tiistai 16. tammikuuta 2018

Fiona Barton: Leski


”Aivan ihana mies. Hyvin hellä, teki kaikkensa minun eteeni”,  sanon. ”Toi yhtenään kukkia ja lahjoja. Sanoi että minä olin hänelle se oikea. Minullahan meni jalat alta. Olin vasta seitsemäntoista.”

Näin rakastunut Jean oli mieheensä Gleniin nuorena tyttönä Fiona Bartonin esikoistrillerissä Leski. Kaikkien ongelmien pitäisi nyt olla ohi, sillä hänen miehensä oli kuollut. Mutta se ei ollut ohi. Lehdistö halusi häneltä lausunnon. Poliisi halusi kuulustella häntä ja tarkkaili hänen toimiaan. Fiona Barton on kirjoittanut kihelmöivän jännittävän psykologisen trillerin, joka oli luettava nopeasti läpi, sillä sen taustatapahtumana oli pienen tytön katoaminen, josta nousi suuri mediamyllytys. Fionan mies oli syytettynä jossakin vaiheessa tytön katoamisesta, mutta hänet päästettiin vapaalle. Sitten kävi kuin kävi ja Jean jäi yksin. Toimittajat koputtelivat ovelle, kunnes toimittaja Kate Waters astui röyhkeästi sisälle asti, ja piti sitä samalla sopimuksena siitä, että saisi kirjoittaa jutun lehteensä.

Omanko elämäni tarina? Ei hän oikeasti halua minusta kuulla. Ei hän ole tullut kotiovelleni etsimään tietoja Jean Taylorista. Hän haluaa kuulla totuuden Glenistä. Miehestäni.

Kirjan sivuilla vuorottelevat lesken, toimittajan, poliisin ja tytön äidin tarinat neljän vuoden ajalta. Pääosassa on leski, joka ei ole kovin luotettava kertoja. Tarinoissa vierailee myös muita sivuosissa olevia henkilöitä. Jeanista tuli täysin miehensä talutushihnassa oleva henkilö, sillä hän ei halunnut kokea miehensä pahantuulen  puuskia. Hän huomasi kyllä miehensä omituiset piirteet, mutta helpompaa oli olla kuin ei huomaisikaan. Pienen tytön katoamisesta tuli Jeanille henkilökohtainen kriisi, sillä heille ei syntynyt lapsia, ja lapsen katoaminen kosketti häntä syvästi.

Kirjan palapelimäinen rakenne on hyvä, sillä se sisältää vain muutaman henkilön ajatukset neljän vuoden ajalta. Jeanin elämä mullistui kokonaan noiden neljän vuoden aikana. Hän oli jo jättämässä miehensä, mutta jäi kuitenkin miehensä rinnalle. Rakkautta ei ollut enää jäljellä, mutta mies sai puheillaan Jeanin jäämään. Toisilla on puhelahjat hallussa ja osaavat kääntää paheet hyveiksi, höpsötykset kuten Jean kutsui niitä, vaikka inhosi miehensä höpsötyksiä. Höpsötykset saavat huononkin asian kuulostamaan hyvältä. Lesken tarina on koukuttava ja jopa hengitystä salpaava. Mitä tapahtui pienelle tytölle? Mitä tapahtui Jeanille?

Lopulta laitan iltajuomaa ja vien sen ylös makuuhuoneeseen samalla kuin sen kourallisen kortteja ja kirjeitä, jonka olen suvulta saanut. Ilkeät viestit poltin hellan kaasuliekillä.

Fiona Barton, Leski ****
Suom. Pirkko Biström
Bazar 2018
s. 366
The Widow 2016
Trilleri

8 kommenttia:

  1. On virkistävää, kun ilmestyy hyviä, koukuttavia trillereitä. Sellaisia on mukava lukea silloin tällöin, vaikka keskittyisikin enemmän kaunoon. Aika hurja tuo kansikuva. - Mukavaa viikon jatkoa Mai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3

      Kyllähän ne ovat nuo trillerit, mitkä saavat lukuilon puhkeamaan kukkaan. Minusta tuo kansikuva on todella hyvä, musta-valkea, valkoiset liljat mustalla pohjalla ja teksti on valittu hyvin!

      Muksua viikon jatkoa Anneli <3

      Poista
  2. Mai, osuvasti isket suoraan suoneen eli tuolla 'höpösötyksillä' Jean pettää itseään ja kaikki jatkuu ja jatkuu, mutta vaieten he siinä istuvat kaksin, mitään sanottavaa ei enää ole.

    Kansikuva on kirjalle ihan napakymppi!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli sellainen napakka trilleripaketti. Tietysti lapsi taustateemana on aina iljettävä juttu. Onneksi sitä oli vain vähän tekstissä.
      Kunnon kieroilija vaimostakin kehittyi aviomiehen hyvässä opissa. Olipa valittu oikein ällöttävä aviomies Jeanille.

      Kansikuva on minustakin napakymppi veto kirjalle!

      <3

      Poista
  3. Tämä oli kyllä hyvä. Hurjaa oli Jeanin elämä jo ennen miehensä höpsötysten paljastumista, mutta sitten ei mitään rauhaa enää löytynytkään.
    Minä olen vähän tottumaton trillerienlukija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, hyvä trilleri.
      Minä olen lukenut nuoresta asti dekkareita ja trillereitä. Nuorempana Stephen Kingin trillerit oli kova sana. Nyt en enää uskalla niitä lukea. Liikaa jännitystä. Leski on sopivan pehmeä trilleri minulle.

      :)

      Poista