Heli Pruuki: Sydänten piispa Irja Askola

 

Muistojen lippaasta ei voi poimia vain helmiä ja rubiineja - hienoja ja lämpimiä muistoja. Siellä on myös tummaa ja rikkinäistä, terävää ja satuttavaa, ja pohjalla jotain sellaista, jota ei voi sanoittaa. Niitä eri sävyjä on tullut tähän kirjaan Irjan valitsemin sanoin.

Heli Pruukin kirjoittama tietoteos Sydänten piispa Irja Askola kiinnosti minua kovasti, ja onneksi luin teoksen, sillä kirja avasi eteeni hienon edelläkävijänaisen muistot, sekä ne mukavat muistot, että ne ikävät ja kipeää tekevät muistot, varsinkin piispana olon ajalta. Ja mikä ihana runoilija Irja Askola onkaan. Kirja avasi silmät myös naisten aseman kehitykselle kirkon sisällä. Kirkko on ollut hyvin suljettu laitos, joka avautui Irja Askolan myötä.

Irja Askola vihittiin ensimmäisten naisten mukana papiksi vuonna 1988, ja vuonna 2010 hänet valittiin Suomen ensimmäiseksi naispiispaksi. Suomen kirkko on ollut todella vanhoillinen ja patriarkaalinen, miesten ohjaama ja valvoma instituutti, sillä ensimmäinen nainen, joka suoritti teologisen tutkinnon oli  Wendla Ivaska jo vuonna 1913, ja vuonna 1948 kirjattiin aloite naisteologien aseman tutkimiseksi. Tie kirkon palvelukseen on ollut Suomen naisille pitkä ja kivinen.

Minä olen ihmisihminen ja tunneilmaisuihminen, herkkä ihminen. Piispan työ sopi minulle. Oli etuoikeus saada foorumi, missä saatoin nostaa esiin oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä, julistaa armoa uupuneille, keskeneräisille ihmisille.

Pian piispaksi valituksi jälkeen, koko Suomen kansa oppi tuntemaan Irja Askolan mediasta, haastatteluista, kolumneistaan jne. Sydämellinen ja rakastettava ihminen, joka pölyytti piispapönötykset menneisyyteen, ja toi kirkon maailmaan kevään ja sen uudet raikkaat tuulet. Kirkosta tuli lämmin ja kutsuva Irja Askolan ja muiden kirkon palveluksessa olevien naisten ansiosta.

Vaativassa tehtävässäni en pystynyt huolehtimaan itsestäni esikuvallisesti. En osannut nähdä sen merkitystä. Minulla oli koko ajan sellainen henkinen laahus takanani. Ajattelin, että jos minä ensimmäisenä naispuolisena piispana uuvun tai pidän kunnon loman, annan signaalin, että nainen ei jaksa tätä hommaa. Se oli tyhmää ajattelua. Niin kuitenkin toimin. Maksoin siitä hinnan eläkkeelle jäätyäni. 

Irja Askolan työ ensimmäisenä naispuolisena piispana oli monesti rankkaa aikaa. Hän sai paljon vihapostia mm. naiseudestaan, sekä siitä että vihki ensimmäisen homopariskunnan lähetystyöhön. Hän tarvitsi monet kerrat turvamiestä turvaamaan kulkunsa, sillä ihmiset käyttäytyivät julmasti häntä kohtaan esim. eräs häiritsijä seurasi, milloin Irja Askola oli kotona ja aloitti ovikellon pimputtelun ja sitä kesti yökausia. Piispakollegat jättivät hänet usein ilman tukea. Irja Askola sai selvitä yksin. 

Kirjasta voit lukea lähemmin tämän uskomattoman rakastettavan ja upean lyyrikon vastoinkäymisistä toimiessaan Suomen ensimmäisenä naispiispana. Irja Askolan jälkeen on valittu jo kaksi uutta naispiispaa. Uskon, että heidän on helpompaa toimia piispoina, kun Irja Askola avasi raskaimmat portit ja sulatti ihmisten sydämet. Hieno ura ja hieno ihminen, joka muistetaan valoisuudestaan ja viisaista sanoistaan sekä teoistaan.

Heli Pruukin tietoteos Sydänten piispa Irja Askola valoitti paikoin kivikkoista ja henkisesti raskasta uraa Suomen ensimmäisenä naispiispana.

 

Heli Pruuki, Sydänten piispa Irja Askola

Tammi 2022

s. 298 + kuvia + kiitokset + Irja Askolan ura ja tuotanto 8s. + Lähteet ja kirjallisuus 6s. 

Tietoteos

Suomen ensimmäinen naispiispa

Edelläkävijänainen

Richard Osman: Hutiluoti

 

Hän punnitsee kädessä olevaa luotia. Elämässä on kyse tilaisuuksien oivaltamisesta.

Richard Osmanin superhyvän dekkarisarjan kolmas osa on nimeltään Hutiluoti. Kirja kertoi Torstain murhakerhon seuraavan mysteerin tutkimuksista. Päähenkilöt asuvat Coopers Chase-seniorikylässä, ja heillä on tapana kokoontua torstaisin selvittämään jotain vanhaa murhatapausta. Kerhon jäseniä ovat Joyce, Elizabeth, Ron ja Ibrahim. Joyce kirjoittaa päiväkirjassaan, mitä siihen asti on aina tapahtunut.

Torstain murhakerho on viettänyt muutaman viikon hiljaiseloa, mutta nyt koko kopla on taas vauhdissa. Haastattelu on pelkkä tekosyy. 

Kirjan tapahtumat liikkuivat mediamaailmassa, sillä he tutkivat erään toimittajan mysteerikuolemaa, joka oli tapahtunut jo vuosia sitten. Jostakin syystä juttu ei ollut ratkennut, eikä ruumista löydetty koskaan, ja juttu oli haudattu kaikessa hiljaisuudessa. Toimittaja oli ollut erään ison jutun kimpussa. Siispä murhakerholaiset miettivät, että olisiko kyseessä huumeisiin ja rikollismaailmaan liittyvä tutkimus. 

Ron vieraili rikollispomon luona ja Ibrahim vankilassa erään aiemmin tutuksi tulleen huumepomon luona. Joyce ja Elizabeth viihtyivät mediamaailman henkilöiden seurassa. Oli kyseessä kuka tahansa henkilö, niin murhakerholaiset hurmasivat hänet tai ainakin pyörittelivät pikkusormiensa ympärille.

Elizabethiltä otettiin pussi päästä ja side silmiltä viimeksi vuonna 1978. Hän oli unkarilaisen teurastamon räikeästi valaistussa toimistossa, ja venäläinen kenraali, jolla oli verisiä mitaleita rintamuksen täydeltä, oli aikeissa kuulustella ja kiduttaa häntä.

Hutiluodissa riittää tapahtumia ja juonikkaita juonenkoukkuja dekkarimaailman tyyliin. Iäkkäät seniorit sopivat mainiosti murhamysteerin tutkijoiksi, eikä vauhti ja vaaralliset tilanteet säikäyttäneet heitä, sillä aina oli paikallaan kiehauttaa kupponen teetä. Vieraat saattoivat kyllä huumaantua vahvasta teestä, mutta seniori-ihmisen kannatti varautua kaikenlaisten rikollisten varalta. Ihan kaikista ei tule ystäviä.

Richard Osmanin dekkarimysteeri Hutiluoti hauskuttaa huumorillaan ja kommelluksillaan.

 

Richard Osman, Hutiluoti *****

suom. Antti Saarilahti

Otava 2023

s. 390

Dekkari

Torstain murhakerho-kirjasarja 3. osa

 

Osman Richard: Torstain murhakerho

Osman Richard: Mies joka kuoli kahdesti

 

Annamari Marttinen: Elämä jota en odottanut

 

 

Toivon etten olisi koskaan tavannut sinua...

Annamari Marttisen uusimman teoksen Elämä jota en odottanut yhtenä teemana oli lapsettomuus. Kirjan kertojina toimivat toisistaan eronneet Senja ja Sami sekä Samin uusi tyttöystävä Noora. Senja ja Sami olivat toivoneet lasta ja kokeneet lukuisat lapsettomuushoidot. Vuosien turhat kalliit toimenpiteet eivät tuoneet toivottua tulosta, ja parisuhde ei kestänyt tilannetta, he erosivat. Läksiäislahjaksi Sami sanoi julmat sanansa.  

Hän oli edelleen pidäkkeettömän seksin lumoissa, seksin jonka tarkoituksena ei missään tapauksessa ollut saada aikaan vauva, vaan se sai tapahtua mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Sami aloitti eron jälkeen Tinder-deittailun Nooran kanssa. Suhde muuttui pian yhteisasumiseksi, ja kuinka ollakaan Noora oli pian raskaana.  Sami yritti salailla tilannetta, sillä hän ei halunnut, että Senja kuulisi lähipiiriltä, että hänestä oli tulossa isä näin nopeasti eron jälkeen. Totta puhuen hän oli kahden vailla siitä, että pitikö hän edes Noorasta. Kunhan vain sai seksiä, niin monen vuoden vajauksen jälkeen.

Oma haperoinen itse, tykyttävä sydänparka, hikoileva iho, kovertuva ahdistus, tarvitseva ja takertuva mieli, yksinoleminen ja yksinjääminen ja yksinolemisen jäätävä pelko, avuntarve, mustasukkaisuus, kateus, kaiherrus, jonkin haluaminen, huonommuus, kertomisen pakko, kuuntelijan tarvitseminen, vakuuttelujen, taikasanojen, jotka tietää tyhjiksi, tyhjä sisus, pieni kohtu, jossa ei tapahtunut eikä tapahtuisi mitään muuta kuin hukkaan heitetty limakalvon paksuuntuminen ja ulos virtaaminen kerran kuukaudessa kunnes hän olisi mitä?

Annamari Marttinen on jälleen kerran kirjoittanut pakahduttavan kirjan tunteista. Elämä jota en odottanut kietoi tiiviisti kolmen ihmisen tunne-elämän kuvioihin. Marttisen tiivistunnelmaisen kolmiodraaman tapahtumat olivat välillä niin viiltäviä, että suorastaan pelkäsin, että voisi tapahtua mitä vain ikävää. Kirjan loppu oli uskomattoman ihana. Ai että minä tykkäsin tästä tarinasta.

 

Annamari Marttinen, Elämä jota en odottanut *****

Tammi 2023

s. 286

Kolmiodraama

Lapsettomuus

 

Annamari Marttinen: Korsetti 

Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla
Annamari Marttinen: Vapaa

Annamari Marttinen: Törmäys

Annamari Marttinen: Kuu huoneessa 

Annamari Marttinen: Tässä meillä on kaikki nyt 

Hanna Jensen: Äitini muistina - Toinen kierros

 

 

F00 oli minulle liiankin tuttu.

Nostin katseeni.

"Täällä lukee Alzheimerin tauti", kähisin.

"Semmosta", äiti vastasi.

 

Hanna Jensenin teos Äitini muistina kertoo omaisen näkökulman muistisairaasta ihmisestä. Kirjan jatkonimi Toinen kierros tarkoittaa sitä, että Jensen on toiminut aiemmin myös isänsä omaishoitajana ja kirjoittanut siitä omakohtaisen teoksen 940 päivää isäni muistina. 

Jensenin äiti oli hyvin omatoiminen ja aktiivinen eläkkeellä oleva opettaja, kun hän oli alkanut kokea itsensä saamattomaksi, ja oli sen vuoksi hakeutunut neurologille, joka oli todennut hänen sairautensa laadun. Hän oli edelleen hyvin aktiivinen ja liikkui paljon. Diagnoosi ei paljon vaikuttanut hänen elämäänsä. Äiti ja tytär kulkivat paljon yhdessä mm. matkoilla ja teatterissa sekä kesämökillä. 

Muistisairaus ei todellakaan tarkoita alkuvaiheessa vain huonontuvaa muistia. Se tarkoittaa myös vaikeutta löytää sanoja ja paikkoja, tunnistaa kasvoja, tehdä päätöksiä - ja joskus muisti toimii alkuvaiheessa vielä hyvin.

Huoli äidin pärjäämisestä alkoi pikku hiljaa herätä, ja tarkkaillessaan äidin toimimista Hanna huomasi, että äidin ajantaju oli muuttunut, samoin hahmottamiskyky ja riennot alkoivat vähetä. Äiti varasi rientoja, mutta perui ne. Äiti myöhästeli sovituista tapaamisista tai ei tullut ollenkaan. Tavarat katosivat, ja uuden asian opettelu oli vaikeaa.

Muutokset aivoissa olivat jo tehneet äidistä suorasukaisen. Ja kiroilevan. Lempisanat olivat helvetti ja paska.

Hanna Jensenin teos Äitini muistina kertoi hyvin tarkasti äidin muistin heikkenemisestä tyttären näkökulmasta. Hanna kysyi äidiltään luvan kirjoittaa kirjan hänen sairautensa etenemisestä. Äiti piti ajatuksesta, ja oli sitä mieltä, että muutkin omaiset tarvitsevat vertaistukea kirjan muodossa. Vaikka jokainen muistisairas on yksilö, ja jokaisen muistisairaan sairaus etenee omalla tavallaan, kirjasta saa tukea omalle toiminnalleen lähiomaisena ja omaishoitajana. 

Myös Hannan tekemät virheet tulevat hyvin esille, sillä muistisairas ei välttämättä ota vastaan omaisten keksimiä juttuja esim. tavaroiden järjestelyjä. Äidin oli vaikea sulattaa muutoksia ympärillään ja se aiheutti paljon kitkaa äidin ja tyttären välille.

Hanna oli vienyt isälleen, joka oli alkoholin suurkuluttaja, alkoholia laitokseen, mikä minusta oli outoa toimintaa. Äidin sairastuessa, Hanna kiinnitti huomiota myös äidin viinin juomiseen, mikä oli lisääntynyt sairauden myötä.

Tuntui, että minun ja äidin taipaleella oli tapahtunut yllätyskäänne parempaan. Joskus, ellei jopa usein, niinkin voi käydä: muistisairaan ärtymys vähenee. En vain osannut odottaa sitä.

Äidin muistina teos sisältää paljon tietoa, lomakkeita, nettilinkkejä ym. hyödyllistä sisältöä omaisille. Muistisairaus muuttaa aina sairastuneen toimintaa. Vaikeinta on liikkumaan tottuneilla henkilöillä, kun heidän liikkumistaan rajoitetaan. Pahaksi onneksi Hannan liikkuvainen äiti joutui kokemaan laitoshoidon rajoitukset Koronan aikana. Hänet lukittiin omaan huoneeseensa kahdeksi viikoksi. Tuosta tapahtumasta voit lukea lähemmin kirjan sivuilta.

Hanna Jensenin teos Äidin muistina  ei surkuttele Alzheimeriin sairastunutta äitiä, eikä omaa osaansa sairastuneen läheisenä, vaan teos on hyvin positiivinen, selkeä ja tarkka. Omaisen näkökulma sairauden etenemisestä tulee erittäin hyvin esille. Kirjailija tuo myös omat tunteensa hyvin esille kirjan tapahtumissa. Muistisairaan omainen joutuu luopumaan omista menoistaan ja toimimaan läheisensä tukena ja turvana, mikä toisinaan voi olla hyvinkin vaativaa ja tunteita nostattavaa. Hienoa Hanna, että kerroit meille lukijoille, miten toimia vastaavissa tilanteissa ja miten konflikteja voidaan vältää. 

Hanna Jensenin Äidin muistina on hieno omakohtainen teos.

 

Hanna Jensen, Äitini muistina - Toinen kierros *****

Siltala 2022

s. 313 + Loppusanat + Pirkko Saisio teksti + Kiitokset + 18s. tietoa omaisille + Lähteet 5s. 

Tietoteos

 

Hanna Jensen: 940 päivää isäni muistina

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

 

Onko tupa tosiaan näin suuri, näin valoisa ja lämmin? Maija seisoo lapsuuskotinsa tuvan ovella. Asuttuaan viikkokausia navetassa ja vaellettuaan tuntikausia jäätä pitkin hän on kuin häikäistynyt tästä ihanuuksien ylenpalttisuudesta joka nyt on silmien edessä. Vihdoinkin hän on päässyt satamaan. Mutta kuolemanväsyneenä.

Anni Blomqvistin neljäs Myrskyluoto-sarjan kirja Meren voimia vastaan jatkoi edellisen kirjan traagisista tapahtumista, jossa Maijan ja Jannen koti paloi tulipalossa ja perhe joutui navettaan asumaan, kunnes apujoukot pääsivät auttamaan heidät jäätyneen meren kautta Maijan lapsuudenkotiin. Oli vähällä, että perhe olisi paleltunut kuoliaaksi harvassa navetassa. Ruokaa oli niukasti, vaatteita ei juuri ollut ja lehmätkin olivat ummessa.

- Tänään meillä on sauna, ja huomenna on pestävä pyykki. Sitten te olettekin valmiit muuttamaan pikkutupaan. Maijan täytyy päästä omille askareilleen, se on paras tapa saada elämä raiteilleen.

Maija ja Janne muuttivat lapsineen, joihin kuuluivat Maria, August, Sigfrid, Hindrik ja Gabriel, lapsuudenkodin lähellä olevaan pikkutupaan. He halusivat mahdollisimman pian päästä rakentamaan uuden kodin, vaikka velkataakka kasvoi sen vuoksi entisestään. Simskälassa olivat naapurit ja sukulaiset lähellä, ja he kaikki auttoivat hätään joutunutta perhettä talven yli sen mukaan kuin pystyivät.

Talven lumet ja kevätsateet ovat pesseet pois ällöttävän hajun jonka Maija tulipalosta muistaa. Sittenkin tekee kipeää, kun hän raivaa ja kantaa, kaivelee ja vääntää kaikkea sitä mitä palopaikalle on jäänyt, jotta uudelle rakennuspuulle tulisi puhdasta tilaa.

Maija ja Janne olivat muuttaneet naimisiin mentyään Myrskyluodolle torppareiksi. Ensimmäisenä kesänä he rakensivat tuvan itselleen. Tuo tupa kaikkine rakkaine muistoineen, tarvikkeineen, huonekaluineen, vaatteineen paloi poroksi tulipalossa. Rakentaminen ei ollut helppoa saaressa, jonne kaikki tarvikkeet piti rahdata veneillä. Myös apuvoimat tarvitsivat yöpymispaikat ja ruokaa, jota oli niukasti. Yksinkertainen elämä oli muuttunut vielä yksinkertaisemmaksi ja velkataakka painoi Maijan ja Jannen harteita.

Mikään minkä hän tietää ei ole niin vaihteleva kuin meri. Se voi levätä niin sileänä, aivan kuin peililasi. Ja raju se voi olla, niin että hän vapisee ytimiä myöten sen vihan nähdessään.

Kaikista ei ole saariston asukkaiksi, ei varsinkaan yksinäisen saaren asukkaiksi, saaren, jolla ei ollut muita asukkaita kuin Maijan ja Jannen perhe. Sitten tapahtui se kamalin onnettomuus kaikista. Voiko elämää jatkaa sen jälkeen, kun oma rakas on poissa. Miten Maijan ja lasten elämä järjestyi, kun Janne ei ollut enää tukena ja turvana?

Anni Blomqvistin Meren voimia vastaan on valtavan koskettava ja traaginen tarina saaristolaisperheestä, joka eli keskellä merta yksinäisellä Myrskyluodolla.

Anni Blomqvist, Meren voimia vastaan

suom. Liisa Ryönä

Gummerus  1976

s. 165

I kamp med havet 1971 

Myrskyluoto-sarja 4. osa

1800-luku

Saaristolaiselämä

 

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle

Anni Blomqvist: Luoto meressä

Anni Blomqvist: Maija

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto

Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut

 

"Tuo on kotirauhan häirintää, mä ilmotan teidät poliisille", äiti sanoi ja lisäsi: "Ai murhasinko mä mun miehen? Senkö te haluatte kuulla?"

Joonatan Tolan toinen romaani Hullut ihanat linnut jatkaa lapsuuskertomusta esikoiskirjan, Punainen planeetta, hengessä. Teokset ovat osa sarjaa, jossa kirjailijan oma elämäntarina tulee esille, mutta sisältäen kaunokirjallisia elementtejä ja tarinointia.

"Ihan sama jos ammutte mut", äiti sanoi jatkoi ja näpräsi sylissään pitelemänsä mekon nappeja. "Menkää kaivamaan pihalle monttu, tai parempi jos kaivatte saman tien viisi kuoppaa."

Punainen planeetta loppui isän itsemurhaan. Hullut ihanat linnut teoksessa MS-tautia sairastava äiti yritti surun läpi toimia huoltajana neljälle alle kymmenvuotiaalle lapselleen, mutta siinä kävi toisinpäin. Lapset olivat äitinsä hoitajia ja kuljettivat pyörätuolissa istuvaa äitiään polille, kuntoutukseen ja muihin menoihin. Syöttivät, huolehtivat lääkkeiden otosta jne. Sossun tädit kävivät lähinnä pelottelemassa huostaanotoilla ja lasten erottamisella toisistaan ja äidistään. Yksi vinkki heillä oli surevalle leskelle, joka yritti pärjätä olemattomilla tuloilla: Hanki mies itsellesi. 

Yhtäkkiä rymysimme äidin kanssa vessaan ja ovi lukkoon, Markku hakkasi ovea, avatkaa tai hän tulee läpi! Avatkaa sattana tai hän hakee Mersun takakontista bensakanisterin!

Äiti hankki miehen itselleen Sossun tätien toivomuksesta, Markun. Juopottelevan, rahansa pelaavan huijarin, joka omat rahansa pelattuaan vaati äidin rahatkin itselleen ja kaivoi kolikot lasten säästöpossuista. Pahinta oli, että myös väkivalta tuli kuvioihin mukaan. Miehestähän piti päästä eroon... 

Joonatan Tolalla on mainio komiikan taju tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka tilanteet olivat miten roiseja tai surkuhupaisia tahansa, niin Tolalla on ollut taito kaivaa niistä hauskuutta tai mustaa huumoria. Teoksen tilanteet olivat sirkusmaisen lennokkaita ja vauhdikkaita. Perheessä elettiin vailla rajoja, mutta rakkautta oli niidenkin edestä. Äidin taudin pahetessa tilanne vaati jo lasten huostaanottoa, mistä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta.

Joonatan Tolan romaani Hullut ihanat linnut vei mukaansa kirjailijan rikkinäisiin lapsuusmuistoihin tragikomiikan keinoin. Tällä kertaa estradin päätähtenä loisti perheen äiti, kun Punaisen planeetan päätähtenä toimi isä.

 

Joonatan Tola, Hullut ihanat linnut *****

Otava 2023

s. 217

Muistelma

MS-tauti

Lasten huostaanotto 

 

Joonatan Tola: Punainen planeetta

Vesa Haapala: Alexis

 

Alkupuolen viime vuotta vielä opiskelin, mutta ei se enää maistu, tiedän sen, vaistoni on pitkään johtanut kirjoittamiseen. Vaikka on tovereitteni keskustelu täynnä innostusta, ei se kutsu. Näyttämöllä pelattavien kappaleiden maailma senkin edestä: pian on pöydällä seuraava osotelmani, Karkurit, lähtövalmiina.

Vesa Haapalan teos Alexis kertoo Suomen kansalliskirjailijasta, Aleksis Kivestä eli Alexis Stenvallista (1834-1872).  Aleksis Kivi on tullut tutuksi varsinkin pääteoksestaan Seitsemästä veljeksestä, jota luettiin kouluaikana. Kirjailija sai Seitsemän veljestä teoksestaan vaatimattomat 700 markkaa, joista annettiin kielen tarkastajalle sata markkaa. Kirjailija oli tuossa vaiheessa velkaantunut joka puolelle ja odotti siksi kirjalleen suurta menestystä. Kriitikoiden teilaukset johtivat lopulta siihen, että Alexis ei ehtinyt nähdä pääteoksensa menestystä.

Joskus uneksiessani painan pääni hänen povelleen, kunnes muistan taas ihmisten sanat: Leipäsus, susipari. Ja tällainen on laki: Jos naimaton mies naimatonta naista nussii, on se kymmenen talarin sakko miehelle ja naiselle viiden. Ja neljännestä kerrasta eteenpäin mieheltä kahdeksankymmentä talaria varvi ja naiselta neljäkymmentä.

Alexis asui Charlotta Lönnqvistin luona, ja hän oli velkaantunut vuosien mittaan myös Charlotalle. Ilmeisesti 15 vuotta vanhempi Charlotta odotteli vuosien varrella kosintaa, mutta sitä ei kuulunut. Lopulta kirjailijan alkoholisoiduttua pahasti, Charlotta ei voinut pitää häntä mökissään asumassa. Kirjailija sairastui myös mieleltään.

Tulin pihaan ja kuulin jonkun liinoja viikkaavista tytöistä sanovan: On se komia takissaan mutta semmoinen säikky ja töppö se on, ylioppilas, ota siitä selvää. 

Alexis oli varsinkin loppuvuosinaan hyvin ihmisarka. Hän ei mennyt esimerkiksi näytelmänsä, Lea, ensi-iltaan ja perui muitakin menojaan. Ihmisarkuus paheni juopottelun lisäännyttyä ja luettuaan ikäviä arvosteluja teoksistaan. Myös vaatimattomat tulot ja velkaantuminen aiheuttivat lisähuolta, joka unohtui vain juomalla pään täyteen. Humalatila vei estot ja arkuuden. Kirjailijalla oli kyllä hyviä kavereita, jotka kannattelivat häntä ja kannustivat kirjoittamaan, sillä heidän mielestään Alexis oli valtavan lahjakas kirjoittamaan tarinoita.

Pimeitä häpeän päiviä... Jälleen sama kuin viime keväänä, pahempaa vain... Kuka tietää, missä rymysin ja kenen seurassa... 

Vesa Haapalan Alexis kertoi kirjailija Aleksis Kiven elämäntarinan ja toi esille kirjailijan vaikeudet saada suomen kielisen tuotantonsa  julkaistavaksi ja luettavaksi suomen kielisille ihmisille. Tämän päivän näkökulmasta Kiven tuotanto olisi ollut huikea menestystarina keneen tahansa kirjailijaan verrattuna, mutta omana aikanaan hän oli syrjitty ja haukuttu sepustelija. Seitsemän veljestä oli jopa kolme vuotta julkaisukiellossa.

Vesa Haapalan Alexis kertoi surullisen kauniin tarinan suomen kielisestä kirjailijasta.  Alexis Stenvall oli suomen kielisten kirjailijoiden edelläkävijä, jonka teokset elävät ja ne tunnetaan tänäkin päivänä, ja niiden merkitys on ollut todella tärkeä asia suomalaisten identiteetille ja itsenäisyydelle: Seitsemän veljestä, Nummisuutarit, Lea, Kihlaus, Kullervo. Viisitoista näytelmää ja yksi romaani, runoja, tarinoita ym.

 

Vesa Haapala, Alexis

Otava 2023

s. 357

1800-luku

Aleksis Kiven elämä ja hänen kirjallinen tuotantonsa