellä oli tapahtunut kamalia juttuja. Kun Bernard ja herra Russel olivat työhuoneella, sinne oli murtautunut kolme naamioitunutta miestä, jotka olivat ottaneet hiilihangon ja tappaneet herra Russelin. Miesten lähdettyä, Bernard oli loukkaantunut ja tajuton. Tekijät olivat vieneet useita arvokkaita tauluja mennessään. 

Tutkimusta johti nuori rikospoliisi Tracey. Traceylle kävi pian ilmi, että Lulu oli entinen rikospoliisi ja he yhdistivät voimansa tutkimuksen edetessä, sillä tulossa oli vielä yksi uhri. Lulu vuorostaan tutki tapausta Conradin kanssa. Se kävi hyvin päinsä, sillä he yöpyivät Julian ja Bernardin talossa.

"Kadun, etten tappanut häntä. Ja ilman sitä helvetin kissaa hän olisi vainaa."

Conrad siis pelasti tarinassa ainakin yhden ihmisen. Lisäksi hän oli Lululle hyödyksi rikosjutun ratkaisemisessa. Menneisyydessä tapahtunut tulipalo oli yksi varteenotettava tutkintalinja. Ja mikä merkitys oli vakuutetuilla tauluilla? Voi olla, että yksi rikollinen jäi rankaisematta ja laskemaan rikkauksiaan ja lipittämään alkoholijuomia, kun Lulu ja Conrad suunnittelivat jatkoa jokireittimatkailulle.

 

L. T. Shearer, Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa

Suom. Pirjo Lintuniemi

Bazar 2024

s. 361

The Cat who Solved Three Murders 2023

Conrad-kissan tutkimuksia-dekkarisarjan 2. osa

Cosy crime

L. T. Shearer: Kissa, joka pyydysti tappajan

 

Carin Hjulström: Vain pisara verta

 

Harsomainen lumikerros peitti kirkon vieressä kumpuilevat vainiot. Plussa-asteet, aurinko ja räystäiltä tippuva vesi todistivat kevään tuloa, vaikka oli vasta helmikuu.

Ruotsalaisen Carin Hjulströmin Taimitarhamurhat jatkuivat toisella dekkarilla nimeltään Vain pisara verta. Tuo pisara näkyi eräällä haudalla Säbyholmin kylän hautausmaalla, josta löytyi kuollut vanhempi mies, joka alkuun vaikutti vain kaatuneelta, mutta myöhemmissä tutkimuksissa selvisikin pahempaa. Kirjan tapahtumissa seurattiin myös kevään merkkejä.

Ollesta oli yhä outoa nähdä Siri puutarhatamineissa - jalassa raskaat saappaat, kädessä työhanskat ja harteilla roiman kokoinen päällystakki - eikä meikattuna ja tyylikkäästi pukeutuneena teatterin lavalla.

Sarjan päähenkilönä toimi siis kuuluisa näyttelijä Siri Ehrensvärd. Kirjan tapahtumissa Siri sai lisää sukulaisia, joista hän ei ollut aiemmin kuullut mitään. Sirillä oli vain veljenpoika, Anton, jonka kanssa hän piti taimitarhaa. Siriä pyydettiin erään näytelmän päähenkilöksi Tukholmaan ja hän suostui. Mutta sitten tapahtui jotain kammottavaa. 

Kahden päivän päästä Siri ja Anton olivat pitäneet kasvihuoneelle häthätää harjakaiset - pakastemantelikakkua ja siideriä - ja kantaneet sisään kasvulaareja, vesikannuja, ruukkuja ja liudan työkaluja. Paikka hohti uutuuttaan.

Yksi taimitarhan kasvihuoneista paloi edellisessä kirjassa, ja nyt paikalle tuli entistä ehompi uusi kasvihuone. Siri ja Anton päättivät aloittaa myös pienimuotoisten kutsuiltojen pitämisen uudessa kasvihuoneessa. Ensimmäisenä esitysiltana tapahtui yllättävää dramatiikkaa, kun eräs henkilö tuli elämöimään taimitarhalle. 

Siri voi jo paljon paremmin. Jos sielu on kokenut kovia, on todellinen taivaan lahja, että kotona on ruokintaa ja opastusta tarvitseva veljenpoika ja lisäksi kokonainen kasvihuoneellinen kasveja, joita kastella ja hoivata. Myös keskustelu Ollen kanssa auttoi.

Kirjan toisena päähenkilönä toimi paikallispoliisi Olle. Ollen kotioloissa tapahtui muutoksia, samoin kuin Sirin elämässä, joten yllättäen nämä kaksi henkilöä lähenivät keskenään. Vielä ei puhuttu suhteesta, mutta illallisella vietettiin aikaa. Ehkäpä seuraavassa kirjassa tapahtuu lähentyminen tai sitten ei. Kaikki jäi vielä auki.

Säbyholmin kylässä siis sattui ja tapahtui kaikenlaista. Tämänkertaiset rikolliset saivat omanlaisensa tuomiot rikoksistaan. Sirin ja Antonin elämä sai uutta sisältöä, ja niitä uusia sukulaisia ja kenties romantiikkaakin on luvassa jatkossa. Carin Hjulströmin Vain pisara verta oli sympaattinen maalaisdekkari.

 

Carin Hjulström, Vain pisara verta

Suom. Nina Mäki-Kihniä

Tammi 2024

s. 380

Knappt en droppe blod 2021

Dekkari

Taimitarhamurhat-sarjan 2. kirja

Cosy crime

 

Carin Hjulström: Pikku murha vain

 

 

KIRJASYKSY 2025

 

Loppukesän päivät vähenevät, ja on pian aika siirtyä syksyn puolelle. Elokuun lopussa on aina hyvä miettiä syksyn lukulistaa. Mitähän hyvää lukemista on tulossa? Kirjailijat ovat olleet ahkerina, joten nautitaan heidän ihanista, koskettavista, tunteikkaista, jännittävistä ja kiinnostavista tarinoista, jotka kutsuvat lukemaan kirjoja.

 

 

Minna Rytisalon uusin teos Sylvia kertoo hollantilaisesta Sylvia van der Moerista, joka päätyi Lemmenjoelle vuonna 1949. Oliko Sylvia alias Petronella Lapin myytti ja legenda?

 

 

Milla Keräsen historiallinen kirja Kuunkiroajat on itsenäinen jatko-osa teokselle Kaarneen varjo. Kaarneen varjo sijoittui etupäässä 1760-luvun Turkuun. Kirjojen päähenkilö medisiinari Thomas Hope muuttaa Kuunkiroajassa Turusta takaisin kotimaahansa Skotlantiin. Mystiikkaa ja historiaa.

 

 

Karin Collinsin teos Tuo aika mieleen palaa jatkaa Hankoon 1940-luvulla sijoittuvaa historiallista kirjasarjaa. Tuo aika mieleen palaa on jo kolmas osa sarjassa. Aiemmat osat ovat nimeltään Sun luonas kaipuuni on ja  Säilyt sydämessäin. Ihana sarja, joka kertoo Disan, Ainon ja Hjalmarin vuosista sodan varjossa.

 

 

Anu Vähäahon hurmaavat historialliset kirjat saavat jatkoa teoksesta Meri välissämme. Elli oli muuttanut Amerikkaan isänsä kanssa ollessaan lapsi. Muu perhe jäi Suomeen. Kirja kertoo siis sisaruudesta 1900-luvun alussa ja taitaapa kirjasta löytyä myös romantiikkaa. Vähäahon aiemmat kirjat ovat nimeltään Niin kauan kuin voit rakastaa ja En voi sua unhoittaa poies . Kirjat ovat itsenäisiä, ja niitä yhdistää meri ja Oulu.

 

 

Norjalaisen Ingeborg Arvolan historiallinen teos Villien tuulten ranta kertoo hänen isoisoisoäitinsä elämästä ja rakkaudesta sekä sen vaikeuksista Ruijassa 1800-luvulla. Ruijan rannalla-sarjan ensimmäinen osa oli nimeltään Jäämeren laulu. Sarjan päähenkilönä toimii parantajan ja näkijän taidoilla varustettu suomalainen kaunotar Priitta-Kaisa.

 

 

Marko Annalan Ylva kertoo maagisen tarinan 1980-luvun Norjasta. Olen lukenut aiemmin Annalan omaelämäkerrallisen teoksen Värityskirja.

 

Emmi Itäharjun uusin teos on Pohjolaan sijoittuvaa fantasiaa. Tarinassa seurataan Lauhan muuttumista Louheksi, ja mitä siitä sitten seuraakaan. Louhi nimittäin haluaa puolustaa Pohjolan ihmisiä. Blogistani löytyvät kaikki Itäharjun teokset mm. Teemestarin kirja ja Kuunpäivän kirjeet.

 

 

Selja Ahavan uusimmassa teoksessa Hän joka syvyydet näki pohditaan kuolemaa ja kuoleman etiikkaa. Päähenkilö kertoo rakastetulleen, että heidän suvussa ei eletä pitkään. Selja Ahavan teoksia on tunteikasta lukea. Pidin valtavasti hänen teoksestaan Ennen kuin mieheni katoaa.

 

Jenna Kostetin trilogian toinen kirja on nimeltään Valkoisen linnun kaupunki. Ensimmäinen osa oli hurmaava Sinisiipisten saari. Sarja kertoo 1930-luvusta ja Ahlgrenin suvun serkuksista. Valkoisen linnun kaupungin päähenkilö on Fanny.
 

Japanilaisen Mieko Kawakamin teos Kaikki rakastavaiset yössä on ensimmäinen suomennos kirjailijalta. Kirja kertoo freelancerista, joka harrastaa öisiä kävelyretkiä. 

 

 

Japanilaisen Ito Ogavan teos Paperikauppa Tsubaki hellyttää jo kansikuvallaan ja sympaattisella nimellään. Päähenkilö perii isoäidiltään paperikaupan, ja saa sen mukana hoitaakseen suvussaan kulkeneen roolin kaupungin virallisena kalligrafina. Luvassa mm. rakkauskirjeitä, uhkauskirjeitä ja kuolinilmoituksia.

Irlantilaisen Claire Keeganin novellikirja Aivan viime hetkellä kertoo kolme tarinaa rakkaudesta, himosta ja petoksesta sekä sukupuolten välisestä kuilusta. Keeganin teokset ovat uskomattoman vähäeleisiä ja koskettavia. Olen lukenut aiemmin Keeganin teokset Kasvatti ja Nämä pienet asiat.

 

Kerro mitä sinä aiot lukea syksyllä?  

💛 Hyvä kirjavinkki on aina iloinen asia  💛

Katri Kauppinen: Laulunpunojat

 

Tuuli tarttui hiuksiin, pyöritti niitä ympäri. Ajatukset lennähtelivät, kiersivät maailman jokaisen nurkan ja etsivät oikeaa tietä. Mai puri huultaan katsoessaan kaikkea sitä, mitä rakasti ja vihasi yhtä aikaa.

Jäädä vai lähteä? Päätös oli mahdoton, mutta se oli tehtävä.

Katri Kauppisen nuortenkirja Laulunpunojat jatkoi Main tarinaa, joka alkoi sivuhenkilönä kirjassa Laakson linnut, Aavan tarinat. Tarinoissa eletään satojen vuosien takaista Muinaissuomen aikaa. Edellisessä kirjassa oli kaksi kylää, Aava ja Laakso, samoin on Laulunpunojissa, sillä Aavan entisen päällikön tytär Mai karkasi kylästään ja lähti etsimään uusia lauluja ja tapoja luoda rauhaa. Aavan kylään oli noussut päälliköksi henkilö, joka halusi vain sotia. Perheen jättäminen oli vaikeaa, mutta Mai oli tottunut kulkija, eikä pelännyt yksinoloa. Mai päätyi lopulta Lintukotoon.

Vihdoin Mai näki, kuka puhui. Huutaja oli syvän, suipon hiidenkirnun sisällä, sileiden seinien ansassa. Hänen hiuksensa leimusivat punaisina kuin tuli, omituisten silmien keltainen katse vangitsi välittömästi. Hiisi, kuiski pelko Main mielessä.

Mai tapasi Lintukodolla henkilön, josta tuli  hänelle todella tärkeä tuki ja turva, vaikka alkuun Mai pelkäsi ja vieraksui henkilöä, joka poikkesi selvästi muista. Miten Mai sopeutui asumaan vieraassa kylässä, sen voit lukea kirjasta. Luvassa oli ainakin runsaasti laulamista, sillä kyläläisillä oli tapana kokoontua iltaisin laulamaan. Mai oppi uusi lauluja ja sepitti itsekin uusia lauluja. Yöpaikan ja ruoan eteen Mai opetti Lintukodon päällikön poikaa miekkailemaan.

He katselivat toisiaan. Mai antoi ilveksen varovaisesti tutkia naalia. Hän näki, että se oli vikkelä ja valpas, näki paljon sellaista, mitä muut eivät huomanneet. Samaan aikaan se oli herkkä ja haavoittuva, halusi piiloutua ja paeta yksinäisyyteen.

Lintukodolla oli kaksi henkilöä, jotka kiinnostuivat Maista. Main oli kuitenkin vaikea sitoutua. Main henkiolento oli ilves. Ilves on varsin liikkuvaista sorttia. Kenet Mai valitsi, sen voit lukea tämän kirjan sivuilta. Vai valitsiko Mai mieluummin jotain muuta, sekin oli yksi vaihtoehto. 

Lintukodossa oli ihana elää. Siellä oli vaurautta ja ruokaa kaikille, mutta vaaniko vaara sittenkin lähellä. Kuolo oli ennenkin käynyt kylässä tuoden väkivaltaa, kuolemaa ja surua. Lisäksi Mai kaipasi ja ikävöi Aavan ihmisiä.

Katri Kauppisen Laulunpunojat  esitteli muinaissuomalaista elämänmenoa, uskomuksia ja kulttuuria sekä kiinnostavia henkilöhahmoja. Pidin kovasti ensimmäisestä kirjasta ja Laulunpunojista. Muinaissuomi on todella kiehtova aihepiiri.

 

Katri Kauppinen, Laulunpunojat *****

Otava 2025

s. 254

Historiallinen nuortenkirja

Muinaissuomi 

 

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut 

 

Anders De la Motte: Lasiprinssi

 

"Leo, niin", hänen isänsä sanoo, "sinusta on käsittääkseni tullut oikein taitava poliisi. Yksi vallan uskollisista lakeijoista. Valtion yksinkertainen pikkuvirkamies. Äitisi on varmaan vähintään yhtä pettynyt kuin minä."

Ruotsalaisen ex-poliisin Anders De la Motten Lasiprinssi jatkoi Keräilijän aloittamaa Kadonneet sielut-dekkarisarjaa. Sarjan päähenkilöhahmoina toimivat jo lapsena ystävystyneet rikostarkastaja Leonore Asker eli Leo, sekä arkkitehtuurin professori ja urbaanin löytöretkeilyn asiantuntija Martin Hill.

Leo sai puhelun isältään, johon hän ei ollut yhteydessä vuosikausiin. Isä pyysi apua, vaikka vihasi poliiseja yli kaiken. No isä vihasi kaikkia muitakin. Nyt hän oli joutunut vaikeuksiin, joista hän uskoi selviävänsä vain Leon avulla. Isä oli itse kouluttanut Leon.

Sen, joka lähtee sinne metsästämään Irvingin suvun salaisuuksia, on syytä olla hyvin varovainen. 

Martin loukkaantui ensimmäisessä kirjassa, joten hän oli sairaslomalla, kun sai puhelun, jossa häntä pyydettiin kirjoittamaan eräästä firmasta sekä  sen omistajasta kirjan. Martin oli innokas, sillä hän oli nuoresta asti toivonut pääsevänsä käymään liikemiehen omistamalla saarella. Nyt siihen oli mahdollisuus, sillä Martinin piti asua kirjan kirjoittamisen ajan Irvingin suvun mailla.

"Se veistos, josta kysyit", hän sanoo juuri kun Hill on kääntymässä ympäri. "Sen nimi on Tähdistäennustaja. Mutta täällä sitä kutsutaan Lasiprinssiksi." 

Martin Hill ajatteli antaa uudelle kirjalleen nimen veistoksen mukaan, eli kirjan nimeksi tulisi Lasiprinssi. Kirja ei edennyt hyvin, sillä Martin sai nopeasti selville suvun likaiset salaisuudet, joita suku  piti tiukasti salassa. Niiden ei aiottu antaa levitä julkisuuteen. Suvun jäljiltä oli ennenkin tullut ruumiita, joten Martin Hill pelkäsi henkensä puolesta. Onneksi Leo oli hänen tukenaan, ja yllättäen Leon omat tutkimukset liittyivät lopulta myös Irvingin sukuun.

Ja äkkiä se seisoo tornin reunalla. Hillin lapsuuden painajaisten punasilmäinen hirviö. Olento, joka ajoi häntä takaa sumun ja kaivoskäytävien läpi, joka edelleen saa hänet kangistumaan kauhusta.

Anders De la Motten Lasiprinssi syventyi pimeyden mysteereihin. Lasiprinssin henkilöt liikkuivat jälleen hylätyissä rakennuksissa ja luolissa peläten mystistä punasilmäistä olentoa. 

 

Anders De la Motte, Lasiprinssi *****

Suom. Ari Räsänen *****

Into 2025

s. 493

Dekkari

Kadonneet sielut-sarjan 2. osa 

 

Anders De la Motte: Keräilijä 

Yrsa Sigurðardóttir: Perimä

 

"Täällä on joku"

Islantilaisen Yrsa Sigurðardóttirin Perimä aloitti superjännittävän Freyja ja Huldar-dekkarisarjan, jossa yhteistyötä tekivät Reykjavikin poliisilaitos ja lastensuojelu. Komisario Huldar otti yhteyttä lastensuojelussa työskentelevään Freyjaan, sillä 7-vuotias Margrét oli todistajana äitinsä väkivaltaisessa murhassa. Margrét oli ollut koko ajan sängyn alla piilossa, kun tekijä kidutti äitiä.

Kuumenevien hiusten toksu täytti sieraimet, ja hän tunsi rentoutuvansa. Samantekevää, miten hauska tai ikävä tästä vierailusta tulisi, hän ainakin näyttäisi hyvältä.

Tekijällä oli muitakin henkilöitä mielessä, joille tehdä pahaa. Hän oli kokenut jotain, mikä vaati joidenkin henkilöiden hengenlähtöä. Mutta tekijä yritti olla liian ovela. Kirjan alkuperäinen nimi oli DNA, joten se jo kertoi paljon, mikä perimmäinen syy tapahtumille oli.

"Ja tutkinnan johtaja toivoi erityisesti, että sinä huolehdit tytöstä." 

Huldar oli tutkinnan johtaja, joka toivoi, että Margrét olisi jonkin aikaa Freyjan hoidossa. Tietysti sen aikaa, että tekijä saataisiin kiinni. Tekijä oli kuitenkin ovela, ja kohdisti todisteita erästä toista henkilöä kohden. Sillä aikaa tekijä yritti päästä Margrétin luokse. Hän oli varma, että Margrét tunnistaisi hänet.

Ehkä myöhemmin. Sitten kun sinä et enää ole täällä.

Yrsa Sigurðardóttirin Perimä vei erään suvun salaisuuksien synkkiin syvyyksiin. Kirjasta on tehty hyytävän hyvä tv-sarja nimeltään Reykjavik 112. Toivottavasti tv-sarja saa jatkoa. Tietysti sarjassa ja kirjassa oli eroja esim. tv-sarjassa oli kesäisen lämmintä ja aurinkoista, mutta kirjassa oli jopa pakkasta ja aika oli joulun jälkeen. Tv-sarja oli tehty Pohjoismaiden yhteistyönä, jossa suomalainen näyttelijä Onni Tommila oli mukana sivuroolissa. Todella hyvä roolisuoritus.

Varoituksen sana herkemmille lukijoille, sillä sekä kirjassa että tv-sarjassa on todella väkivaltaisia kohtauksia. 

Yrsa Sigurðardóttir, Perimä

Suom. Tapio Koivukari ja Tuula Tuuva-Hietala

Otava 2017

s. 412

DNA 2014

Dekkari

Freyja & Huldar-sarjan 1. osa

TV-sarja: Reykjavik 112 

 

Yrsa Sigurðardóttir: Nukke 

Yrsa Sigurðardóttir: Hiljaisuus 

Loretta Ellsworth: Viininviljelijän tytär

 

Martine kurkisti korkean viiniköynnöksen takaa, kun kuuli isän kutsuvan. Leppeä tuuli sai mekonhelman hulmuamaan ja kutitti paljaita jalkapohjia, ja polvet painuivat savensekaiseen multaan.

Yhdysvaltalaisen Loretta Ellswothin teos Viininviljelijän tytär sijoittui Ranskaan. Pienen Martinen elämä sai järkyttävän käänteen, kun saksalaiset miehittivät Ranskan vuonna 1942. Vuonna 1990 amerikkalainen lentäjä, Charlotte, eli nopeatempoista elämäänsä eri maiden välillä, kun hän kiinnostui Martinen elämästä. Kiinnostus oli syttynyt vanhasta viinipullosta, jonka Charlotte sai lahjaksi, mutta josta syntyi lopulta riitoja ja jopa oikeudenkäynti.

Martine tunsi kyynelten vierivän poskeaan pitkin, kun hän päivittäin toisteli sisar Adan opettamia sanoja, vaikka tiesi että sydämessään muistaisi aina toisen rukouksen ja toisen elämän.

Kirjan sivuilla seurattiin Martinen elämää piilossa saksalaisilta toisen maailmansodan aikana. Saksalaiset veivät kaikki Ranskan viinit omaan maahansa. Viinejä oli vaikea tehdä, koska miehet olivat sotimassa. Martinen piilopaikan vieressä oli viinitila, jota tilan 12-vuotias poika yritti pitää yllä ilman työvoimaa. Martine kävi häntä auttamassa. Myös kylän orpokodin lapset kävivät välillä auttamassa. Elämä ei ollut helppoa, kun saksalaiset tekivät jatkuvia tarkistuksia ja hakivat vastarinnan jäseniä ja muita henkilöitä. He veivät myös kaiken ruoan, minkä löysivät. 

Hän oli pysynyt hengissä niin monien ihmeiden seurauksena. 

Loretta Ellsworthin Viininviljelijän tytär vei Ranskan viinitiloille ja perehdytti toisen maailmansotaan ja Ranskan miehitykseen. Tuo aika aiheutti paljon pahaa lapsille. Sodan seurauksena jäljelle jäi paljon orpolapsia. Kirjan päähenkilö Martine oli yksi heistä. Kirjasta voit lukea Martinen elämästä, josta vuonna 1990 kiinnostui amerikkalainen lentäjä. Heidän tarinansa kietoutuivat toisiinsa yllättävillä tavoilla.

Loretta Ellsworthin kirjassa Viininviljelijän tytär oli historiaa ja romantiikkaa.

 

Loretta Ellsworh, Viininviljelijän tytär

Suom. Laura Jänisniemi

Johnny Kniga 2025

s. 294

The French Winemakers´s Daughter 2024

Ranska

1942-44

1990-1991

Feelgood 

Katrine Engberg: Valkeat yöt

 

Telttakangas lepattaa tuulessa, ääni kiskoo hitaasti mutta vääjäämättä Shirinin hereille unestaan, vaikka hän kääntää kylkeä ja puristaa silmiään kiinni. Aamuaurinko värjää telttakankaan hohtavan siniseksi, ja ilma on niin kosteaa, että se tiivistyy pisaroiksi kankaan sisäpuolelle. Yksi pisara putoaa tytön poskelle.

Tanskalaisen Katrine Engbergin teos Valkeat yöt on toinen osa Liv Jensen-dekkarisarjassa. Liv Jensen oli joutunut lähtemään poliisitoimestaan, ja asui nyt Kööpenhaminassa ja toimi yksityisetsivänä. Livin lisäksi kirja-sarjassa seurataan myös iranilaista maahanmuuttajaa Nimoa ja Livin vuokranantajia Jania ja Hannahia. Myös Livin ystävä poliisista Petter on tullut tutuksi. 

Miten kaukana mantereesta se mahtoi sijaita, ja miten sinne pääsi? Liv haki kolan ja pussillisen noitapillejä karkkikätköstään ja istuutui takaisin sängylle tietokone sylissä. 

14-vuotias Shirin oli veljensä ja isänsä kanssa telttaretkellä eräällä saarella. Shirin ja hänen veljensä Cyrus eivät viihtyneet alkoholisoituneen isänsä seurassa. Aamulla isä löytyi kuolleena ja veli oli kadonnut. Kööpenhaminan rikospoliisissa toimiva Petter pyysi jälleen Liviltä apua tutkinnassa. Petter olisi joutanut jo eläkkeelle, mutta hän sinnitteli töissä yhteistyössä Livin kanssa. Liv ratkaisi jälleen rikoksen, mutta Petter korjasi maineen ja kunnian. Onkohan tämä  sarja jatkossakin samaa Livin ansioiden mitätöimistä? Sitä on ikävä seurata muuten näin hyvässä dekkarisarjassa. 

Ennen kuin hän halasi äitiään viimeisen kerran, hän polvistui, keräsi kourallisen hiekkaa ja työnsi sen takintaskuunsa. Siellä se on edelleen hänen löytämänsä litteän kiven kanssa. Se on muistutus siitä, että hän on kaukana kotoa, valtioton ja vailla vanhempiaan. 

Suosittelen lukemaan kirjat järjestyksessä. Ensimmäisen osan nimi oli Kunnes aika koittaa. Ensimmäisessä osassa perehdyttiin juutalaisten kohteluun, ja toisessa osassa syvennyttiin iranilaisten maahanmuuttajien kohteluun ja heidän elämäänsä pakolaisina. Molemmissa kirjoissa tapahtumia kuvattiin sekä menneisyydessä että nykyisyydessä. 

Katrine Engbergin Valkeat yöt dekkarissa ratkottiin nykyajan rikoksia, mutta menneisyys eli niissä mukana.

 

Katrine Engberg, Valkeat yöt

Suom. Sirpa Alkunen

Otava 2025

s. 398

De hvide nætter 2023

Dekkari

Liv Jensen-sarjan 2. osa

1990-luvun alku/nykyaika

Maahanmuuttajat

Pakolaiskeskus

Tanska 

 

Katrine Engberg: Kunnes aika koittaa 

Kristina Ohlsson: Pelastusrengas

 

Hovenäsetin asukkaat olivat tähyilleet odottavin katsein merelle ja odottaneet luvattua lämpöä. Tänä vuonna ei tulisi tavanomaista, järjettömän tuulista tai sateista suvea, vaan luvassa olisi kunnon aurinkokesä.

Ruotsalaisen Kristina Ohlssonin koukuttavan August Strindberg-dakkarisarjan neljäs osa on nimeltään Pelastusrengas. Kirjan päähenkilö August Strindberg on vanhojen tavaroiden kauppias Ruotsin länsirannikolla sijaitsevassa Hovenäsetin kylässä. August asui avoliitossa poliisina toimivan Marian kanssa, ja heillä oli pieni tyttövauva nimeltään Sofia. Maria oli palannut takaisin poliisin töihinsä, ja August huolehti Sofiasta työpaikallaan 14v. Lucas apunaan. 

Minulla on vain yksi veli ja kaksi veljenlasta.

Jonkun on oltava heidän tukenaan, jos paha pääsee lähelle.

Jonkun on varmistettava, ettei minun pimeyteni muutu heidän pimeydekseen.

Ja pelkään, että se henkilö voin olla vain minä. 

Lucaksen isoisä joutui sairaalaan ja  isoäiti kuoli. Poliisit tutkivat, oliko kyseessä murha ja itsemurha, mutta jotain muuta oli selvästi tapahtunut. Joku oli tahtonut pahaa opettajaparille, mutta kuka se oli. Poika ja pojan perhe olivat tietysti surun murtamia. Isoäidin kuolemasta huolimatta, Lucas halusi jatkaa Sofian hoitamista.

Asuntovaunussa oli yli kolmekymmentä astetta lämmintä, kun Maria ja hänen kollegansa istuutuivat U:n muotoiselle sohvalle.

Usko tai älä, Marian työpaikka oli tuo tulikuuma asuntovaunu. Minusta Hovenäsetin kylästä löytyisi jokin parempikin rakennus työpaikaksi. Asuntovaunussahan ei mikään ergonomia toiminut, ja siellä oli ahdasta ja happi loppui, jos oli useampi henkilö paikalla yhtä aikaa, kuten Roland, Ray-Ray, Vendela ja Maria. Minua ahdistaa joka kerta, kun luen heidän ahtaasta työpaikastaan. Ei hyvä.

Minä uppoan. 

Maria sai työkavereineen selvitettyä mitä Ovelle ja Irmalle oli tapahtunut. Lopulta Maria ja August saivat pidettyä rapujuhlansa, jotka jäivät pitämättä, kun tutkimukset alkoivat. Kaikenlaista muutakin selvisi kirjan kuvioissa esim. August sai jännittävän laatikon, joka sisälsi hänen vanhempiensa tavaroita mm. valokuvakansion ja avaimen. Niistä sitten enemmän seuraavassa kirjassa. Ehkäpä silloin matkustetaan jopa Sveitsiin.

Kristina Ohlssonin Pelastusrengas vei kesäisiin merimaisemiin. 

 

Kristina Ohlsson, Pelastusrengas *****

Suom. Annamari Typpö *****

Wsoy 2025

s. 605

Frälsarkransen 2024

Dekkari

August Strindberg-sarjan 4. osa

Cosy crime

 

Kristina Ohlsson: Myrskynvartija

Kristina Ohlsson: Jäänmurtaja

Kristina Ohlsson: Varjopaikka 

Kristina Ohlsson: Pelastusrengas 

 

 

Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu

Katselen peltojen yli kaukaisuuteen, kunnes näen sen mitä tähystelen: horisontissa kolme punaista kattoa pistää eri korkeudella esiin tammimetsän latvustosta.

Siellä on Meadowlands.

Englantilaisen Clare Leslie Hallin teos Missä maa murtuu on koskettava ja tunteikas Englannin maaseudulle sijoittuva teos. Vuonna 1968 Bethin ja Frankin elämä sai järisyttävän uutisen, kun naapuriin oli palannut pitkään poissa pysynyt Gabriel. Bethillä ja Gabrielilla oli ollut nuoruudessa intohimoinen rakkaussuhde, joka oli loppunut riitaan. Frank oli toiminut Bethin särkyneen sydämen hoitajana. He olivat avioituneet nuorina ja kokeneet paljon yhdessä. Ilmassa oli kolmiodraaman ainekset.

Me viemme mukit ulos ja istumme pienen pöydän ääreen. Syksy on tulossa, ja puutarha alkaa notkua karhunvatukoita, ruusunmarjoja, seljanmarjoja ja saskatooneja. Bobby viihtyisi nyt noissa puskissa, siellä hän seisoisi huulet sinisiksi värjäytyneinä ja kurkottelisi kaikista mehukkainta marjaa.

Bethin ja Frankin lapsi, Bobby, oli kuollut 9-vuotiaana. Kumpikaan vanhemmista ei ollut toipunut menetyksestä, mutta asiasta vaiettiin. Beth halusi puhua Bobbysta jonkun kanssa ja se joku asui naapurissa, Gabriel. Lisäksi Gabrielilla oli poika, Leo, jonka seurassa Beth viihtyi. Suru alkoi väistyä, kun siitä sai puhua läheisen ystävän kanssa.

Me katselemme kiurua, joka kohoaa järven yläpuolella vaivattoman keveästi suoraan kohti taivasta. Tiedän, että ajatuksemme kulkevat samaa rataa, niin kuin aina ennenkin, kun Gabriel sanoo: "Voisin ilomielin viettää ikuisuuteni tässä."

Gabrielin ja Bethin läheisyys ei jäänyt näkemättä kyläläisiltä ja perheeltä. Yhdessäolo vuosien jälkeen oli yhtä ihanaa kuin se oli nuorena. Yhdessäolo loukkasi kuitenkin kaikista läheisintä ihmistä, ja sekoitti tunteita. Tunteet aiheuttivat räjähdyksen, jonka seurauksia puitiin oikeudessa. Se mitä tapahtui, löytyy kirjan sivuilta. Tapahtuma oli pakahduttavan kauhea. Pidettiin julkinen oikeudenkäynti, ja sitä seurasi vankeus. Kirjassa seurataan oikeudenkäyntiä, joka kuulosti todella nöyryyttävältä. Joutuiko oikea ihminen vankilaan, sen voit lukea kirjasta.

Niin moni asia on muuttunut sen kohtalokkaan päivän jälkeen. Me selvisimme syksystä kerran, kaksi, nyt melkein kolmannenkin kerran.

Clare Leslie Hallin teos Missä maa murtuu on omistettu rakkaudelle ja salaisuuksille. Suosittelen 💗. 

 

Clare Leslie Hall, Missä maa murtuu 💜💜💜💜💜 

Suom. Outi Järvinen

Gummerus 2025

s. 371

Broken Country 2025

1955

1968-1975

Feelgood 

 

Bob Mortimer: Satsumakompleksi

 

 

Minun nimeni on Gary. Olen kolmekymmentävuotias ja työskentelen oikeusavustajana lontoolaisessa asianajofirmassa.

Englantilainen Bob Mortimer oli yhdistänyt Satsumakompleksi dekkariinsa runsaasti huumoria ja hulvattomia kohtauksia. Koska kyseessä oli dekkari, siinä oli myös uhri. Kirjan päähenkilö oli töittensä jälkeen pubissa kaljalla Brendanin kanssa. Brendan lähti yhtäkkiä ja löytyi jonkin ajan kuluttua kuolleena. Gary joutui selvittämään tapausta sekä valepoliisien että oikeiden poliisien kanssa.

Se oli paksu, kovakantinen kirja, ja kun hän käänsi sen minuun päin, näin sen nimen. Satsumakompleksi.

Kirjan nimi tuli siis kirjan nimestä. Gary sai kyseisen kirjan lainaan nuorelta naiselta, jonka kanssa vietti iltaa samaisessa pubissa, mistä Brendan katosi yllättäen. Gary sai lopulta kuulla, että naisen nimi oli Emily. Emily oli oikeasti työkeikalla, mutta eihän hän sellaista kertonut Garylle. Sen, miten Emily liittyi kirjan tarinaan, voit lukea lähemmin tästä hauskasta Satsumakompleksista. Sen verran voin paljastaa, että Emilyn elämään liittyi ikäviä henkilöitä.

Orava säntäsi yhtäkkiä pois, ja minä jatkoin matkaa ja menin keräämään Lassoon ulosteen. Kun tartuin kasaan, tunsin jonkin kovan tarttuvan sormieni väliin ja annoin sen pudota nurmikolle. Ja siinä se oli, maissintähkämuistitikku.

Kirjan kaksi tärkeää asiaa olivat orava ja maissintähkämuistitikku. Orava  oli tyyppi, jonka kanssa Gary pallotteli ajatuksiaan ja maissintähkämuistitikku oli tärkeääkin tärkeämpi rikollisille.

Bob Mortimer on koomikko, televisiojuontaja ja näyttelijä. Satsumakompleksin voisin hyvinkin kuvitella hauskaksi kesäteatterinäytelmäksi, missä kehenkään ei kannattanut luottaa. Kaikilla oli peiteltävää ja salattavaa, no rikollisilla oli todella paljon salattavaa. 

Bob Mortimerin esikoisteos Satsumakompleksi  hauskutti ja tempaisi mukaansa outoihin rikosjuttuihin. Jatkoakin on jo luvassa.

 

Bob Mortimer, Satsumakompleksi

Suom. Päivi Paju

Docendo 2025

s. 310

The Satsuma Complex 2022 

Dekkari

Esikoisteos

Lontoo 

Elina Backman: Kuka pimeässä kulkee

 

Pääsisitkö koiranhoitajaksi? Jo varattu hoitaja perui, joten kyselen kaikilta tutuilta. Mitä muuten kuuluu, pitkästä aikaa?

Elina Backmanin dekkari Kuka pimeässä kulkee on jo viides kirja suositussa Saana Havas-sarjassa. Kirjan päähenkilö on toimittaja Saana Havas, joka tekee true crime-podcasteja. Kun Saanan ystävätär pyysi häntä koiranhoitajaksi Salon lähelle Mathildedaliin, Saana oli heti valmis, sillä avopuolisolla oli kiireitä rikostutkinnassa, jonka vuoksi yhteinen kesäloma sai äkkilopun. Koiranhoidon lisäksi Saana ajatteli kirjoittaa podcastinsa valmiiksi.

On aika paljastaa totuus.

Rikostutkija Jan Leinolle tuli todella kiireiset ajat, kun helsinkiläisistä puistoista löytyi ruumiita. Ruumiiden mukana Jan sai postia tekijältä. Oliko myös Jan tekijän kohteena? Tekijä oli valmistautunut hyvinkin väkivaltaisiin otteisiin uhreja kohtaan. Mutta mikä olikaan vahvan vihan takana? Onneksi Jan sai tutkinta-apua tiimiltään mm. Susannalta ja Sakilta. Kirjassa oli niin paljon S-nimiä, että siitä pitäisi maksaa jo bonusta. Puujalkavitsi.

Onneksi Saana oli lähtenyt Mathildedaliin, pieneen kylään, jossa olisi rauhallista. Tosin Saanalla oli tapana löytää rikoksia joka paikasta. Niin tälläkin kertaa. Mathildedalista oli nimittäin kadonnut kuusi vuotta sitten eräs nuori nainen. Ja Saana huomasi kiinnostuvansa päivä päivältä yhä enemmän katoamistapauksesta.

Miten ottaa surullinen ja synkkä asia yhtäkkiä puheeksi tuosta noin vain, kahvin ja pullan ohessa. Toisaalta, juuri tällaisista hetkistä Saanalla alkoi olla liikaakin kokemusta. Utelusta ja sotkeutumisesta asioihin, jotka eivät kuulu hänelle, mutta joista hän ei osaa olla erossa.

Saana Havas on jo monet kerrat saanut kuulla, että hänestä tulisi taitava rikostutkija. Tälläkin kertaa Saana selvitti rikollisen haastattelutyylillään.  Samalla hän teki seuraavaa postcastia, jonka nimeksi tuli Kuka pimeässä kulkee. Kirjassa syötiin kaikenlaista hyvää, niin että itsellekin tuli nälkä. Lukiessa tuli käytyä ahkerasti ruokakaapilla, ja kaiken huipuksi minun piti lähteä Saanan tapaan pizzeriaan syömään savulohipizzaa. Saana tosin söi Mathildedahlissa lankkupitsan, mutta sellaista ei ollut tarjolla täälläpäin.

Elina Backmanin dekkarisarja on myyty jo 17 maahan, ja kirjoista on suunnitteilla  tv-sarja. Kukahan sopisi Saanan esittäjäksi? 

Elina Backmanin Kuka pimeässä kulkee dekkarissa muisteltiin  pienen ruukkikylän murheellisia muistoja.

 

Elina Backman, Kuka pimeässä kulkee ****

Otava 2025

s. 383

Dekkari

Saana Havas-sarjan 5. osa

Cosy crime 

 

Backman Elina: Kun kuningas kuolee

Backman Elina: Kun jäljet katoavat

Backman Elina: Ennen kuin tulee pimeää

Backman Elina: Kuinka kuolema kohdataan

 

U.M. Susimetsä: Hämeen linnan Kerttuli

 

Häme, 1612

"Käyn katsomassa vasikkaa", Kerttuli sanoi äidille, kun he kantoivat kaivolta vettä kohti tupaa. 

Ulla ja Marko Susimetsä on Hämeenlinnassa asuva kirjailijapariskunta. Heidän historiallinen romaanisarjansa alkaa kirjalla nimeltään Hämeen linnan Kerttuli. Kerttuli oli töissä fatabuuripiikana Hämeen linnassa, kun sinne saapui vakavamielinen vapaaherra Karl Ulvhufvud valvomaan, että linnan korjaustyöt etenevät sovitulla tavalla. Rakkaus iski molempiin salaman lailla. Oliko ilmassa noituutta vai mikä oikein sekoitti oppineen miehen pään piian pauloihin? 

Hän ei vielä ollut saanut tilaisuutta käyttää uutta, vihreää silkkipukuaan kultanyöreineen ja röyhelökauluksineen. Se olisi täydellinen keväiseen juhlaan. Edes varautunut vapaaherra ei voisi vastustaa näkyä.

Hämeen linnassa oli vierailulla myös turkulainen Agneta miehensä Arvidin kanssa. Agneta oli iskenyt silmänsä vapaaherraan sekä tämän omaisuuteen ym. Siinä ei aviolupauksilla eikä jumalanpelolla saatikka lakiteksteillä ollut vaikutusta, kun Agneta punoi juoniaan. Lopulta hän onnistui ainakin eräässä puuhassaan. Seuraavassa sarjan kirjassa saamme varmasti lukea lisää Agnetan juonitteluista. Kauneutta oli yllin kyllin, mutta sielun tila oli mustaa kuin terva ja ilkeyttä ja pahoja tekoja oli riittämiin.

"Jos tällainen toistuu, saat etsiä uuden palveluspaikan."

Ilkeämielisiä ihmisiä löytyi kirjasta lisääkin, sillä vapaaherran palvelija, nimeltään Haken,  oli kopea ja kuvitteli itsestään liikoja. Haken oli sitä mieltä, että Kerttuli oli noitanainen, joka oli taikonut vapaaherran tahtoonsa. Haken himoitsi itse Kerttulia ja oli valmis jopa menemään vihille Kerttulin kanssa.

"Teidän Majesteettinne on viisas ja armollinen"

Hämeen linnaan saapui myös valtakunnan nuori kuningas Kustaa II Aadolf. Kuninkaalla oli vapaaherralle uusi tehtävä. Tehtävä vaati poistumista Hämeen linnasta kohti Turkua. Sydämet olivat syrjällään molemmilla, sekä Kerttulilla että Karlilla, kun edessä oli raastava ero. Karl ei voinut jättää edes hyvästejä rakastetulleen, sillä Kerttuli oli pysytellyt viimeiset ajat piilossa. 

Ulla ja Marko Susimetsän Hämeen linnan Kerttuli havisutteli historiaa ja rakkautta niin, että linnan kummituskin heräsi vaeltamaan ja kertomaan mielipiteensä.

 

U.M. Susimetsä, Hämeen linnan Kerttuli

Karisto 2025

s. 440

Historiaa ja romantiikkaa 

1600-luku

Hämeen linna