keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Pilven reunalla





Eilinen olo oli sellainen, että se vaati nauruterapiaa. Olen huomannut, että tietyt kirjat saavat minut haluamaani mielentilaan ja Juha Vuorinen on yksi parhaimmista nauruhermojeni repäisijästä. Tammikuussa luin Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan, jota nauraa kihersin tai hörötin isoon ääneen. Mieheni sai osan huvista, sillä luin hänelle ääneen parhaimpia kohtia ja nauroimme sitten yhdessä.

Juha Vuorisen Pilven reunalla (Diktaattori-kustannus 2010, 4. painos) kirjan yhteistyökumppaneita ovat Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikkö, ABC, Kannustalo, Iskelmä, Suomalainen kirjakauppa, metrolive ja WSOY. Kuinkahan moni muu kirjailija on saanut teokselleen yhtä monta yhteistyökumppania? Juha Vuorinen lahjoittaa kirjastaan kertyvän tekijänoikeuspalkkionsa huumeiden vastaiseen manööveriin, joka on avattu 2010 osoitteessa www.pilvenreunalla.com

Juoppohullun päiväkirjassa Vuorinen kirjoittaa päiväkirjamaisesti omia toilailuja humalassa. Pilven reunalla kirjassa sama päiväkirjamainen teema jatkuu, mutta Vuorinen on jättänyt taakseen juomisen ja kirjoittaa arkisesta työstään aamuradion juontajana, Seiska-lehden toimittajana, kirjailijana, aviomiehenä ja perheen isänä. Jokainen kappale alkaa sen kuukauden uusimmilla juoruilla Suomessa ja maailmalla kirjoitettuna nauruhermot repäisevällä Vuorisen tyylillä. Suomalaiset julkkikset eivät pääse helpolla Vuorisen terävän kynän pyörteissä ja osansa saavat sekä poliitikot että muu julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä pyrkivä kansalainen. Surullisintahan on, kun koululaisilta kysyttiin mihin ammattiin he haluavat isona, niin ensimmäisen sijan sai julkkis.

Vuoriselle ja hänen tuttavapiirilleen sattuu ja tapahtuu hauskoja juttuja, joiden varaan kirjan parhaimmat naururepäisyt on saatu aikaiseksi. Väliin ajattelin, että kyllä niitä on jo liioiteltu, mutta sallittakoon kirjailijalle liioittelu, sillä sen vuoksi hän sai minut nauramaan kymmeniä kertoja kirjan aikana. Teksti on ironiaa, se on ivallista, se on räksyttämistä, se on paheellista ja muuttuu arkielämän kerronnassa perhe-elämästä ja lapsista niin rakkautta täynnä olevaksi. Teksti tuo esille suomalaisen miehen mielenmaisemaa parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Liken toimitusjohtaja oli menossa tapaamaan kirjailija James Ellroyta ja Vuorinen kerjäsi toimitusjohtajalta, että tämä pyytäisi hänen Levoton veri-kirjaan nimmarin. Tapaamisessa toimitusjohtaja oli kertonut Ellroylle, että nimikirjoitus tulee kuuluisalle suomalaiselle kirjailijalle, joka muistuttaa Ellroyta. Ohessa toimitusjohtajan ja Ellroyn keskustelunpätkä:

He has no hair and he wears eyeglasses.
Has no hair? Is he also tall?
Yes he is little taller than you.
Shit, taller than me?
Yeah, and you know what? He is also younger than you.
Fucking shit. (Naurua, ja sitten Ellroy piirsi Vuoriselle koiran). 

Juha V. pelastit päiväni, joten naurupisteitä ****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti