tiistai 4. heinäkuuta 2017

Aapeli: Pikku Pietarin piha


Tiilirakennuksen toisessa päässä oli Pietarin ja hänen isänsä hellahuone. Äitikin oli siinä asunut, mutta hänet oli viety sairaalaan jo monta viikkoa sitten. Pietari tiesi, minkä tähden heidät oli pantu asumaan tähän tiilirakennukseen. Sen vuoksi heidät oli siihen pantu, koska huone oli kylmä ja kostea ja kun isä oli ollut punikki.

Aapeli eli Simo Puupponen (1915-1967) kirjoitti savolaisella huumorilla lastenkirjoja. Pikku Pietarin pihan päähenkilö on kouluikäinen Pietari, joka viettää kesälomaa yksin kotona. Välillä hän käy auttamassa seppää tai valokuvaajaa, kuka nyt apua tarvitsee, sillä joutenolo ei aina ollut mukavaa. Tuli mietittyä surullisia asioita. Tietysti Pietari oli surullinen äidin sairaudesta.

Pietari oli nimi, jonka äiti oli hänelle vaatimalla vaatinut. Kas kun ei vielä Paavali ja Jeesus, oli isä sanonut, mutta äiti ei ollut antanut periksi vaan saanut Pietarinsa. Jormalainen oli leikkipäällä ollessaan itse näin kertonut. Niin kuin Pietarissa nyt olisi jotakin vikaa! Ei sitten mitään vikaa!

Pietari kertoo kirjassa 20-lukulaisen kuopiolaisen pihapiirin ihmisistä ja elämänmenosta. Kavereitakin hänellä on. Kaikki tuppaavat olemaan turhan uteliaita ja yleensä naapurit tietävät toistensa asioista paremmin kuin itse kyseessä oleva henkilö. Lapsen surun käsittely ja sen kanssa eläminen on kirjan syvällisempi teema. Lisäksi Pietarin ja hänen isänsä perheeseen tulee yllätys äidin kuoleman jälkeen.

Tällaista voi kuulla aivan tavallisessa pihassa, missä ei luulisi milloinkaan mitään tapahtuvan. Eräs henkilöistä on kenenkään aavistamatta päässyt käymään hotellissa ja kaiken päällisiksi syönyt vielä kierukkatorttua ja jotakin kaakaota, josta ei tiedetä oikein, onko sitä edes olemassa.

Pietari oli päässyt isänsä kanssa hotelliin kaakaolle, sillä isä halusi kertoa, että heille tulisi uusi äiti asumaan. Uuden äidin nimi oli Karoliina ja hän oli oikein toimen ihminen. Ja jostakin syystä Karoliina tiesi Pietarin ajatukset. Esimerkiksi, kun Pietari kysyi tuliaisia, niin ne olivat juuri niitä tuliaisia, jota Pietari oli etukäteen kehuskellut muille lapsille. No Pietari kertoi hieman paranneltuja versioita tapahtumista, narrasi tai valehteli, mutta niin tekivät muutkin pihan henkilöt. Olipahan mitä juoruilla ja juorut olivat pihapiirissä oikein suosittuja.

Aapelin lastenkirja Pikku Pietarin piha on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1958. Kirjasta on tehty elokuvia, näytelmiä, tv-ohjelmia ja kuunnelmia. Kuopiosta löytyy katu, joka on nimetty Pikku Pietarin mukaan, katu on täynnä vanhanaikaisia taloja, joissa on putiikkeja ja kahviloita.
Pikku Pietarin piha on valittu Ylen Suomi 101 kirjaa hankkeeseen ja Ylen sivuilta löytyy äänikirja ja traileri, jossa kirjailija Sirpa Kähkönen ja kirjabloggari Kia Raevaara keskustelevat kirjasta. Jos kaipaat historiallista klassikkokirjaa, niin Pikku Pietarin pihasta löydät kiinnostavia ihmisiä, yllättäviä tapahtumia ja hauskoja keskusteluja. Aapelille tähtien kimallusta sinne ylös pilvenhattaralle.

Aapeli, Pikku Pietarin piha *****
Wsoy 1959   3. Painos
s. 156
Lastenkirja

Aapeli: Koko kaupungin Vinski

6 kommenttia:

  1. Tämä pitäisi minunkin lukea, Aapelilta olen muita ehtinyt lukea, ja ovat olleet hyviä.

    Kiitos tästä bloggauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke :)
      Onhan näitä tullut luettua, mutta vaina nämä kaksi blogiaikana. Koko kaupungin Vinski oli niin mainio, että ajattelin lukea muitakin Aapelin kirjoja tänne blogiin lukijoiden iloksi :) Huumori on vaikea aihealueena, mutta Aapeli onnistuu taitavasti tuomaan huumorin kirjoihinsa :) Tätä oli hauska lukea :)

      Poista
  2. Meillä luettiin tämä koulussa, mutta ei ole kovasti jäänyt muuta mieleen kuin se Pietari. Bloggauksestasi arvelen, että tässä on asioita, jotka voisi puhutella aikuista toisella tavalla. Niin kuin lapsen suru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Paula, minua äitinä puhutteli lapsen kokema suru ja se mistä hän haki apua suruunsa. Isä ei paljon puhunut ja töissä oli melkein koko ajan. Tämä kannattaa kyllä lukea ensin itse ja sitten miettiä minkä ikäisten lasten kanssa kirjaa voisi lukea. Uskon, että kirja toimii jo 10 v. lapsille varsinkin, jos he ovat kokeneet kuoleman lähipiirissä. Riippuu tietenkin lapsesta, sillä toiset ovat herkempiä kuin toiset.

      Poista
  3. Tämä on ollut pitkän ajan suosikkini. Aapelissa on jotain joka kutkuttaa kivasti sieluani :). Aapeli-maraton voisikin olla hyvä idea joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aapeli kutkuttaa minuakin ja aion kyllä lukea hänen kirjoja ja postata niistä. Kesäisiä ja hyväntuulisia kirjoja.

      Poista