Kirjahyllyn aarteet-lukuhaaste päättyy

 

On aika sanoa omalle haasteelle heipat. Haasteen ideana oli tällä kertaa lukea SPR:n Kontista ostamani kirjat. Aika hyvin pysyin lukutahdissa, vaikka kirjastosta oli tullut varattua vähän liikaakin lukemista. Jatkossa yritän jättää vähän enemmän lukuaikaa omille kirjoilleni (?!). Näistä Kontin kirjoista osa on jo lähtenyt takaisin Konttiin. Runokirjat ja Seitsemän veljestä jäävät ilahduttamaan omaa kirjahyllyäni.

Haasteeseen osallistuneet voisivat jättää linkin omaan koosteeseensa, jonka lisään tämän postauksen loppuun. Lämmin kiitos kaikille haasteeseen osallistuneille. Luetaan jatkossakin omia kirjoja. 💙💛

 

Antti Tuuri: Lakeuden kutsu

Frank McCourt: Amerikan ihmemaassa

Anne Tyler: Hengitysharjoituksia

Kristina Carlson: Maan ääreen

Barbara Chase-Riboud: Orjatar

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja

Heli Laaksonen: Raparperisyrän

Tommy Tabermann: Passionata

 

Kirjaimia/LauraKatarooma

Anne Tyler: Hengitysharjoituksia

 

He olivat aikoneet herätä seitsemältä, mutta Maggie oli varmaan säätänyt herätyskellon väärin ja he nukkuivat pommiin.

Yhdysvaltalaisen Anne Tylerin teos Hengitysharjoituksia vuodelta 1988 kertoi Maggiesta ja Irasta ja heidän perhe-elämästään ja läheisistään hyvin koukuttavalla ja viihtyisällä tavalla. He olivat olleet naimisissa jo melkein kolmekymmentä vuotta, ja arki olisi voinut olla aika puuduttavaa ja tylsää, mutta Maggie, tuo ihana naisihminen, toi iloa ja eloa ja hauskoja tilanteita joka päivälle. 

Hänellä oli yllään paras pukunsa - sinivalkokukallinen, viittahihainen - ja uudenjäykät mustat avokkaat, hautajaisten takia. Kengät olivat vain puolikorkoiset mutta jotenkin ne hidastivat häntä - hän oli tottuneempi raakakumipohjiin. Lisäksi hänen sukkahousujensa haara oli jotenkin päässyt valumaan melkein puoleenväliin reittä ja hän joutui kävelemään lyhentynein, luonnottoman tasaisin askelin, kuin pitkin jalkakäytävää rullaava tanakka vedettävä lelu.

Kirjan alussa Maggie ja Ira olivat menossa Maggien parhaan ystävättären miehen hautajaisiin. Kommelluksien kera he pääsivät paikalle juuri ajoissa. Hautajaiset eivät olleet ihan perinteiset, sillä leski halusi, että hautajaisohjelma noudattaisi heidän nuoruudessa olleiden häiden ohjelmaa. 

Sattui sitten myös sellainen hässäkkä, että hautajaisten jälkeisestä tilaisuudesta tuli parille äkkinäinen poistuminen, mutta siitä voit lukea tarkemmin kirjasta. Sen jälkeen, kun kerran oltiin pitkällä ajomatkalla, Maggie halusi tavata lapsenlapsensa, jota ei ollut nähnyt sattuneista syistä vuosiin.

Maggien mies Ira ei voinut uskoa, että miten Maggie hankkiutui aina noihin outoihin ja erikoisiin tilanteisiin eri ihmisten kanssa. Maggie nyt oli luonteeltaan sellainen. Aivan ihana Maggie, joka pisti nenänsä joka asiaan. Sekaantui lastensa ja ex-miniänsä asioihin, ja yritti saada elämän rullaamaan niin kuin se hänen mielestään menisi oikein. Rakastettava ja helläsydäminen Maggie.

Älä sinä puutu minun hengittämiseeni. Minä hengitän niin kuin haluan.

Anne Tylerin sydämellisen hauska Hengitysharjoituksia sai Pulizer-palkinnon vuonna 1989. Eikä ihme. 

 

Anne Tyler, Hengitysharjoituksia *****

suom. Saara Villa

Suuri Suomalainen Kirjakerho 2000

s. 316

Breathing Lessons 1988

Ensimmäinen suom. julkaisu 1989

Pulizer-palkinto 1989 

 

Anne Tyler: Jää hyvästi

Kaarina Griffiths: Meren syliin

 

Merenneito makasi luolan lattialla, siinä mihin sen oli täytynyt uida nousuveden aikaan. Siihen se oli jäänyt nääntyneenä makaamaan. Se nukkui ikiunta tyynenä ja arvoituksellisena.

Kaarina Griffithsin dekkari Meren syliin aloitti Cornwalliin sijoittuvan uuden dekkarisarjan. Kaisla Aalto oli matkannut pieneen cornwallilaiskylään tekemään muutamaksi kuukaudeksi taidettaan, kun hän asuinkaverinsa kanssa löysi patikkamatkallaan eräästä rannikon luolasta merenneidoksi puetun kuolleen naisen.

Diggins oli huonolla tuulella. Huonommalla kuin aikoihin. Oikeastaan hän oli raivoissaan, mikä oli hänelle hyvin harvinainen olotila. Hän ei ollut suurien tunteiden mies. Mutta nyt hän tuijotti puhelinta ja oli vähällä heittää sen seinään. Hän sai vain viime tingassa hillittyä itsensä. 

Kirjan rikostutkijana toimi Diggins, ja tilanteen pahennuttua tutkintatiimiin otettiin profiloijaksi suomalainen psykologi Antti Honkanen, joka asui vakituisesti Cornwallissa. Herrat eivät tulleet keskenään toimeen, kunnes Antti saunotti Digginsin kotisaunassaan. Saunalla oli pehmittävä vaikutus, ja taisi siinä kylpiessä olla muitakin aineita mukana pehmittämässä, kuin pelkät saunavedet. Tässä dekkarissa juotiin reippaasti olutta ja muita juomia. En tiedä onko se englantilainen vai suomalainen tapa, mutta ainakin Kaisla Aalto joi kirjassa reippaasti olutta ja viihtyi pubi-maailmassa. Tosin pikkukylässä ei juuri muuta viihdettä ollutkaan.

-Aika yllättävä aihe.

Kaisla hätkähti. Hän oli niin keskittynyt Poppyn tarkkailuun, ettei huomannut lähestyvää Digginsiä.

-Eipä olisi uskonut, että haluaisit maalata merenneidon heti sen kauhean löydön jälkeen.

Niinpä niin. Ensimmäinen maalaus, jonka Kaisla teki Cornwallissa, oli nimeltään Vapautettu merenneito. Kaisla maalasi tunteitaan ulos ja tuloksena oli värikylläinen meressä uiva nainen. Diggins taisi olla hiukan pihkassa Kaislaan, sillä hän halusi ostaa taulun itselleen. Taulu oli kuitenkin jo varattu, samoin Kaisla.

Kaarina Griffiths on naimisissa brittiläisen miehen kanssa ja he asuvat Cornwallissa. Työkseen hän on kirjailija, terapeutti ja toimittaja.

Kaarina Griffithsin dekkari Meren syliin vei merenneitojen maisemiin.

 

Kaarina Griffiths, Meren syliin

Otava 2023

s. 398

Dekkari

Cornwall-mysteeri osa 1. osa

Queer

Pohjoismainen Lasiavain-palkinto Kaunalle

 

Max Seeckin Kauna sai vuoden 2023 pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon. Huippuhienoa. Superpaljon onnitteluja palkinnon johdosta. 

Max Seeckin dekkari Kauna on kolmas Jessica Niemi-sarjan kirja. Jessica Niemi on sarjassa rikosylikonstaapeli, mutta hän oli jäänyt pariksi kuukaudeksi virkavapaalle, kunnes töissä tuli niin ruuhkaa, että oli ihan välttämätöntä liittyä mukaan rikosten tutkintaan. 

Tarinan ensimmäinen murhattu henkilö oli rikas teollisuuspamppu. Ja pian kävi ilmi, että eräs toinenkin henkilö makasi kotonaan kuolleena. Mikä johti heidät kuolemaansa, sillä he olivat ystäviä keskenään? Tutkinnan sai hoitaakseen Jessican työkaveri Jusuf Pepple.

Jessica sulkee silmänsä ja kun hän avaa ne, hän näkee luisevan naisen seisovan selin portaiden yläpäässä. Mustan kankaan alla törröttävät luut, äidin olkapäissä ei ole lainkaan lihaa. Mustat hiukset ulottuvat lapaluihin saakka, ne kiiltelevät sileinä.

Ensimmäisessä sarjan kirjassa, joka oli nimeltään Uskollinen lukija,  syvennyttiin erään noitalahkon rikoksiin. Jessica oli uusimmassa dekkarissa jäänyt virkavapaalle tutkimaan kyseisen lahkon jättämiä merkkejä, sillä Jessica oli varma, että he olivat palanneet takaisin Helsinkiin. Jessicalla oli taipumusta noituuteen, ja samoin oli ollut hänen äidillään. Jessicalla oli tapana jutella äitinsä kanssa, vaikka tämä oli kuollut ja kuopattu.

Jusufin saadessa viimein Jessican avukseen, Jessica katosi. Jusuf aloitti sinnikkään etsinnän, sillä Jessica oli kertonut hänelle noitalahkon viimeisistä touhuista. Oliko Jessica joutunut heidän käsiinsä? Sitäpaitsi kyseinen lahko oli hengenvaarallinen!

Max Seeckin Kauna pureutui yritysmaailmaan johtoportaaseen, mutta tarina sai myös mysteeripiirteitä noitalahkolta, joka esiintyi jo sarjan ensimmäisessä kirjassa. Kateutta ja kavaluutta sekä verenvuodatusta kylmästi harkiten vai äkkipikaisesti suunnittelematta? Lue kirja.

 

Max Seeck, Kauna

Tammi 2021

s. 429 

Dekkari

Jessica Niemi-sarja 3

Lasiavain-palkinto 2023

 

 

Max Seeck: Uskollinen lukija

Max Seeck: Pahan verkko

 

 

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja

 

 

Selailen joskus osoitekirjaani. Siitä on tullut elämänkarttani. Kirjoitan sinulle siitä vähän. Niin että sinä, joka jäät ainoaksi muistamaan minut, muistaisit myös elämäni. Tämä on eräänlainen testamentti. Annan sinulle muistoni. Ne ovat hienointa mitä minulla on.

Ruotsalaisen Sofia Lundbergin esikoisromaanista Punainen osoitekirja tuli Ruotsissa menestys ja se on hurmannut lukijoita monessa muussakin maassa. Kirjan kertojana toimii yli yhdeksänkymppinen Doris Alm, jonka pitkään elämäntarinaan kuului lapsuuden ja palvelustyttövuosien jälkeen upea mannekiiniura Pariisissa. Pariisissa hän myös rakastui, ja tuo rakkaus kesti hänen kuolemaansa asti. Elämästään ja siihen kuuluneista ihmisistä hän kirjoitti muistoja siskonsa lapsenlapselle Jennylle.

Muutaman tunnin uni kovalla jouhipatjalla ei koskaan riittänyt. Pitkät päivät uuvuttivat minut, ja mustan työpuvun ompeleet hiersivät ihoani. Niiden lisäksi taakkanani olivat hierarkia ja korvatillikat. Sekä miesten kädet jotka hipelöivät minua.

Vaikka ensimmäinen palveluspaikka oli raskas, se toi Dorikselle myös muuttomatkan Pariisiin. Doriksen oli pakko sopeutua ja opetella uusi kieli. Doris oli vasta tyttönen, kun hän kävi sanomassa hyvästit äidilleen ja pikkusiskolleen, joka ei olisi halunnut päästää hänestä irti.

Doriksesta kasvoi pitkä ja kaunis nuori nainen, joka huomattiin ja houkuteltiin mannekiinin uralle. Ura meinasi loppua heti alkuunsa, mutta siitä voit lukea lähemmin kirjasta. Uraan liittyi siis negatiivisiakin puolia.

Pariisissa Doris tapasi elämänsä rakkauden. Tuon rakkauden vuoksi hän matkasi myös Amerikkaan pikkusiskonsa mukanaan. Mutta mitä Amerikassa oikeastaan tapahtuikaan? Ainakin piti opetella uusi kieli, sillä Doris ja Agnes puhuivat vain ruotsia ja ranskaa ja niillä ei pärjännyt Amerikan työmarkkinoilla. Doris yritti alkuunsa päästä myös mallimarkkinoille, mutta vuosia oli kertynyt liikaa.

Kyse ei ole kivusta. Ei pahoinvoinnista. Ei surusta. Ei ikävästä perheen tykö. Nyt pintaan pulppuavat unohtuneet muistot. Ne kurittavat häntä yksi toisensa jälkeen. Kaikki se minkä hän on aiemmin torjunut.

Doriksella oli sukulaisistaan vain Jenny jäljellä, mutta Jenny asui kaukana Yhdysvalloissa. Aiemmin hän oli matkannut Jennyn luokse, mutta ei enää vuosiin, sillä liikkumisesta oli tullut hankalaa. He pitivät yhteyttä Skypen avulla. Kirjan loppupuolella Jenny tuli Tukholmaan pienimmän lapsensa kanssa.  Lukiessaan Doriksen muistoja läpi, myös Jennyn omat muistot nousivat pintaan.

Sofia Lundbergin Punainen osoitekirja kertoi kiehtovista muistoista, joiden joukosta löytyi sekä iloa että surua.

 

Sofia Lundberg, Punainen osoitekirja

suom. Tuula Kojo

Otava 2018

s. 317

Den röda adressboken 2017

 

 

KIRJASYKSY 2023

 

Elokuu on ollut perinteisesti aikaa, jolloin on tullut aika tarkastella syksyn lukulistaa. Mitähän sinne tänä syksynä valikoituukaan? Uskon, että hyvää luettavaa yllin kyllin ja vähän enemmänkin.

Kotimainen kirjallisuus:

 

 

Kristiina Vuoren Tulppaaneja kuninkaalle kertoo tytöstä, joka siepattiin haaremiin. Taustalta löytyy tosipohjainen tarina kaukaa menneisyydestä. Kirja on kaksiosainen. Salaperäinen kansikuva. Ai että minä tykkään Vuoren kirjoista.

 

 

Maria Peuran Esikoinen voi olla jopa liiankin herkkä kirja, sillä se on omakohtainen kertomus siitä, kun kirjailijan lapsi sijoitettiin laitoshoitoon käytöshäiriöiden ja pahoinvoinnin vuoksi.

 

 

Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon Huokauksia luokasta perustuu heidän väliseensä vuorovaikutukseen, ja vuoden aikana käytyyn kirjeenvaihtoon. Uteliaana jään odottamaan näiden kahden äidinkielen opettajan välistä sananvaihtoa koulumaailman nykytilanteesta. Kritiikkejä ja ratkaisuja? Ainakin siltä näyttää kannen totisessa kuvassa.

 

 

Katja Ketun teoksessa Erään kissan tutkimuksia on herkkä aihealue, jota kirjailija lähestyy kissan ja isoisoäidin kautta.

 

 

Aija Salovaaran esikoisromaanissa Ihan pieniä lintuja käsitellään mm. isähäpeää. Millaista on kasvaa isän kanssa, joka on umpihumalassa? Tämä voi olla jopa liian koskettavaa, mutta hyvä ja tärkeä aihepiiri. Moni lapsi ja nuori on kokenut saman asian. Itsekin olen elänyt lasisen nuoruuden humalahakuisten vanhempien lapsena.

 

 

Mirkka Torikka kertoo omakohtaisessa kirjassaan Rakas katastrofini elämästään puolisonsa kanssa, joka oli itsetuhoinen mielenterveyspotilas.

 

 

 

Kaisu Tuokon uuden sarjan avauskirja Kosto sijoittuu Kristiinankaupunkiin. Kirjan päähenkilöillä, poliisi Matsilla ja toimittaja Eevillä, on yhteinen menneisyys, joka voi hieman helpottaa tai vaikeuttaa tutkintaa.

 

 

 

Anu Ojalan Kuolinsoitto jatkaa hurjan jännittävää dekkarisarjaa, jonka ensimmäinen dekkari oli nimeltään Jääsilkkitie. Tapahtumat sijoittuvat pohjoiseen Tornio-Haaparanta akselille. Ensimmäisessä osassa oli raakaa väkivaltaa, joten en suosittele herkemmille lukijoille.

 

Käännöskirjallisuus:

 

 

 

Kamila Shamsien kirjat eivät jätä kylmiksi. Varsinkin edellisessä kirjassa, Joka veljeään vihaa, oli runsaasti draamaa. Ystävistä parhain kertoo nimensä mukaisesti ystävyksistä.

 

 

 

Michelle Min Sterlingin Nollaleiri on dystopiakirja vuodelta 2049. Kuka selviää sään äärioloissa? En ainakaan minä. Tätä kirjoittaessa ulkona oli +36 astetta ja ihmiset kärsivät, eläimet kärsivät ja luonto kärsii myrskyä odotellessa.

 

 

 

Colson Whiteheadin trilogia jatkuu tällä Kieron miehen manifestillä. Eka osa oli nimeltään Harlem Suffle. Trilogian päähenkilö oli musta huonekalukauppias, joka yritti pärjätä ilman rikollismaailman apuja. Vaikeaa oli. Eka kirja oli täynnä mustaa huumoria, jota toivon kovasti kakkososaltakin. Jo nimi kuulostaa hyvältä.

 

 

Maja Lunden ilmastokvartetin neljäs eli viimeinen osa on nimeltään Unelma puusta. Ensimmäinen osa oli nimeltään Mehiläisten historia, toinen Sininen ja kolmas Viimeiset. Toivottavasti tulevaisuus ei ole yhtä kaamea kuin kirjat antavat uskoa, dystopia. Ehkä se dystopia on jo maapallolla?

 

 

 

Irlantilaissyntyisen Claire Keeganin teos Nämä pienet asiat sijoittuu Irlantiin. Kirja oli vuoden 2022 Booker-ehdokas. Myötätuntoa ja inhimillisyyttä tuomitsemisen ja vaikenemisen vastapainona.

 

 

Adam Silveran teos Lopussa molemmat kuolevat jännittää jo etukäteen, koska se on kuulemma Booktok-sensaatio. Lukukokemus vasta kertoo, onko kirja minun mieleiseni vai ei. Kyseessä on viimeinen päivä, jonka tiedät eläväsi. Mitä tekisit silloin?

Ranskalaisen Guillaume Musson Tyttö ja yö kertoo 90-luvulla kadonneesta henkilöstä, ja mitä hänelle tapahtuikaan. Luokkakokous 25 vuoden päästä nostaa esille kolmen ystävyksen hirmutyöt.

     Värikylläistä syksyä ja lukuiloa!

 

Heli Pekkarinen: Kylässä Italiassa

 

Tiedän kaltaisiani kylähulluja olevan muitakin.

 

Heli Pekkarisen matkakirja Kylässä Italiassa kertoo ja kuvaa herkullisesti italialaisia kyliä. Borgot ovat pieniä muurien ympäröimiä keskiaikaisia kyliä, jotka on rakennettu varsinkin korkeille paikoille, sillä vihollinen on nähty saapuvan jo kaukaa korkealta paikalta. Yleensä kylässä on myös linna tai linnoitus, portaita ja mukulakivikujia, kaaria ja siltoja sekä piazzoja. 

Kierrän kyliä aina myös kamera kädessäni ja kirjani kuvat ovat minun ottamiani.

Heli Pekkarinen rakastaa selvästi italialaisia keskiaikaisia pikkukyliä, joita on satoja. Kirjassa hän esittelee 21 kylää. Kiinnostavimmaksi niistä nousi Spello - kukkien kylä. Olisi mahtava päästä näkemään, miten kyläläiset koristavat kylää kukkasin varsinkin kukkakoristetapahtuman aikaan, kun kadut ovat täynnä taideteoksia, jotka on tehty kukkien terälehdistä.

Kaltaiseni kylähullun Dozza mukulakivikatuineen, pastellinvärisine taloineen ja keskiaikaisine linnoineen saa huokailemaan onnesta jo sellaisenaan.

Luulenpa että minäkin huokailisin onnesta Dozzassa, sillä kylän talojen seinille on maalattu moderneja seinämaalauksia. Vuodesta 1960 Dozzassa on järjestetty modernin taiteen tapahtuma aina syyskuun puolessa välissä, johon haluaisin osallistua. Seinillä on maalauksia 60-luvulta lähtien.

Ihana matkakirja, jota voi tarkastella kylä kerrallaan. Kyllä nyt iski kaipuu Italiaan, jossa olen käynyt vain Milanossa ja Roomassa. Kirjan alussa on Italian kartta, johon kyseiset kylät on merkitty hyvin ja viereisellä sivulla ovat kylät numerojärjestyksessä. Kirja on täynnä kuvauksellisia valokuvia kyseisistä kylistä. Niistä nousevat hyvin esille kylien vetovoima, rauhallinen elämänmeno.

Opin kirjasta, mikä kylä on ollut Italian ensimmäisenä pääkaupunkina ja kuinka kauan se oli pääkaupunkina. Opin myös, milloin Italiasta tuli Italian valtio. Tämän kirjan voisin hankkia itsellekin. Nyt lainasin kirjan kirjastosta ja lainausaika oli liian lyhyt. Mukava nojatuolimatka Italiaan.

 

Heli Pekkarinen, Kylässä Italiassa *****

Kuvat Heli Pekkarinen

Avain 2023

s. 191 + runsaasti kuvia

Matkakirja