Näitä hyviä ihmisiä,
sillä sellaisia he ovat, kantaa ikivanha kalkkikiviperusta, joka hohtaa
valkoisena vain muutaman tuuman päässä lattialankkujen alla, mutta silti heistä
jokainen tuntee sillä hetkellä ajelehtivansa ilman ankkuria, rymistelevänsä
irrallaan maailmassa kohtalokkaan kuoleman ja typerästi, kiusaantuneesti
kiemurtelevan syntymän välissä.
Kanadalaiskirjailija (synt. Yhdysvalloissa) Carol Schieldsin
(1935-2003) lempeä Kivipäiväkirjat
kertoo suvun tarinan, jonka kertojana toimii kirjassa Daisy Goodwill. Daisyn
suvun ja hänen miehensä suvun sukutaulu löytyy heti kirjan alkusivuilta.
Lisäksi kirjasta löytyy mustavalkokuvia perheenjäsenistä, sekä vanhemmista että
nuoremmista. Tietysti olisin toivonut myös Daisysta ja Barkerista kuvia liitettynä kuvien joukkoon, vaikka kirja ei olisikaan oikea
muistelmateos, vaan sepitelmä. Shields palkittiin kirjasta Pulizer-palkinnolla
vuonna 1995. Kivipäiväkirjat oli myös Booker-ehdokkaana samana vuonna.
Kirja alkaa siitä, kun Daisy syntyy vuonna 1905. Mitä
silloin ja sitä ennen tapahtui kerrotaan Daisyn muistelevalla äänellä. Tarinan
totuushan on, että Daisy joutui eroon perheestään, kasvatiksi 11 vuodeksi. Sen
jälkeen hänet kasvatti hänen oikea isänsä, lempeä ja puhelias kiviasiantuntija
Cuyler Goodwill, joka keräsi sievoisen omaisuuden kaivosalalla, joten Daisy sai
kasvaa hienostopiireissä ja käydä kalliita kouluja.
Daisyn elämän toinen tragedia oli kasvattiäidin kuolema, kun
hän oli yhdentoista ja sen jälkeen omaan isään tutustuminen ja poismuutto tutusta
kaupungista. Nuorena aikuisena hän joutui myös kohtaamaan äkillisen kuoleman,
nämä tragediat varmasti vaikuttivat siihen, miten hän kohtasi myöhempien
vuosien vaikeudet.
Opiskelujen jälkeen Daisy perusti perheen, mutta joutui
jossakin vaiheessa selviytymään yksin perheen elättäjänä. Niinpä hän pestautui
erään lehden avustajaksi. Vuosikausia hän oli suosittu kolumnisti, kunnes eräs
vakituinen toimittaja kaappasi hänen kolumnin. Tässä vaiheessa Daisyn
jaksaminen sai äkkilopun.
Carol Shields keventää Kivipäiväkirjojen
tarinaa kuvien, lehtijuttujen, lukijapalautteiden, kirjeiden ja mm. Daisyn osoitteiden avulla.
Luin kiinnostuneesti ihmisten lähettämiä kirjeitä ja kortteja. Daisy oli
innokas kirjoittaja, joten tarina sai kiinnostavaa lisää eri ihmisistä ja
heidän kirjoituksistaan. Kirja kuvaa Daisyn arkisia päiviä ja arkista aherrusta
ja antaa niille tarinassa kiitettävän paikan. Jokainen ihminen on arvokas ja
siitä elämästä voi kirjoittaa ja lukea. Välillä Daisyn keitokset epäonnistuivat
ja sitten onnistuivat. Välillä elämä masensi, mutta onneksi elämä myös kantoi
ja hän eli pitkän elämän, lopulta saattokodissa. Huokaisten laitoin
kirjankannet kiinni. Satunnainen valokeila...
Hänen nykyinen
alakulonsa, järjen ja tunteiden maaninen sekasorto, ajatusten kompastelu,
fyysisen terveyden romahdus – kaikki se juontaa juurensa salaperäisestä
kärsimyksen ytimestä, jota hänen läheisensä kykenevät vain vaivoin tajuamaan ja
punnitsemaan ja arvioimaan.
Carol Shields, Kivipäiväkirjat
Suom. Hanna Tarkka
Otavan kirjasto 2000
s. 395
The Stone Diaries 1993
Pulizer-palkittu teos
Carol Shields: Pikkuseikkoja
Oman kirjahyllyn aarre, jonka olen joskus hankkinut
kirjaston poistohyllystä.
Leena Lumin ja Riitan bloggaukset kirjasta.
Leena Lumin ja Riitan bloggaukset kirjasta.
Kivipäiväkirjat oli ensimmäinen lukemani Shields, ja ihastuin niin, että olen sen jälkeen lukenut lähes kaikki muut. Ihana kirja!
VastaaPoistaTämä on sellainen lempeästi tarinoitu kirja. Yöpöydällä odottelee seuraava Schieldsin kirja, jonka löysin kirjahyllystäni ja jota en ole vielä lukenut. Tutustuin kirjailijaan täällä blogistaniassa.
PoistaEn tästä enää muuta muista kuin sen, että pidin valtavasti! Minäkin luin peräkanaa pari muutakin Shieldsiä. Hyvä kirjailija.
VastaaPoistaOhoh, jopas innostuit lukemaan kirjailijan kirjoja. Luulenpa, että tulen aina muistamaan kirjan alun ja Daisyn syntymän.
PoistaMuistaisin aloittaneeni Shieldsin Kivipäiväkirjoilla ja pidin paljon! Ja kuten Margit, luin sitten kaikki muutkin Shieldsin teokset.
VastaaPoistaVinkki: Lue Pikkuseikkoja kirjan sisarkirja Ruohonvkihreää.
♥
Ruohonvihreää kuulostaa jo nimenä sellaiselta kirjalta, jonka voisin lukea. Minusta Kivipäiväkirjojen Daisy oli hyvin samaistuttava päähenkilö, sillä hän oli hyvin innostunut puutarhanhoidosta ja kirjoitti puutarha-alan lehtipalstaa. Yleensäkin hän tykkäsi kirjoittamisesta.
VastaaPoista<3
Mai, Ruohonvihreää on yksi suosikeistani. Toisessa kirjassa on pääosassa toinen sisko, johon en voi yhtää samaistua ja toisessa, Ruohonvihreässä, on kuin lukisi omaa itseään. Daisy oli kiinnostava henkilö monellakin tapaa. Kiva, että pidit♥
PoistaAina ei tarvitse samaistua, mutta Daisy oli kaiken kaikkiaan hyvin samaistuttava persoona. Pariskunnan alkuaika oli aika kummallinen, suorastaan kammottava.
Poista