keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Samuel Beckett: Piiritetyn huoneen novelleja


Muistot ovat tappavia. Niinpä ei pidä ajatella tiettyjä asioita jotka ovat sinulle rakkaita, tai pikemminkin niitä täytyy ajatella, koska jos et tee sitä, on olemassa vaara että ne vähä vähältä löytyvät mielestäsi. Tarkoitan, että sinun on ajateltava niitä jonkin aikaa, aika pitkään, joka päivä useita kertoja, kunnes ne vajoavat mutaan ikuisiksi ajoiksi. Tämä on käsky.

Irlantilaisen nobelistin (1969) Samuel Beckettin (1906-1989) teos Piiritetyn huoneen novelleja sisältää kolme novellia: Karkotettu, Rauhoittava lääke ja Loppu. Novellit on julkaistu Ranskassa 1946, sillä Beckett muutti jo ennen toista maailmansotaa Ranskaan töihin. Hän kirjoitti teoksensa ensin ranskaksi ja käänsi ne sitten englanniksi. Saksan miehityksen aikana Beckett toimi vastarintaliikkeessä. Novellikirjan nimi henkii sota-aikaa ja novellien henkilö anonyymi mies on karkotettu, kukaan ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä ja jo puheesta kuulee, että hän ei kuulu paikkakunnan asukkaisiin.

Kaikki kolme novellia voisi kertoa samasta miehestä, mutta on niissä eroavuuksiakin. Novellista toiseen seuraa jotain samaa. Novellit ovat pessimistisiä, synkkiä, brutaaleja, karkeita, raakoja jopa iljettäviä. Tuoko Beckett sodan julmuuden ihmisiä kohtaan ikävästi esille vai rauhanajan ihmisten inhottavuudet erilaisuutta kohtaan julmaakin julmemmalla tavalla. Nämä novellit voisivat puhua tästä päivästä, kun pakolaiset asuvat muoviteltoissa lumen ja mutavellin keskellä vailla minkäänlaista hygieniaa. Tai romanit istuvat kerjäämässä ja ihmiset ajavat heitä pois. Poissa silmistä, poissa mielestä, ongelmaa ei ole.

Beckett tuo ulosteet ja kusen, lian ja taudit, sairaudet, kuolemanpelon ja yksinäisyyden lukijan silmille kaunistelematta mitään. Jopa itsemurhan ennen viime hetkeä. Novellien miehet ajattelevat ja heillä on selvästi ollut parempiakin hetkiä elämässään, mutta nyt parasta on se, että kukaan ei häiritse ja hyljeksi. Miehet ovat kohtaloonsa sopeutuneet, mutta siitäkin huolimatta lukemalla näistä miehistä makaamassa lannassa tai kuvaamassa kehon toimintoja, olo on oikeastaan oksettava. Mitä voisi tehdä miesten puolesta. Jos minä olen hyvä ja annan rahaa, niin toinen tulee ja ajaa miehen pois, haukkuu, on ilkeä. Mitä me tiedämme ihmisestä, joka makaa maassa, autammeko? Voi Beckett sinä teit vastarintatyötä ja autoit ihmisiä natsien hirmuvallan aikana, piileksit ja pakenit hirmuhallitsijan alamaisia. Kaikki se paska sodan aikana puskee ulos näistä kauheista novelleista.

Samuel Beckett, Piiritetyn huoneen novelleja
Suom. Anni Sumari
Like 2000
s. 119 + 16 sivua kääntäjältä
L´Expulse (Karkotettu) 1946
Le calmant (Rauhoittava lääke) 1946
La fin (Loppu) 1946

Osallistun kirjalla Nipvetin Novellihaasteeseen 2 
Peukutan kaikkien kolmen novellin samaa näkökulmateemaa. Ihmiset voivat olla paskoja toisilleen ja tietyt tilanteet vaikuttavat siihen vahvasti.


4 kommenttia:

  1. Luin Beckettin novellit silloin, kun ne ilmestyivät suomeksi. Jäivät mieleen. Hieno tuo sinun rinnastuksesi nykyaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit <3
      Jotenkin tämä elämä kiertää samoja syklejä ja samat tapahtumat toistuvat, hirmuhallitsijoita syntyy kuin sieniä sateella ja sotia syttyy, kun toiset sammuu.

      Poista
  2. Hienoa! Ihailemaani Beckettiä näkyy harvemmin näissä blogosfääreissä.

    Beckett ei ole ollut minulle helppoa, enkä ole aivan varma, mitä novellit oikeastaan käsittelivät. Kerronnan sekavuus oli kiehtovan huumaannuttavaa. Takerrun aina Beckettin tarjoilemaan kuivaan huumoriin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen, mutta novelleissa tuntuu tapahtuvan paljon jotenkin kerronnan tasolla, erityisesti siinä, mitä kerronnasta puuttuu. Osaisinpa lukea sitä ulos paremmin.

    Näkökulmapeukutuksesi ei voisi paljon paremmin osua kohdalleen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Juha :)
      Olin kyllä yllättynyt Beckettin kielesstä, se yllätti kuin olisin lentänyt rähmälleen mutavelliin. Beckett ei kumartele ketään, eikä ujostele ketään. Ehkäpä tämä oli sellaista varhaista punkkia kirjallisuuden saralla.
      Jotenkin kuitenkin koin tekstistä sen hyljeksinnän ja ihmisten rasismin päällimmäisenä tekijänä. Voisihan tämän ottaa tragikomiikkanakin, kuten hänen näytelmät ja se yksi elokuva on otettu (Buster Keaton pääosassa), mutta en ainakaan näistä kolmesta voisi kuvitella niin. Kirjoitettu keskellä sotaa ja julkaistu sodan jälkeisenä vuotena.

      Novellien pessimismi ja kurjuuksien kurjuus, mausteena ihmisten julmuus, siinä se näkökulma, mutta suosittelen lukijoille näitä novelleja.

      Poista