Jonas Konstigin Kaikki on sanottu –teos (2011) kertoo kolmesta sisaruksesta, joiden isä kuolee mökkirantaan. Toman, Henkun ja Samun isä on ollut laulujen sanoittaja ja sisarukset kuulevat isän lauluja radiosta ja äänitteistä aina varoittamatta. Harvemmin heistä kukaan soittaa niitä kuunnellakseen ja muistellakseen. Perheen isällä on salaisuus, joka paljastuu kuoleman jälkeen Tomalle, mutta kirjan aikana hän kertoo sen ainoastaan siskolleen. Isän salaisuus säilyy.
Isän äkillinen poismeno vaikuttaa kriisin lailla jokaiseen
ja jokainen yrittää taistella elämässä eteenpäin selvitäkseen surustaan ja
muista tunteistaan, joita kuolema aiheuttaa. Parhaiten kuoleman tuottamaan
suruun auttaa aika ja kirjan kuvioissa edetään kaksi vuotta kuolemasta
eteenpäin, jonka aikana jokainen kokee oman kuoleman jälkeisen shokin, shokin
vaikutuksen ja shokista toipumisen.
Henkku tuntee itsensä isän tytöksi ja menettää kokonaan
otteensa elämästä, turvautuu lääkkeisiin ja huumeisiin ja päätyy lopulta
hoitolaitoksiin. Miten Henkun käy, voi lukija selvittää kirjan tapahtumista.
Myös vanhin lapsista Toma, sekoilee, mutta viinan ja naisten kanssa, jota
lukiessa tuli mieleen venäläisen ruletin peluu omalla terveydellä. Nuorin
sisaruksista Samu, lähtee oikeasti intin jälkeen rauhanturvajoukkoihin
taistelemaan ja pelaamaan omalla hengellään elän tai kuolen-peliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti