perjantai 25. toukokuuta 2012

Et sinä kuole


 





Miltä tuntuu herätä teho-osastolla, kun on halvaantunut, ei pysty puhumaan, eikä löydä sanoja ja ajattelukin on hukassa? Saksalainen Kathrin Schmidt kertoo kirjassaan Et sinä kuole (2011) kirjailija Helene Wesendahlista, joka sai aivoverenvuodon ja vammautui vaikeasti sen seurauksena. Alun lyhyet kappaleet kuvaavat sekavaa oloa ja lyhyen valveillaolon ja nukkumisen limittymistä teho-osastolla. Muisti on mennyt, jopa oman miehen nimeä piti harjoitella ja etsiä mielen sopukoista.

Helenellä on viisi lasta ja kesti kauan, ennen kuin Helene muisti viidennen lapsen, mikä hänen nimensä on ja minkä ikäinen hän on. Ihmetyttää, että perhe ei tuonut perheenjäsenten kuvia katsottavaksi, jotta Helenen ei olisi yksin tarvinnut hakea unohdettuja asioita. Kuntoutus aloitetaan yleensä heti, mutta kuntoutusosastolle pääsyäkin piti oman miehen hakemalla hakea, että Helene alkoi saada oikeaa kuntoutusta. Ilmeisesti potilas jätetään oman onnensa nojaan, jos kukaan ei ole vaatimassa oikeanlaista hoitoa.

Helenen täytyy muistin hitaasti palautuessa kärsiä parisuhteen kriisit ja muut pitkän avioliiton aikana sattuneet ongelmat, sillä tunteet nousevat herkästi pintaan sairauden ja lääkityksen vaikutuksesta. Toisinaan itku tai nauru jatkuu jatkumistaan, koska Helene ei hallitse aivotoimintaansa, vaan aivotoiminta hallitsee Heleneä.

Hyvin realistinen kirja potilaasta, joka on saanut aivoverenvuodon ja halvautunut. Hoidot, lääkitykset ja kuntoutus selostetaan hyvin. Kirja sopii erinomaiseksi kirjaksi terveys- ja sosiaalialan ihmisille, jotka tekevät työtä halvautuneiden ihmisten kanssa. Potilas ei ole pelkkä potilas, vaan hän on tunteva ihminen, vaikka kehon hallinta ei toimi. Potilasta on hoidettava hyvin ja hänelle on annettava aikaa vastata omasta hoidostaan, vaikka olisi miten kova kiire tahansa. Aikuinen potilas voi loukkaantua, jos hänen ylitse puhutaan ja aletaan ehdottaa edunvalvojaa, kun potilas osaa kuitenkin itse päättää omista asioista.
Loppua kohden kappaleet pidentyvät, kertomus alkaa toistaa itseään ja muuttuu pitkäveteiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti