keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kaikki on sanottu


 




Jonas Konstigin Kaikki on sanottu –teos (2011) kertoo kolmesta sisaruksesta, joiden isä kuolee mökkirantaan. Toman, Henkun ja Samun isä on ollut laulujen sanoittaja ja sisarukset kuulevat isän lauluja radiosta ja äänitteistä aina varoittamatta. Harvemmin heistä kukaan soittaa niitä kuunnellakseen ja muistellakseen. Perheen isällä on salaisuus, joka paljastuu kuoleman jälkeen Tomalle, mutta kirjan aikana hän kertoo sen ainoastaan siskolleen. Isän salaisuus säilyy.

Isän äkillinen poismeno vaikuttaa kriisin lailla jokaiseen ja jokainen yrittää taistella elämässä eteenpäin selvitäkseen surustaan ja muista tunteistaan, joita kuolema aiheuttaa. Parhaiten kuoleman tuottamaan suruun auttaa aika ja kirjan kuvioissa edetään kaksi vuotta kuolemasta eteenpäin, jonka aikana jokainen kokee oman kuoleman jälkeisen shokin, shokin vaikutuksen ja shokista toipumisen.

Henkku tuntee itsensä isän tytöksi ja menettää kokonaan otteensa elämästä, turvautuu lääkkeisiin ja huumeisiin ja päätyy lopulta hoitolaitoksiin. Miten Henkun käy, voi lukija selvittää kirjan tapahtumista. Myös vanhin lapsista Toma, sekoilee, mutta viinan ja naisten kanssa, jota lukiessa tuli mieleen venäläisen ruletin peluu omalla terveydellä. Nuorin sisaruksista Samu, lähtee oikeasti intin jälkeen rauhanturvajoukkoihin taistelemaan ja pelaamaan omalla hengellään elän tai kuolen-peliä.

Kirjan tapahtumat ovat rankkoja, mutta niin todellisia. Kuoleman edessä olemme kaikki voimattomia. Miten läheisen kuolema vaikuttaa meihin, voi olla helpotus tai se voi olla taakka, mutta yleensä se koskettaa jollakin tunnetasolla. Konstigin kirja on tunnetta täynnä hyvin miehekkäästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti