keskiviikko 21. elokuuta 2019

Katri Alatalo: Ikuisesti siskoni




Jumalat jatkavat hitaasti, he pysähtyvät miettimään jokaista sanaa, tai sitten heidän voimansa hiipuu ja puhuminen käy raskaaksi. ”Juuri siksi, että välität hänestä niin kovasti… sinun on oltava varovainen, Caitriona… Mikä tahansa, mikä on noin vahvaa… kääntyy… helposti päälaelleen.”
Luottamus petokseksi. Elämä kuolemaksi. Cat ymmärtää kyllä. Tyttö on jo kaukana hänen edellään, näkyy enää vilahdus kiharoita erään kiven takaa, ja Catin täytyisi jo mennä.
”Minä en petä häntä. Saattepa nähdä.”

Katri Alatalon fantasiakirja Ikuisesti siskoni kertoo kelttiajasta ja Caitrionasta, jolle kivijumalat puhuivat jo lapsena. Caitrionasta oli tulossa druidi, parantaja, mutta sitten hän teki jotakin, mikä muutti hänen tulevaisuudensuunnitelmansa sadoiksi vuosiksi. Kivijumalat kirosivat Caitrionan kuolemattomaksi. Caitriona kulki vuosisatojen ajan taistelusta toiseen, mutta palasi aina kotiseudulleen kivijumalien luokse pyytämään anteeksiantoa, mutta jumalat pysyivät vaiti.

Kivet hohkasivat kylmyyttä, joka oli imeytynyt niihin talven aikana, ja kun Caitriona avasi suunsa ja koetti puhua, sanat jäätyivät hänen kielelleen. Mitä hän olisi voinut sanoa? Oli turha pyytää anteeksi, koska hän jatkoi jumalten pettämistä yhä. Hän ei yrittänytkään tulla druidiksi.

Caitrionasta tuli samhnai, taistelija. Hän oppi miekkailun ja taistelun salat saaressa, jota kutsuttiin Cagairiksi. Saarella oli myös maaginen metsä Feinrinn, jonne sai mennä vain luvan kanssa. Sitten pohjolan taistelijat saapuivat saarelle, ja Caitriona koki taistelussa ensimmäisen kuolemansa, joita oli tulossa useampia satojen vuosien aikana, mutta Caitriona heräsi aina henkiin muuttumattomana, ikuisesti nuorena. Kuolemattomuus kiehtoi ihmisiä, ja yksi hallitsija halusi itse kuolemattomaksi, joten Caitrionan elämässä riitti runsaasti vaarallisia tilanteita.

Siinä oli jotain järisyttävää, samaan aikaan höyhenenherkkää ja raivokasta. Sekopäisyyttä, joka syntyi siitä kun liian suuri yksinäisyys romahti kerralla muurina alas. Maa tärähti. Peruskallio vavahti. Huulet hipaisivat niskaa.

Vuosisatojen taisteluihin väsynyt Caitriona tapasi jossakin vaiheessa henkilön, joka kosketti hänen yksinäistä elämää ja toi valoa uupuneeseen mieleen. Taistelut oli aika jättää taakse menneisyyteen. Ikuisesti siskoni kertoo kiehtovasti menneisyydestä ja siitä ajasta, jossa Caitriona elää tällä hetkellä. Hän kulkee edelleen, mutta taistelut hän on jättänyt taaksepäin ja kivijumalat puhuvat hänelle jälleen. Lopulta hän tulee jälleen paikkakunnalle, jossa hän on käynyt useita kertoja satojen vuosien aikana, mutta nyt kylää ravisuttaa kuoleman pelko, sillä varjokuolema kylvää kuolemaa.

Fantasiakirjailija Katri Alatalon kelttiläisestä mytologiasta ammentava Ikuisesti siskoni kietoo lukijan pauloihinsa kauniin runollisen tekstinsä, upeiden luontokuvaustensa ja kiehtovien henkilöhahmojensa avulla. Lukiessa palasin aina taaksepäin ja nautiskelin upeista kuvauksista, jotka veivät minut Skotlannin maisemiin, linnoihin ja kyliin satoja vuosia sitten, jolloin eri klaanit taistelivat verisesti toistensa kanssa.

Katri Alatalo, Ikuisesti siskoni *****
Gummerus 2019
s. 471
fantasia

2 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa tosi hyvältä. Minulla on Alatalon Käärmeiden kaupunki ollut lukulaitteessa ties miten pitkään, ja olen ajatellut lukea sen Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen. Mutta ehkä pitää kokeilla tätä uutta ensin :), kelttiaika on miljöönä kiehtovampi kuin aavikko. On kyllä mahtavaa, että kotimainen fantasia ei pyöri vaan täällä kotinurkissa vaan tapahtumat sijoittuvat maailman eri kolkkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä mahtava tarina. Tykkään valtavasti keltti- ja viikinkiajoista. Joten Ikuisesti siskoni sopii hyvin lukumakuuni.
      Samaa mieltä siinä, että fantasiaan sopii hyvin, että tapahtumat sijoittuvat muualle maailmaan, mutta kyllä kotinurkistakin saa upeita fantasiatarinoita, kuten Mikko Kamulan fantasiat osoittavat.

      Poista