torstai 15. maaliskuuta 2012

Viimeiseen hengenvetoon







Vuoden 2011 yksi kohuttu käännöskirja on ruotsalaisen Anne Swärdin ”Viimeiseen hengenvetoon” (Till sista andetaget). Kirja on kertomus Lon kehittymisestä lapsesta aikuiseksi ja ystävyydestä Lukakseen. Jo kirjan kansikuva antaa viitteitä siitä, että kirja käsittelee seksiä ja seksuaalisuutta. Lisäksi kirjassa käsitellään lapsen, Lon, heräävää seksuaalisuutta, jota (seksikokemuksia) vanhemmat ja sukulaiset yrittävät kaikin keinoin estää tapahtumasta ainakaan liian nuorena. 

Lo Mård saa alkunsa, kun kaksi perhettä ostaa yhteisen talon ja sitä katsomaan lähtee toisen perheen yli viisikymppinen isä ja toisen perheen alaikäinen tyttö. Mies viettelee tytön, harrastaa insestiä. Muiden perheenjäsenten tullessa muuttokuorman kanssa, mies ei halua jatkaa enää suhdetta ja tyttö hakeutuu kyseisen miehen pojan seuraan ja viettelee tämän. Lo sai siten isän, joka kirjan vaiheissa eroaa Lon äidistä. Äiti pitää visusti salaisuudesta kiinni. Nuori tyttö rakastui tähän hyväksikäyttäjään (pedofiiliin), elää haaverakkaudessaan, eikä pääse tai halua koskaan irti miehen läheltä, koska asuu samassa talossa.

Lo on kuuden, kun hän tapaa 13v. Lukaksen. Lukas asuu isänsä kanssa, joka pahoinpitelee tätä päivittäin. Heillä ei ole yhteistä kieltä, sillä Lukas puhuu ruotsia ja isä unkaria. Lukas ei ole oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan kunnolla, mutta silti hän selviää luokalta toiselle pinnaamalla ja olemalla hiljaa tunnilla. Yksinäisyys ja isän hakkaaminen vaikuttavat Lukakseen siten, että hän sytyttää tulipaloja, mutta silti Lo haluaa olla Lukaksen ystävä. Lon perheen jäsenet kieltävät heti alkuunsa heidän ystävyyden, sillä he näkevät vain silmissään sen, että Lukas hyväksikäyttää pientä tyttöä ja saa tämän mukaansa kolttosiin.

Ensin ei tapahtunut mitään, sitten ei tapahtunut mitään, sitten… Saadakseen käsittelyyn vauhtia Lukas veti sortsit alas ja pani pakastetut sienipussit suoraan haarojaan vasten. Silloin tuli Marina. (ote kirjasta Viimeiseen hengenvetoon)

Ystävyys kuitenkin säilyy syvänä siihen asti, kunnes Lo lähtee 17 vuotiaana Yoelin matkaan Tukholmaan ja jättää kaiken taakseen. Hiukan ihmetyttää, kun Yoel laittaa Lon ajamaan autoa ja ajotaidoton tyttö siinä ajaa hurauttaa Tukholmaan tuosta noin vain. Yoelin jälkeen tulee muita maita ja miehiä, mutta Lukas pysyy mielessä. Lon palatessa maailmalta äitinsä luokse isänisän hautajaisten jälkeen, äiti kertoo salaisuutensa Lo:lle. Lo saa myös selville, missä Lukas on. Viimeinen kappale jättää lukijalle ajateltavaa, sillä siinä ei kerrota, kumpi on kertoja, Lo vai Lukas, tapahtuiko kenties liikenneonnettomuus, kirjoittaja vain toivoo, että jos selviän tästä hengissä, teen tarinamme lopusta kauniimman.

Kirjan pari ei saa toisiaan, ainakaan tämän kirjan aikana. Heräävää rakkautta tietysti odottaa, mutta kirjassa tapahtuu kaikenlaisia esteitä ystävysten välillä, joten onni ei ole heitä varten.  Kirjan vajavuus on Lon aikuiselämän arjen kuvaus, esim. työurasta ei puhuta kirjassa, jota ihmettelen, sillä kyllähän rahaa kuluu, kun matkustelee ulkomailla. Kirjassa Lon ja miesten tapaamiset ja heidän välinen vuorovaikutus nousee tärkeimmäksi. Kirjassa on kuin kaksi osaa: ensimmäinen taitavasti kuvattu lapsuusosa loppuu siihen, kun Lo lähtee kotoaan Tukholmaan ja jättää Lukaksen; toinen osa on sekoilua paikasta toiseen ja elämänhallinnan etsintää ts. nuoruuden kehitysvaihe on jymähtänyt päälle eikä Lo kykene aikuistumaan.

Tammen sininen kirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti