Mirjami Sirén: Kaupunki ilman koteja

 

Kunpa olisin vielä viimeisen kerran saanut nähdä kaikki tutut paikat. Värikkäät kadut, korkeat talot, miljoonat ikkunat. Puistot ja bulevardit. Suljin silmäni ja keskityin hengitykseen. En halunnut ajatella mennyttä enkä tulevaa.

Mirjami Sirénin nuortenkirja Kaupunki ilman koteja kertoi perheestä, joka yritti paeta diktatuurivaltiosta nimeltään Airepolis, mutta jäi kiinni. Perheeseen kuului kirjan kertoja Kipinä, joka täytti 15 vuotta, Vanamo, joka oli nuorempi ja isä Jalava, joka oli lääkäri. 

Airepoliksen hallinto vaati asukkaita luomaan koko ajan uusia keksintöjä. Jotta luovuus olisi huipussaan, asukkailla ei ollut omia koteja, vaan heidän piti siirtyä joka päivä asunnosta siihen asuntoon, mikä heille määrättiin. Siispä kenelläkään ei kannattanut olla juuri muuta kuin vaatteet ja sen verran tykötarpeita kuin jaksoi kantamaan repussaan.

Kipinä ja Vanamo kävivät koulua, jossa oli oudot kuutiot, joiden sisällä heidän piti yksinään kehitellä ja suunnitella kaikenlaista uutta. Kuutio oli hirvittävä paikka Kipinälle, joka kärsi ahtaista paikoista ja sai paniikkikohtauksia. 

Vallankumous oli tulossa. Maanalainen järjestö oli jo pitkään suunnitellut vastatoimia hallinnolle, joka keräsi kaikki Airepoliksen saamat varat itselleen ja eleli leveästi, kun taas asukkaat saivat kärsiä kaikenlaisista rangaistuksista. Hallinto tarkkaili jokaista asukasta ja kaikilla oli pakolliset rannekkeet, joita tarkkailtiin koko ajan. Airepoliksessa oli lisäksi ulkonaliikkumismääräykset ja vartijoita oli joka puolella.

Vieressäni istuva mustapukuinen vartija painoi minut kuitenkin penkkiä vasten. Toinen vartija pisti käteni rautoihin. Samalla hän skannasi rannekkeeni.

Miten vallankumouksessa kävi? Suosittelen lukemaan siitä tästä jännittävästä dystopiakirjasta.

 

Mirjami Sirén, Kaupunki ilman koteja 

Myllylahti 2023

s. 300 

Nuortenkirja 

Dystopia 

Anne Vuori-Kemilä: Maahan viilletty raja

 

Haugesundin kannelle oli sytytetty lamppuja, jotka piirsivät mereen ympyrän. Aika hävisi, muuttui sekunneiksi, vuosiksi, ikuisuudeksi. Kaikki mitä oli ollut kiertyi lankakeräksi Nannin pään sisälle, äiti, isä, kohtuun kuollut vauva, hengiltä itsensä juonut aviomies, kotona odottava Reeta, vahva ja nopeaoppinen Elsa.

Pohjois-Suomesta kotoisin olevan Anne Vuori-Kemilän vahva ja koskettava teos Maahan piirretty viiva kertoi saman suvun naisista. Reetan äiti ja sisko hukkuivat merionnettomuudessa Haukiputaan Warjakassa palatessaan laivalastin purkuhommista. Samoja töitä joutui orpo Reeta tekemään elättääkseen itsensä. Huutolaislapsena olo oli ollut ikävää, mutta ajat olivat sellaiset vuosisadan alussa 1900-luvun Suomessa.

Jotenkin kaikki on muuttunut, heittänyt ajan kuin kärrynpyörän taaksepäin. Arvi ei katsele enää kuin ennen, tuimana pyyhältää ohi niin kuin ei olisi näkevinään, tai jos kuljen lautatarhan läpi niin kääntää selän. Se on huomannut mahan, vaikka yritän sen sitoa pienemmäksi, ja jos ei ole niin muu sakki on varmasti valistanut.

Reetalla oli miesystävä, mutta mies jätti, kun Reeta tuli raskaaksi. Rakkaus lensi tuulen lailla pakoon Reetaa. Kuka nyt huutolaistytöstä ottaisi vaimoa itselleen. Sitten kävi ikävästi ja raskaus keskeytyi. 

Päätin etten yhdenkään miehen takia enää surussa riutuisi, eläisin kuten eläisin, itsekseni ja itselleni, lupauksia minulle olisi turha tulla antamaan tai valoja vannomaan. Läksyni oppisin kerrasta.

Nuoren ihmisen mieli muuttuu herkästi, ja jälleen Reeta huomasi olevansa raskaana. Mies oli naimisissa, joten Reeta kirjoitti hänelle kirjeen. Pari haki Signen kasvattilapsekseen Kemiin. Hyvin kasvattivatkin, mutta Reeta halusi tytön takaisin, kun tämä oli seitsemän vanha. Hän tarvitsi lastenhoitoapua ja kodinhoitoapua, kun lapsia syntyi jatkuvasti. 

Signe katkeroitui jouduttuaan hyvistä oloista ahtauteen ja köyhiin oloihin. Kuudentoista vanhana hän lähti, eikä halunnut olla sen jälkeen missään tekemisissä äitinsä kanssa. Signe piti kasvattitätiään äitinään ja hän palasikin isänsä ja kasvattitätinsä luokse asumaan Kemiin.

Anne Vuori-Kemilän  teos Maahan viilletty raja kertoi sukupolvelta toiselle periytyvästä kovaosaisuudesta ja rikotusta rakkaudesta. Kirja pohjautuu todellisiin tapahtumiin, ja se kuvaa naisia, jotka tekivät satamatöitä. Kirjan kertojina toimivat äiti ja tytär, Reeta ja Signe.

 

Anne Vuori-Kemilä, Maahan viilletty raja

Karisto 2023

s. 329

1900-1960 

Kemi ja Haukipudas

 

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä

Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla

 

Mutta tätä en tiennyt sinä maaliskuisena aamuna: en tiennyt, että virus tappaisi yhden ystäväni ja yhden sukulaisistani. En tiennyt että suhde tyttäriini muuttuisi tavalla, jota en osannut ollenkaan odottaa. En tiennyt että koko elämäni muuttuisi.

Yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin teos Lucy meren rannalla on jo kolmas kirja, joka kertoo kirjailija Lucy Bartonista. Lucy on jo ikääntynyt, mutta kirjoittaa edelleen kirjoja. Sitten maapallolle levisi Korona-pandemia ja Lucyn, kuten kaikkien muidenkn ihmisten elämä muuttui. Kirja on mm. kuvaus siitä, miten Lucy vietti Korona-aikaa eristyksissä meren rannalla kaukana Mainessa. Elizabeth Strout on itse kotoisin Mainesta ja asuu nykyisin New Yorkissa, Lucyn kotikaupungissa. 

En ollut tyytyväinen. En pitänyt talosta enkä siitä, että oli kylmä enkä tiennyt miten suhtautua Williamiin. Hän näytti säikyltä enkä minä pidä pelosta.

Eristysaika piteni viikko viikolta. Lucylla olisi ollut aikaa kirjoittaa, mutta vieras paikka, eristys muista ihmisistä ja varsinkin huoli omista tytöistä vaikutti mielialaan. Uutisten seuraamisesta tuli ainoa harrastus ulkoilun ohella. Mutta pikku hiljaa Lucyn elämään tuli muita ihmisiä, joista tuli tärkeitä. Korona-pandemia osoitti, miten tärkeitä muut ihmiset olivat. Kanssakäyminen, halaukset, yhteiset riennot. Eristäytyminen oli kamalaa.

Heinäkuun lopulla sain massiivisen paniikkikohtauksen ja sen seurauksena moni asia elämässäni muuttui; muutokset olivat suuria.

Minun on mainittava muutama ennen muutosta tapahtunut surullinen asia, ja jokunen kamala asia ja jokunen hyväkin - jopa ihana - sillä niitäkin oli.

Elizabeth Stroutin Lucy on todella sympaattinen henkilöhahmo. Hän on tarrautunut tiukasti tyttöihinsä, jotka ovat jo nelikymppisiä. Eihän kukaan tytär oikein semmoisesta pidä. Heillä oli omat elämänsä, suunnitelmansa ja salaisuutensa. Kaikkea ei haluttu jakaa äidin kanssa, vaikka äiti sitä toivoikin.

Lisäksi oli sitten entinen mies William, joka edellisessä kirjassa erosi vaimostaan. Lucy asui pandemia-ajan Williamin kanssa. William halusi Maineen, koska siellä asui hänen sukuaan. William ei juurikaan ehtinyt olemaan Lucyn seurana, kun hän keksi itselleen tekemistä. Yllätys oli melkoinen, kun eräänä päivänä William vei Lucyn erääseen paikkaan, josta tuli Lucylle tosi tärkeä turvasatama ja luovuuden lähde. 

Outo yhteenkuuluvaisuus asettui vähitellen Williamin ja minun välille.

Elizabeth Strout teki sen jälleen, ja lumosi minut tarinallaan. Lucy meren rannalla on kertomus eristyksestä, yksinäisyydestä ja luovuudesta ja niin paljon muustakin. 

 

Elizabeth Strout, Lucy meren äärellä *****

suom. Kristiina Rikman *****

Tammen Keltainen Kirjasto 2023

s. 269

Lucy by the Sea 2022 

 

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Elizabeth Strout: Olive, taas

Elizabeth Strout: Voi, William! 

 

Leppoisaa juhannusta!

 

Minä avaan syömeni selälleen

ja annan päivän paistaa,

minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäin on juhannus

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

Eino Leino

Nautitaan kesästä, lämmöstä ja hyvistä tarinoista. 

Hyvää juhannusta ja lukuiloa kaikille. 💚

Lois Armas: Flora

 

Floraa on viime aikoina ollut vaikea tulkita, ja siitä on viime aikoina ollut vaikea tykätä.

Venezuelasta kotoisin olevan Lois Armaksen esikoisteos Flora kertoi nuoren ulkomaalaistaustaisen naisen elämästä Suomessa muiden ihmisten silmin. Kertojina toimivat mm. Floran suomalainen poikaystävä, kaverit ja isä. Flora muutti Suomeen poikaystävänsä perässä. Eläminen ei alkuun ollut helppoa, kun ei ollut työtä, eikä hän tuntenut ketään muuta poikaystävänsä lisäksi. 

Kuuletko sinä minua? huudan itsekin ja katson Floran jähmettynyttä kuvaa. Ääni kulkee viiveellä, videoyhteys pätkii kolmen sekunnin välein, mutta on tämä parempi kuin ei mitään. Pakkohan tämän on olla.

Floran ja vanhempiensa välillä oli vain skype-puhelut sunnuntaisin. Kun omat vanhemmat jäivät tuhansien kilometrien taakse, ikävä alkoi vaivata molemmin puolin. Lisäksi Floralla oli ollut hyvin läheiset välit vanhempiensa kanssa. Suomalaisten viileä käytös ja puhumattomuus ei oikein auttanut pahimpaan ikävään. Aivan kuin Flora olisi muuttunut samanlaiseksi.

Lois Armas on nostanut kirjassaan hyvin esille suomalaisten käytöksen. Poikkeus oli työkaveri Jesse, joka oli väriltään musta.  Hänellä oli temperamenttia ja draamahakua muidenkin edestä. Hän sopi hyvin Floran kaveriksi. Suomalaisia oli vaikea saada kavereiksi. Mutta Flora oppi pian suomen kielen ja se helpotti kotoutumista.

Miten elää ja sopeutua Suomeen? Mitä vaikeuksia ulkomaalainen kohtaa Suomessa? Lois Armaksen Flora pureutui siihen, miten maahanmuuttaja sopeutuu pimeään ja kylmään maahan, jossa ihmiset kätkeytyivät omiin oloihinsa. 

Lois Armaksen esikoisteos Flora kuvasi koti-ikävää, yksinäisyyttä ja sopeutumista vieraaseen maahan ja ihmisiin koskettavasti ja samalla raikkaasti.

Lois Armas, Flora

suom. Maria Lyytinen

Wsoy 2023

s. 268

Esikoisteos

 

Mia Myllymäki: Huomistarhuri

 

Tänään Egalecossa juhlitaan elämän jatkumista, mutta asiaan kuuluu myös muistella katastrofeissa kuolleita. Niitä, jotka jäivät tai jätettiin jälkeen hautautumaan menneisyyden tuskaisiin kerroksiin. Rintaa puristaa yhdellä jos toisella, ja niin saakin.

Minä olen tällainen kaikkina päivinä. Jos kieltäisin sen, en olisi rehellinen.

Mia Myllymäen  lähitulevaisuuteen sijoittuva romaani Huomistarhuri kertoi siitä, millainen maailma voisi olla ympäristökatastrofien jälkeen. Mitä jäisi jäljelle, kun osa maapallosta peittyisi jään alle, osa veden alle ja jäljellä olisi vain murto-osa ihmisistä? Tämä huikean hyvä tulevaisuuskirja kertoi kahdesta vastakkain kehittyneestä yhteiskunnasta katastrofien jälkeen. Toinen oli kuin paratiisi ja toinen kuin sen vastakohta.

Maailma päätti jättää minut henkiin, joten minun on oltava sen arvoinen. Elämällä pitää olla jokin tarkoitus, etten ole pelkkä hautakutsua odotteleva kulkija.

Päähenkilö Stille Triple oli paennut Suomesta ja asui paratiisimaisessa Egalecossa. Hän oli masentunut, eikä kokenut iloa mistään. Sitten Egalecoon saapui lentokone Uusvalloista. Delegaatio tuli oppimaan uutta Egalecosta ja toivoi saavansa mukaansa egalecolaisia, jotka auttaisivat parantamaan vaikeita olosuhteita.

Satatuhatta jäljellä kokonaisen mantereen yli miljardista ihmisestä?

Stille Triple lähti delegaation mukana Haven of Foxiin, joka oli vanhaan sairaalaan perustettu suojapaikka. Siellä asui noin tuhat asukasta erittäin ahtaasti. Kaupunki oli raunioina ja se oli rojua ja jätettä täynnä. Asukkaat siivosivat ja lajittelivat käyttökelpoista jätettä. Olosuhteet haluttiin sellaisiksi, että asujille riittäisi ruoka, vesi ja suoja.

OK hymyilee ja hänen äänessään on omituinen vivahde. Olen näkevinäni hänen katseessaan valheellista ystävällisyyttä ja alan epäillä, ettemme ole hänelle kovinkaan toivottuja vieraita.

Mia Myllymäen Huomistarha vei tulevaisuuden asuinpaikoille, jotka kehittyivät ympäristökatastrofien keskelle.

Mia Myllymäki, Huomistarhuri

Gummerus 2023

s. 536

Spekulatiivinen fiktio

Lähitulevaisuus

Ympäristökatastrofit

Dystopia

 

Valérie Perrin: Vettä kukille

 

Kuolleena syntynyt. Hengetön ja sukunimetön lapsi. Kun lomaketta täyttävän kätilön piti kiireessä keksiä minulle nimi, hän kirjoitti ruutuun Violette. Minä arvatenkin sinersin kiireestä kantapäähän. Vaikka minä sitten vaihdoin väriä, vaikka ihoni muuttui vaaleanpunaiseksi ja kätilön pitikin kuolintodistuksen sijaan täyttää syntymätodistus, hän piti etunimen ennallaan.

Ranskalaisen Valérie Perrinin teos Vettä kukille hurmasi minut tunteikkaalla tekstillään. Kirjan päähenkilö Violetta oli kerrassaan ihana ja suloinen naishenkilöhahmo. Hän vietti elämänsä alkuvuodet sijaiskodeissa, epäonnistui opinnoissaan ja yritti pysytellä hiljaisena ja vaatimattomana, ettei kukaan kiinnittäisi häneen huomiota. 17-vuotiaana hän tapasi tulevan miehensä, joka oli surkea tyhjäntoimittaja ja vetelys. Violetta rakasti häntä ja heille syntyi tyttö. 

Nautin elämästä, siemailen sitä pieninä kulauksina kuin hunajalla höystettyä jasmiiniteetä. Ja iltaisin, kun hautausmaani portit on lukittu ja avain roikkuu naulassaan kylpyhuoneen ovessa, olen kuin taivaassa. En toki samassa taivaassa kuin naapurini. Ehei.

Violettan naapureiden taivas oli siis kuolemaanjälkeinen taivas, sillä he olivat kuolleita. Kirjassa on sellaista lämpöistä huumoria, joka kietoo pehmeään vilttiinsä ja houkuttelee lukemaan, kunnes huomaa, että kello on jo vaikka kuinka paljon.

Sinä vartut eri tavalla, minun ikuisen rakkauteni ympäröimänä. Vartut muilla mailla, maailman kuiskauksissa, Välimeressä, Sashan puutarhassa, linnun lennossa, aamunkoitteessa, illan tullen, jonkun sattumalta tapaamani nuoren tytön kautta, puun lehvästössä, naisen rukouksessa, miehen kyynelissä, kynttilän liekissä.

Violetta hoiti aiemmin junan puomia, ja sen jälkeen hän oli toiminut hautausmaan hoitajana. Mies oli kadonnut kuvioista jo parikymmentä vuotta aiemmin. Sitä ennen oli tapahtunut ikävä tragedia, jota he kumpikin tahollaan yrittivät selvittää. Tragedian aiheuttaja selvisi lopulta. Hyvin surullinen juttu, joka avasi ainakin omat kyynelkanavani pitkäksi aikaa.

Olen toimintahäiriöinen, rikkinäinen. Rakkaus on mahdotonta minulle. En kelpaa elinkumppaniksi. Olen kuolleempi kuin hautausmaan aaveet. Etkö sinä vieläkään sitä ymmärrä? Se on mahdotonta.

Violetta oli vähään tyytyväinen. Hän harrasti puutarhanhoitoa työnsä ohella. Puutarhastaan hän sai ruokaa aterioikseen. Ystäviäkin oli kertynyt, joten välillä hän sai ruokaseuraa, eikä hän olisi muuta seuraa kaivannutkaan. Sitten hänen luokseen tuli mies, jonka äiti oli kuollut. Äiti halusi tulla haudatuksi juuri Violettan hautausmaalle.

Valérie Perrinin Vettä kukille kietoo lempeyteen, rakkauteen ja surun voittamiseen. Tarina on parhaimpia tänä vuonna lukemiani, jollei jopa paras. Toivon kirjalle onnea ja tähtisadetta. 💖 

Valérie Perrin, Vettä kukille *****

suom. Saara Pääkkönen *****

Wsoy 2023

s. 470

Changer l´eau des fleurs 2018

Ranska

 

Marianne Cedervall: Varjo yössä #dekkariviikko

 

 

"Toiset hautajaiset ovat raskaampia kuin toiset, varsinkin jos henkilö kuolee aivan liian varhain."

Ruotsalaisen Marianne Cedervallin dekkari Varjo yössä aloitti uuden Gotlantiin sijoittuvan dekkarisarjan nimeltään Mullvaldsin murhat. Kirjailija on keksinyt uuden kylän Gotlantiin, nimeltään Mullvalds, jonne kirjan päähenkilö, Anki, muutti Tukholmasta. Anki oli jäänyt leskeksi ja eläköitynyt, joten nyt oli aikaa omille unelmille ja islanninhevosille. Lapsuudenaikainen haave omista hevosista oli vihdoinkin toteutumassa.

"Jos olisin sinä, varoisin tuota tyyppiä", joku sanoi Ankin vierellä ja nyökkäsi kohti seurakuntakodin ulko-ovea. "Hän tarttuu tilaisuuteen heti kun sellainen tarjoutuu."

Kirjan alkupuoli sujui naapureihin tutustuessa. Mullvaldsin asukkaat vaikuttivat koko lailla sisäänpäin lämpiävältä porukalta. Ulkopuolelta tulevista ihmisistä ei pidetty. Kun kirkko löytyi sotkettuna heti Ankin tulon jälkeen, syyttävät katseet kohdistuivat häneen. Lisää ikäviä juttuja oli pian edessä, ja kun Anki löysi puutarhamajastaan jotain todella ikävää, naapurit olivat varmoja syyllisestä. Kukaan mullvaldenilainen ei tekisi noin ikäviä rikoksia. Ei ikinä.

"Ehdotan että alamme tehdä yhteistyötä. Mitäs sanot? Nolataanko nuo maitoparrat ratkaisemalla rikos itse?"

Kylästä löytyi yksi henkilö, joka ei pitänyt Ankia syyllisenä ikäviin tapahtumiin. Tutustuessaan paremmin toisiinsa, he huomasivat, että he olivat kiinnostuneita samoista asioista, eli he olivat kiinnostuneita ratkomaan rikoksia. 

Marianne Cedervallin dekkari Varjo yössä esitteli napakan eläkkeellä olevan opettajan, joka huomasi uuden asuinpaikkansa olevan täynnä räjähdysherkkiä salaisuuksia. Mitä Ankille tapahtui noidan talossa? Sen voit lukea tarkemmin kirjasta.

 

Marianne Cedervall, Varjo yössä

suom. Riie Heikkilä 

Otava 2023

s. 302

Av skuggor märkt 2015

Cosy crime

Mullvaldin murhat-sarja 1. osa 

 

 

Lisa Ballantyne: Riittävä epäilys #dekkariviikko

 

Frankie käveli työpaikalleen nautiskellen varhaisesta aamusta tietämättä, että tänään hän kuolisi.

Skotlantilaisen Lisa Ballantynen psykologinen trilleri Riittävä epäilys kertoi henkilöstä, joka oli ollut 11v. lapsena syytettynä pienemmän lapsen surmasta, ja joka joutui nyt aikuisiässä murhasyytteeseen. Tämä oikeustrilleri syventyi myös siihen, miten media reagoi kyseiseen murhaan. Entäs sitten ihmiset, jotka kävivät myös syytetyn asianajajan kimppuun. 

Poliisi pyytää yleisöä ottamaan yhteyttä, mikäli jollakulla on Cambridgen professorin murhaan liittyvää tietoa.

Kirjan kertojana toimi Daniel Hunter, joka oli syytetyn asianajaja. Hän oli saanut syytetyn vapaaksi murhasyytteestä, silloin kun syytetty oli lapsi. Tuosta ajasta oli kulunut kymmenen vuotta. Syytetty oli nyt 21-vuotias opiskelija, ja hänen tuutorinsa oli murhattu.

"Nyt sinua kuulustellaan epäiltynä. Olet valehdellut suhteestasi Frances Oweniin, joten poliisi haluaa tietää syyn siihen."

Lisa Ballantynen esikoistrilleri Syyllinen kertoi tuosta aiemmin tapahtuneesta lapsen murhasta. Syytettynä oli siis naapurin 11-vuotias poika, jota Daniel Hunter edusti oikeudenkäynnissä. Luin kirjan kymmenen vuotta sitten, joten olen sen jo unohtanut. Olisin halunnut palautua noihin tapahtumiin lähemmin tässä uudessa tarinassa. Taidan lukea Syyllisen uudelleen.

Lisa Ballantyne  taitaa jännityksen kertomisen. Tämä koukutti ja lopulta pelotti. Danielista ja hänen perheestään ehti kirjan kuvioissa tulla tuttuja. Pelkäsin todella paljon, mitä murhaaja tekee heille, tai tuleeko muita murhia. Tämän kirjan murhaaja oli oikeasti psykopaatti, jolta puuttui empatiakyky kokonaan. Joku voisi sanoa, että olosuhteet tekevät psykopaatin. Ehkä nekin vaikuttivat tämän tarinan rikollisen mieleen jollakin kierolla tavalla.

Lisa Ballantynen psykologinen trilleri Riittävä epäilys on hyvin pelottava oikeustrilleri.

Lisa Ballantyne, Riittävä epäilys ****

suom. Päivi Paju

Minerva 2023

s. 329

The Innocent One 2022 

Psykologinen trilleri

 

Lisa Ballantyne: Syyllinen

 

 

Sari Rainio & Juha Rautaheimo: Vainajat eivät vaikene #dekkariviikko

 

Tuskainen huuto sekoittui tuulen repivään kohinaan ja nyt jo kauas ehtineen Airbus A321-koneen vaimenevaan jylyyn. Tummanharmaiden, repaleisten pilvien lomasta pilkahteli puolikas kuu, jonka hopeisessa valossa piippu näytti uhkaavan sijaan suorastaan lumoavalta. Sillä hetkellä olisi ollut vaikea uskoa, että sen uumenissa jonkun sydän oli juuri lyönyt viimeisen kerran.

Sari Rainion ja Juha Rautaheimon dekkarin Vainajat eivät vaikene kannessa on kuolleen ihmisen käsi kuvan päällä. Tarinasta löytyi myös kuva, mutta se löytyi roskiksesta. Tarinasta löytyy myös vainaja ja toinen ja kolmas. Myös ns. auervaaran huijaamia naisia oli useampia. Mutta oliko kyseinen naisten huijari myös murhaaja?

Häkellyttävän pitkä, häkellyttävän leveät hartiat. Kalvakkaat, pitkänomaiset kasvot ja lähes mustat, koleakatseiset silmät. Viola Kaarto oli hätkähdyttävä ilmestys, ja aiheutti hiljaisen hetken tilanteessa kuin tilanteessa astuessaan sisään huoneeseen. Nyt hän kohdisti haukankatseensa muista paikalla olijoista piittaamatta Karilaan. 

Kirjan päähenkilö oli rikosylikonstaapeli Ville Karila, mutta myös kiinnostava henkilöhahmo oikeuslääkäri Viola Kaarto oli kirjassa isossa roolissa. Molemmat olivat jo kokeneita ammattilaisia työssään. Uusi kuollemantapaus osoittautui kuitenkin mutkikkaaksi murhaksi, joka työllisti sekä heitä, että muita kollegoita.

Kuollut henkilö oli seurustellut miehen kanssa, joka osoittautui oikeaksi ketkuksi ja huijariksi. Hänen kiinni saamisensa osoittautui vaikeaksi, mutta lopulta hänet tavoitettiin ulkomailta, jonne oli luikkinut elämään naisilta huijaamilla rahoilla. Rakkaus tekee kipeää, kun rakkauden kohde osoittautuu huijariksi.

Rainion ja Rautaheimon dekkarissa Vainajat eivät vaikene on jotain hyvin rauhoittavaa ja perinteikästä rikosten tutkintaa. Karila oli toimissaan aikamoinen "fundeeraja", mutta rikoksetkin vaativat ajattelua ja palasten yhteensovittamista. Kirjan toinen päähenkilö Viola taas oli pelkkää särmää. Saas nähdä mitä hän seuraavassa dekkarissa on saanut aikaan. Kirjan lopussa oli nimittäin aikamoinen koukku seuraavaan dekkariin. Plussaa annan myös kirjan sekä kappaleiden nimistä.

Sari Rainion ja Juha Rautaheimon dekkari Vainajat eivät vaikene syventyi rikoksiin ja rakkauteen. 

 

Sari Rainio & Juha Rautaheimo, Vainajat eivät vaikene

Siltala 2021

s. 477

Dekkari

Mortui non silent - sarja 1. osa

 

Christina Wahldén: Miehiltä kielletty #dekkariviikko

 

Näky on tavallaan kaunis. Kuin asetelma. Nainen limetinvihreässä puuvillamekossa makaa tummalla lasilattialla aivan hiljaa. 

Christina Wahldénin dekkari Miehiltä kielletty hohkaa kuumaa australialaista ilmaa. On Wurrgeng eli "Kylmän sään" kausi, joka kestää kesäkuusta elokuuhun. Päivälämpötila on noin 30 ja yöllä noin 17 astetta. Siivooja tuli aikaisin töihin Darwinin oikeustalolle, josta hän löysi tunnetun poliitikon kuolleen oloisena, mutta siitä huolimatta aloitti tekohengityksen, kun oli ensin soittanut hätänumeroon.

Miksi? Ja miten? Valkohaalariset rikospaikkatutkijat liikkuvat varovasti kuolleen naisen ympärillä aivan omanlaisessaan koreografiassa. Kuoleman dokumentaatiossa.

Miehiltä kielletty on Darwin-sarjan kolmas teos. Aikaisemmat osat ovat nimeltään Älä puhu kuolleista ja Syklonivaroitus. Miehiltä kielletty nimi liittyy  kirjassa kerrottuun  alkuperäiskansan noin 40 000 vuotta vanhaan pyhään synnytyspaikkaan, jonne miehillä ei ole ollut asiaa, ja jota mielenosoittajat olivat kokoontuneet suojelemaan. Nyt kaivosyhtiö aikoi räjäyttää paikan. Christina Wahldén on poiminut aiheen vuonna 2020 tapahtuneesta oikeasta vanhan pyhän paikan räjäytystyöstä Juukan Gorgessa Länsi-Australialaisesta osavaltiossa.

Synnytysluola räjäytetään elokuun yhdestoista päivä. Siihen on vajaa viikko.

Darwin-sarjan poliiseina toimivat Bluey ja Jess. Varsinkin Jessin oma elämä liittyi tiukasti rikostutkintaan, sillä hänen omakin siskonsa oli liittynyt mielenosoittajiin. Tutkinta kohdistui osin juuri mielenosoittajiin, sillä heillä oli vahva motiivi poliitikon murhaan. Jess kuului itsekin alkuperäiskansaan, joten siskon ja muiden osallistujien puhuttaminen oli hänelle vaikeaa. 

Mitä helvettiä? Bluey miettii. Kuin suoraan italialaisesta mafialeffasta. Vain pirun hevosenpää puuttuu. Seksiä ja kuolemaa. Dekatenssia. Rikkauksia.

Niinpä niin. Murhaaja halusi vielä yhden kuoleman. Tässä vaiheessa olin jo varma murhaajasta, mutta olihan se mielenkiintoista lukea milloin poliisitkin hoksaavat, kuka onkaan rikollinen, sillä taitavasti hän ohjaili poliiseja etsimään syyllistä ihan muualta. Ohjailun kohteeksi joutui myös eräs nuori toimittaja, Alex. 

Christina Wahldén on itse toiminut rikostoimittajana, jolloin hän kirjoitti paljon naisiin ja lapsiin kohdistuvista rikoksista, parisuhde- ja kunniaväkivallasta sekä ihmiskaupasta. Tässä teoksessa esille nousee myös naistoimittajaan kohdistuva uhkailu, jota Wahldén itsekin koki toimittajan työssään.

Christina Wahldénin dekkari Miehiltä kielletty kertoi uhkaavasta räjähdyksestä. Esille nousee hyvin sekä alkuperäiskansan kulttuuri menneisyydessä ja nykyisyydessä, että Australian yhteiskunta monella tasolla. Tätä sarjaa voin ilolla suositella.

 

Christina Wahldén, Miehiltä kielletty *****

suom. Jänis Louhivuori ***** 

Minerva 2023

s. 424

Enbart kvinnor 2022 

Dekkari

Darwin-sarja 3. osa

Australia 

 

 

Elly Griffiths: Yöhaukat #dekkariviikot

 

Koira osoittaa hänelle kiintymystä ensimmäistä kertaa, ja kaipa siitä pitäisi olla kiitollinen. Mutta samalla hän miettii, pystyykö hän enää ikinä tuntemaan normaaleja, inhimillisiä tunteita.

Elly Griffithsin dekkari Yöhaukat on jo 13. osa arkeologi Ruth Gallowaysta kertovassa sarjassa. Kirjan alussa puhutaan koirasta, ja tuo koira oli hyvin tärkeä tekijä kirjan kuvioissa. Ettei vain ollut kyseessä tarujen jättiläismäinen koira. 

Eräällä maatilalla oli tapettu kaksi henkilöä. Miksi ja minkä vuoksi? Niitä motiiveja ja mahdollisia tappajia oli niin paljon, että välillä ärsytti. Kirjan loppukuvioissakin oli paikalla lähes kymmenkunta henkilöä, ennen kuin tappaja/tappajat/osalliset selvisivät. Paikalla oli tietysti myös kirjan päähenkilöt Ruth Galloway ja hänen salainen ihastuksensa Nelson. Ja jälleen yksi henkilö heilui aseen kanssa, vai oliko heitä sittenkin kaksi...

Yöhaukat tarkkailevat kohoavia vesimassoja valppaina. Onhan tämä vaarallista aluetta. Mutta he ovat metsästäjiä ja valmiina hyökkäämään. Blakeney Pointin läheltä hiekasta on löydetty rautakautisia kolikoita, ja huhutaan, että ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta, kenties jopa aarrekätköä.

Ruth Galloway asuu kirjassa tyttärensä kanssa jälleen Norfolkin marsimaalla, jota rakastaa yli kaiken. Alueella on paljon löydettävää arkeologeille, joten ei ihme, että muutkin kuin arkeologit ovat kiinnostuneita erilaisista aarteista ja löydöistä. Eräs aarteenetsijäryhmä oli nimennyt itsensä Yöhaukoiksi. Kirjan kuvioissa tuon ryhmän jäsenet tulivat tutuiksi, sillä he löysivät rannoilta jopa pari kuollutta henkilöä. Heidän löytämälleen kaivaukselle haluttiin tutkijaksi kukas muu kuin Ruth Galloway. Ruth oli kuitenkin saanut uudeksi alaisekseen erään innokkaan arkeologin, joka etsi hänen seuraansa jopa liian ahkerasti ja tunki itsensä joka paikkaan. Ja tuo henkilö kehtasi neuvoa ja opastaa Ruthia ja jopa itse Nelsonia.

"En kadu."

Elly Griffithsin Yöhaukat vei salaperäiselle maalaistalolle, jota piti reviirinään mystinen paholaiskoira, Black Shuck.

Elly Griffiths, Yöhaukat

suom. Anna Kangasmaa

s. 349

The Night Hawks 2021

Dekkari

Ruth Galloway-sarja 13.osa

Griffiths Elly: Risteyskohdat  
Griffiths Elly: Januksen kivi  
Griffiths Elly: Jyrkänteen reunalla
Griffiths Elly: Käärmeen kirous
Griffiths Elly: Korppikuningas
Griffiths Elly: Kadonneet ja kuolleet 
Griffiths Elly: Aavekentät 
Griffiths Elly: Siniviittainen nainen

Griffiths Elly: Maan alla 

Griffiths Elly: Musta enkeli

Griffiths Elly: Muukalaisen päiväkirjat 

Griffiths Elly: Kivikehä

Griffiths Elly: Lyhdynkantaja 

Griffiths Elly: Ruth Gallowayn joulu 

Griffiths Elly: Yöhaukat 

Sarah Penner: Lontoon salatieteellinen seura #dekkariviikko

 

Hylätyssä linnassa Pariisin metsäisillä laitamilla oli alkamassa synkkä spiritistinen istunto.

Yhdysvaltalaisen Sarah Pennerin historiallinen dekkari Lontoon Salatieteellinen seura kertoi vuodesta 1873, jolloin nuori Lenna Wickes yritti ratkaista siskonsa murhaa yhdessä kuuluisan spiritualistin Vaudeline D´Allairen kanssa. Spiritistisissä istunnoissa yritettiin saada yhteyttä kuolleisiin, ja kuolleet kertoivat sitten murhaajansa nimen Vaudelinelle. Lenna oli aloittanut meedio-opintonsa Vaudelinen luona, samoin kuin siskonsa oli tehnyt.

Lenna oli ollut muutaman viikon Vaudelinen opissa, eikä hänen tarvinnut pyytää tarkennusta. Hän tiesi, että mediumissa transsitilaan pääsi, kun henki kirjaimellisesti kaappasi meedion ruumiin ja heräsi elossa olevan, hengittävän ihmisen sisällä. 

Lontoon Salatieteelliseltä seuralta tuli pikainen pyyntö Vaudelinelle saapua Lontooseen, sillä seuran johtaja oli murhattu. Myös poliisi olisi mukana tutkimuksessa, joten Vaudeline olisi turvallisissa käsissä. Tietysti pelkona oli, että murhaaja kävisi myös Vaudelineen käsiksi, ettei hän paljastaisi syyllisiä. 

Lenna päätti auttaa tutkimuksissa, jotka veivät hänet yllätys yllätys myös hänen siskonsa jäljille. Sisko oli ollut todella salaperäinen jo pitemmän aikaa ennen kuolemaansa, ja Lenna oli epäillyt, että hänellä oli mielitietty, jonka luokse hän aina katosi.

Lontoon Salatieteelliseen seuraan ei naisilla ollut asiaa. Seuran jäsenistä oli alkanut kuulua huhuja, että he tekivät vilppiä ja kaikenlaisia temppuja, jotka eivät kuuluneet oikeisiin okkultismin menetelmiin. Kuka tai ketkä olivat temppujen takana? Olivatko he myös murhaajia?

Sarah Pennerin teoksessa Lontoon Salatieteellinen seura oli mukana salaperäistä mystiikkaa ja murhia ripauksella fantasiaa. Mainio kesäkirja.

 

Sarah Penner, Lontoon Salatieteellinen seura

suom. Pävi Paju

HarperCollins 2023

s. 351

The London Séance Society 2023

Historillinen dekkari

1870-luku

Taikausko

 

 

KESÄKIRJOJA

 

Kesäkuu starttasi kolealla säällä. Ulkona kuitenkin vihertää, kesäkukat kukkivat ja linnut laulavat iloisesti. Nyt on oikein hyvä sää lukea kirjoja. Kuvassa olevat kirjat ovat tulleet kirjastosta luettavakseni. Aikamoinen lukuruuhka, mutta uskon selviäväni. Yhtään kirjaa en halua palauttaa lukemattomana. Yleensä palautan kirjat sitä mukaa, kun olen ne lukenut. Luen tällä hetkellä ranskalaisen Valérie Perrinin iki-ihanaa teosta Vettä kukille. Päähenkilö on hautausmaan hoitaja. Tämä kirja toi heti mieleeni hurmaavan Siilin eleganssin.

 

Valérie Perrin: Vettä kukille

Miksi Violette viettää hiljaiseloa hautausmaan hoitajana? Ihana ja suloinen Violette, jolla oli aikaa jokaiselle hautausmaan kävijälle.

 

Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla

Jotain kivaa on tiedossa Lucylle meren rannalla korona-aikana. Strout on yksi lempparikirjailijoistani.

 

Karin Collins: Säilyt sydämessäin

Ihana kesäinen kansikuva tässä kirjassa. Merimaisema, purjevene, kalliot, uimapukuiset ihmiset, Hanko. On toukokuu 1939.

 

Anne Vuori-Kemilä: Maahan viilletty raja

Tässäkin kirjassa on kaunis kansikuva. Pieni tyttö. Pohjoinen paikkakunta ja 1900-luvun alkupuoli. Nainen ja satamatyöt. Miten käy orvolle Reetalle?

 

Anna-Kaisa Linna-Aho: Myrskylasi

Kirja kertoo Jatkosodan jälkeisestä ajasta. Kartano. Ellen ja Valdemar. Mikä heitä yhdistää ja mikä erottaa?

 

Sari Elfving: Saattaja

On vuosi 1941. Nuori ja kokematon Laina matkasi junalla kenttäsairaalaan töihin apusisareksi. Mitä tapahtui Lainalle sodan kiihtyessä?

Elif Shafak: Kadotettujen puiden saari

Elif Shafak on myös yksi lempparikirjailijoistani. Tällä kertaa tarina kertoo vuoden 1974 Kyproksesta. Rakkautta jaetun maan raunioissa.

 

Hila Blum: Kuinka rakastaa tytärtään

Sydäntäsärkevä aihepiiri. Äidin ja tyttären välit olivat katkenneet. Miksi? Mikä aiheutti raastavan eron?

 

Kesällä minulla on tapana lukea kirjoja, joiden pariin on hyvä uppoutua. Luen paljon dekkareita, ja 5-18.6. on odottamani Dekkariviikkojen aika Blogistaniassa. 31.7. on vuorostaan 17. Klassikkohaasteen aika. Olen ajatellut lukea siihen Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

Mitä sinä aiot lukea kesällä?

Cilla & Rolf Börjlind: Laupias samarialainen

 

Hän juoksi! Sade piiskasi häntä kasvoihin, kun hän säntäsi tiheän metsän läpi. Terävät pikkukivet viilsivät jalat verille, jäykät oksat raapivat käsivarret naarmuille ja pitkät märät hiukset liimautuivat tiukasti suuta vasten. Mutta pahinta oli pimeys.

Ruotsalaisen käsikirjoittaja- ja kirjailijapariskunnan Cilla ja Rolf Börjlindin Laupias samarialainen on jo seitsemäs osa huikean hyvää Tom Stilton ja Olivia Rönning-dekkarisarjaa. Jälleen päästiin vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin heti kirjan alusta lähtien, kun Olivia juoksi henkensä edestä pakoon erästä henkilöä, joka oli siepannut hänet. Kirjasta voit lukea, miten kävi pakomatkassa.

Testit antoivat kaksi eri tulosta. Toinen oli positiivinen ja toinen negatiivinen. Positiivinen oli Stiltonin. Mikä oli ollut odotettavissa. "Sinulla on korona", Luna sanoi rauhallisesti.

"Siltä näyttää."

Kirjan kuviot tapahtuivat juuri, kun maailmanlaajuinen pandemia oli iskenyt voimakkaasti joka puolelle maapalloa, eikä rokotteita vielä ollut saatavilla. Päähenkilö Stilton siis sairastui koronaan. Koska hän oli riski-iässä, mies ja elänyt vuosikausia alkoholistielämää, oireet olivat todella voimakkaat. Tulevista rokotteista ei siis ollut hänelle mitään hyötyä. Sen verran voin valaista kirjan rikollisten puuhastelua, että niissä oli mukana salaliittoteorioita, mutta myös niitä dekkareille tyypillisiä murhatapauksiakin ilmeni. Valitettavasti päärikollinen oli ihastunut tulipaloihin, joista myös kansikuva on saanut mallia.

Savusukeltajat työskentelivät nopeasti ja järjestelmällisesti, niin nopeasti kuin olosuhteet ja kuumuus mahdollistivat. Yksi heistä kiskoi palaneen hirren syrjään ja jähmettyi sitten paikoilleen.

Palomiehet tekevät kyllä hurjia pelastusoperaatioita tulipaloissa. Työ on todella rankkaa siinä hurjassa kuumuudessa. Kirjan kuvioissa tuli selväksi myös, miten rankkaa hoitajien ja lääkäreiden työ oli korona-aikana. Kaikki suojavarusteet päällä piti olla koko ajan ja yrittää pelastaa tukehtuvia potilaita. Sama ongelma joka puolella maapalloa. Niinpä suosittelen edelleen kaikkia pesemään käsiä, käyttämään käsidesiä ja yskimään hihaan. Näin kesäaikaan yskiminen on vaikeampaa, kun kaikilla on lyhyet hihat, mutta ei yskitä päin kanssaihmisiä missään nimessä. Jotain pitää oppia tuommoisesta kamalasta pandemiasta, edes kohtelias yskimistapa.

"Te tuhositte Samarialaisen elämäntyön."

Cilla & Rolf Börjlindin Laupias samarialainen kietoi dekkariainekset pandemia-ajan kauhuihin.

 

Cilla & Rolf Börjlind, Laupias samarialainen *****

suom. Ulla Lempinen ja Pekka Tuomisto

S & S 2023

s. 370 

Den barmhärtige samariten 2021

Dekkari

Tom Stilton ja Olivia Rönning-sarjan 7. osa

Börjlind Cilla ja Rolf: Nousuvesi
Börjlind Cilla ja Rolf: Kolmas ääni 
Börjlind Cilla ja Rolf: Musta aamunkoitto
Börjlind Cilla ja Rolf: Uinu, paju pienoinen 
Börjlind Cilla ja Rolf: Polttopiste 

Börjlind Cilla ja Rolf: Jäätynyt kulta

Börjlind Cilla ja Rolf: Laupias samarialainen

 

Helmet-lukuhaasteen koontipostaus

 

Vuoden 2023 Helmet-lukuhaaste valmistui ja nyt on aika julkaista lukemani kirjat. Haastekohdista jotkut olivat vaikeampia, joten niihin kohtiin luin pari sarjakuvakirjaa. Listalta löytyy myös pari lastenkirjaa ja yksi nuortenkirja, yksi runokirja ja kuusi Finlandia-palkittua kirjaa. Listalla on Anni Blomqvistin koko Myrskyluoto-sarja, ja hänen pikkuserkkunsa Sally Salmisen Katrina, joka oli listan vanhin kirja, sillä se ilmestyi ruotsiksi vuonna 1936. Ahvenanmaa on siis hyvin edustettuna listallani. Listalla on kolme elämäkertaa ja kuusi tietokirjaa. Jännitystä tuli listalle kymmenen kirjan verran. 

Kaikista koskettavimmaksi koin kirjan Äitee, Siiri Rantasen tarina. Luin kirjan juuri ennen, kun hän kuoli toukokuussa. Valtavan hieno ja esimerkillinen urheilija kaikille hiihtäjille. Jokainen voi kuvitella, miten suuren työn hän sai tehdä ilman valmennusta ja tukirahaa työnsä ohella ja perheen äitinä, ja hän sai kolme Olympia-mitalia. Hurraa Siiri 💗

1. Kirjassa on kartta, Johanna Valkama: Tervahovi

2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta: Luca Crippa ja Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta

3. Kirjan nimessä on kasvi, Heli Laaksonen: Raparperisyrän

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna, Minna Maijala: Pirkko Lahti - Kuuntelija

5. Kirjassa ollaan maan alla, Mirkka Lappalainen: Smittenin murha

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate, Heli Pruuki: Sydänten piispa Irja Askola

7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta, Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista, Fiona Barton: Yksi meistä katoaa

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä, Michael Bennett: Viattomien veri

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja, Jensen Hanna: Äitini muistina - Toinen kierros

11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi, Johanna Mo: Metsämaa

12. Kirjan nimi liittyy veteen, Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs, Annie Ernaux: Vuodet

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta, Tuukka Hämäläinen: Pakko

15. Kirjan nimessä on ja-sana, Mari Kujanpää: Minä ja Muro

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa, Vesa Haapala: Alexis

17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja, Antti Palmroos: Keveitä askelia ja kelmintöitä

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä), Emma Donoghue: Ihme

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt, Hannu Paloniemi: Lumiluolapoika

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla, Sofi Oksanen: Puhdistus

21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta,  Vesa Vitikainen ja Tuomas Myllylä: Kalevala 3000

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon, Annamari Marttinen: Elämä jota en odottanut

23. Kirja on iso, Iida Rauma: Hävitys

24. Kirja kertoo urheilijasta, Jari Porttila ja Osmo Kärkkäinen: Äitee, Siiri Rantasen tarina

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi, Nicci French: Lauantain sielunmessu

26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä, Colleen Hoover: Se päättyy meihin

27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin, Hanna Haveri, Soili Soisalo ja Eeva Voutilainen: Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä, Kristina Carlson: Maan ääreen

29. Kirjassa on minä-kertoja, Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi, Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas, Jo Nesbø: Verikuu

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet, Satu Rämö: Rósa ja Björk

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun, Celeste Ng: Kadonneet sydämemme

34. Kirja kertoo Ukrainasta, Kuznjetsova Jevhenija: Kysykää Mialta

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua, Terhi Rannela: Niin kuin muutkin herrat

36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan, Antti Tuuri: Lakeuden kutsu

37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole, Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto

38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan, Risto Isomäki, Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen: Sarasvatin hiekkaa

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta, Heidi Airaksinen: Vierge Moderne

40. Kirjassa hylätään jotain, Tuula Väisänen: Houkka - Helgi Hansintyttären elämä

41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla, Brit Bennett: Äidit

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa, Sofia Chanfreau: Kirahvin sydän on tavattoman suuri

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa, Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle

44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä, Mari Kujanpää: Rumuuspäiväkirja

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan, Richard Osman: Hutiluoti

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika, Heidi Airaksinen: Maa jota ei ole

47. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön, Anni Blomqvist: Luoto meressä

48. Anni Blomqvist: Maija 

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023, Freida McFadden: Kotiapulainen

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä, Sally Salminen: Katrina