sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Katariina

 





Marisha Rasi-Koskisen Katariina (2011) on hänen esikoisteoksensa. Kirjassa on useampi kertoja. Ensimmäisenä aloittaa Katariina, joka on perheen vanhempi tytär. Seuraava kertoja on pikkusisko Margareeta. Kolmas kertoja on perheen äiti Anna, jonka jälkeen kertojana on Katariinan poika. Kirjan lopussa Katariinan nuoruuden rakas Jaakob kertoo lyhyesti heidän lyhyttä yhteistä tarinaa. Kirjan lopussa on vielä Katariinan kirjoittamia lyhyitä kirjeitä läheisilleen.

Kirjan alku oli todella sekavaa tyttöjen leikkejä ja jopa nuoruuden kohelluksia. Se, että tytöt joutuivat kasvamaan melkein kahdestaan äidin ollessa viikot muualla töissä ja isän tehdessä pitkiä työpäiviä rakennuksilla, ei tehnyt hyvää lasten kehittymiselle. Katariina katosi ylioppilaspäivänään, eikä pitänyt perheeseensä mitään yhteyttä tänä aikana. Hänestä tuli lääkkeiden ja viinan liikakäyttäjä. Hän teki kaksi lasta, jotka olisi pitänyt selvästi huostaanottaa jo ihan pieninä, sillä Katariinasta ei ollut turvaa lapsilleen. Lapset kasvoivat ilman vanhempien vastuuta. Katariina sekoili yksin ja useiden miesten kanssa.

Nurinkuriseksi kirjan sanoman tekee se, että Katariinan äiti, Anna, oli lastensuojelussa töissä ja huolehti työkseen muiden lapsista, mutta omat lapset jäivät huolehtimatta. Hän poimi keskellä yötä Katariinan lapset tien vierestä, näiden ollessa pakomatkalla. Kirjan aikana Anna ei tullut tietoiseksi, että lapset ovat hänen lapsenlapsiaan.

Kirjan sekoilevan alun jälkeen luettava teksti alkaa Juhlan jälkeen kappaleesta. Tämän jälkeen lukijalle selviää, mikä kirjan sanoma on ja mistä kaikesta on kyse. Sitä ennen ei ole oikein selvää, mikä Katariinan tarinassa halutaan kertoa. Kirja olisi luettavampi, jos kirjan alku olisi selvempi ja tarinan juoni selviäisi jo alussa. Kappaleiden jako olisi mielestäni kannattanut aloittaa Annan kertomuksesta, ja koko kirja olisi selkeämpi, jos kertojaääniä olisi vähemmän. Mielestäni Anna, Katariina ja Katariinan poika olisi riittänyt. Annan kertomus on vahvaa tekstiä ja oikein mukaansatempaavaa, ja Katariinan pojan kertomus on karmea kertomus pienen pojan elämästä pikkusiskonsa ainoana turvana.

Marisha Rasi-Koskinen, Katariina
Avain 2011
s. 264

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti