Brittiläisen esikoiskirjailijan Lisa Ballantynen teos
Syyllinen, kertoi pienen 8-vuotiaan pojan kuolemasta ja mahdollisesta
epäillystä, joka oli naapurin 11-vuotias poika, Sebastian. Pojat oli nähty
leikkikentällä tappelemassa ja vanhemman pojan vaatteista löytyi uhrin verta.
Kirja oli psykologinen jännityskirja, jossa pureuduttiin lapsen mieleen ja
etsittiin syyllisyyttä ja motiivia sekä tunnustusta. Poliisit ja media olivat
varmoja pojan syyllisyydestä, mutta kirjan päähenkilö, pojan asianajaja, Daniel
Hunter, uskoi pojan olevan syytön.
Hän oli häkellyttävän kaunis,
melkein kuin pieni tyttö, hänellä oli leveät, sydämenmuotoiset kasvot, kapeat
punaiset huulet ja suuret, älykkäät, vihreät silmät. Hänen hyvin vaaleaa ihoaan
täplittivät pisamat nenän päällä. Hänen hiuksensa olivat tummat ja siististi
leikatut. Hän hymyili Danielille, joka hymyili takaisin. Lapsi vaikutti niin
nuorelta, että Daniel mietti, miten osaisi puhua hänelle ja teki parhaansa
kätkeäkseen oman järkytyksensä.
Kirjan tarinassa kuljettiin kahdessa kertomuksessa. Toinen
oli pienen pojan murhan selvittäminen ja siihen liittyvä oikeudenkäynti ja
toinen oli asianajaja Danielin oma kasvukertomus narkomaaniäidin lapsesta
asianajajaksi. Puolustaessaan Sebastiania, Danielin lapsuusmuistot heräsivät ja
hän kävi läpi muistojaan, jotka sisälsivät ikäviä kokemuksia sijaiskodista
toiseen. Viimeisin sijaiskoti oli pitkäaikaisin, mutta Daniel katkaisi välinsä
sijaiskotiinsa, koska koki tulleensa petetyksi ja loukatuksi. Hänen oli vaikea
antaa anteeksi kokemaansa loukkausta ja hän piti sijaisäitiään syyllisenä.
Tarinassa käsiteltiin siis kahden henkilön syyllisyyttä. Yksi tärkeä kirjan
teema oli myös sijaislapsuus ja sen mahdollinen vaikutus lapsen kehitykseen.
Kirjan nimi kuvasi hienosti tarinan sisältöä, joka pureutui
syyllisyys-käsitteeseen syvällisesti. Syyllisyyttä etsittiin oikeudenkäynnin
kautta ja samalla Daniel mietti syyllisyyttä suhteessa sijaisäitiinsä, joka
adoptoi Danielin. Daniel huomasi loppujen lopuksi ajan tehneen tehtävänsä, oli
tullut aika antaa anteeksi sijaisäidin ikävät teot. Mutta miten pienelle
murhasta epäillylle pojalle kävi? Oliko hän syyllinen vai syytön? ****
Daniel peitti molemmat
silmänsä käsillään. Anteeksi äiti, hän kuiskasi hiljaisessa, tyhjässä talossa.
Hänen kurkkuaan kuristi ja kuumat kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Anna
anteeksi.
Lisa Ballantyne, Syyllinen ****
suom. Salla Korpela
Minerva 2013
The Quilty One 2012
s. 416
Minusta tämä on yllättävän upea psykologinen jännitysromaani. Monivivahteinen, yllättävä, jännittävä, laadukas...
VastaaPoistaHienoa, että luit tämän. Joskus hyvätkin kirjat jäävät katveeseen.
Olen Leena ihan samaa mieltä kanssasi. Kirja oli laadukas ja pidin paljon Danielin omasta kasvukertomuksesta, vaikka se oli kauhea. Lapsuuden kokemukset heijastuvat aina aikuisen ihmisen elämään.
PoistaLuin tämän enkuksi joskus aikaa sitten ja mieleeni jäi ehkä elävimmin se, etten oikein pitänyt Danielin kasvatusäidistä. Toisaalta en oikein ymmärtänyt Danielin kaunaa häntä kohtaan: vaan ehkä Daniel oli vain katkero ja kyvytön näkemään muuta kuin oman vinkkelinsä. Lapsena tuo olisi ihan ymmärrettävää, mutta ettei aikuisenakaan tajunnut mitään. Hyvä ja koukuttava kirja tämä kyllä oli :)
VastaaPoistaDaniel oli pieni poika, joka rakasti omaa äitiään syvästi, vaikka äiti oli narkomaani ja sekoili miesten kanssa eikä huolehtinut pienestä pojastaan. Äidin ja lapsen erottaminen toisistaan on kauheaa. Suhdetta pitäisi tukea. Itse ymmärrän Danielin kaunan. Ihmiset ovat herkkiä tekemään pesäeroja pienemmistäkin syistä. Anteeksiantaminen on joillekin todella vaikeaa. Se on syvällinen tunnejuttu.
PoistaDaniel oli kokenut liian paljon pahaa.
No, kasvatusäitihän ei erottanut Danielia äidistään, mikäli oikein muistan. Äiti ei halunnut olla tekemisissä poikansa kanssa. Kyllähän Minnie asioita pimitti, mutta mjoo. Lukemisesta on jo niin kauan aikaa, etten tarkkaan muista, joten ehkä en uskalla kommentoida enempää.
PoistaYmmärrän kyllä lapsen lojaalisuuden vanhempiinsa: ihan voivat olla vaikka narkkaripahoinpitelijäkiduttajia, niin lapsi vaan rakastaa jne.
Mutta siis pakko vielä lisätä, että kukin toki tulkitsee lukemaansa tavallaan ja kiinnostava kirjahan tämä on - sitä en kiistä. :)
PoistaEn voi juonen vuoksi avata tuota äiti-juttua, koska se liittyy kasvatusäidin ja Danielin tarinaan.
PoistaSijaisäidissäkin oli omat puutteensa. Kirjailija on kyllä saanut mahtumaan paljon draamaa tähän tarinaan.
Kiitos postauksesta, Mai!
VastaaPoistaEn ole tuota kirjaa lukenut.
♥
Ihan luettava kirja. Ei mikään raakalaisjännityskirja eikä kauhukirja.
Poista