tiistai 17. syyskuuta 2013

Syyllinen




Brittiläisen esikoiskirjailijan Lisa Ballantynen teos Syyllinen, kertoi pienen 8-vuotiaan pojan kuolemasta ja mahdollisesta epäillystä, joka oli naapurin 11-vuotias poika, Sebastian. Pojat oli nähty leikkikentällä tappelemassa ja vanhemman pojan vaatteista löytyi uhrin verta. Kirja oli psykologinen jännityskirja, jossa pureuduttiin lapsen mieleen ja etsittiin syyllisyyttä ja motiivia sekä tunnustusta. Poliisit ja media olivat varmoja pojan syyllisyydestä, mutta kirjan päähenkilö, pojan asianajaja, Daniel Hunter, uskoi pojan olevan syytön.

Hän oli häkellyttävän kaunis, melkein kuin pieni tyttö, hänellä oli leveät, sydämenmuotoiset kasvot, kapeat punaiset huulet ja suuret, älykkäät, vihreät silmät. Hänen hyvin vaaleaa ihoaan täplittivät pisamat nenän päällä. Hänen hiuksensa olivat tummat ja siististi leikatut. Hän hymyili Danielille, joka hymyili takaisin. Lapsi vaikutti niin nuorelta, että Daniel mietti, miten osaisi puhua hänelle ja teki parhaansa kätkeäkseen oman järkytyksensä.

Kirjan tarinassa kuljettiin kahdessa kertomuksessa. Toinen oli pienen pojan murhan selvittäminen ja siihen liittyvä oikeudenkäynti ja toinen oli asianajaja Danielin oma kasvukertomus narkomaaniäidin lapsesta asianajajaksi. Puolustaessaan Sebastiania, Danielin lapsuusmuistot heräsivät ja hän kävi läpi muistojaan, jotka sisälsivät ikäviä kokemuksia sijaiskodista toiseen. Viimeisin sijaiskoti oli pitkäaikaisin, mutta Daniel katkaisi välinsä sijaiskotiinsa, koska koki tulleensa petetyksi ja loukatuksi. Hänen oli vaikea antaa anteeksi kokemaansa loukkausta ja hän piti sijaisäitiään syyllisenä. Tarinassa käsiteltiin siis kahden henkilön syyllisyyttä. Yksi tärkeä kirjan teema oli myös sijaislapsuus ja sen mahdollinen vaikutus lapsen kehitykseen.

Kirjan nimi kuvasi hienosti tarinan sisältöä, joka pureutui syyllisyys-käsitteeseen syvällisesti. Syyllisyyttä etsittiin oikeudenkäynnin kautta ja samalla Daniel mietti syyllisyyttä suhteessa sijaisäitiinsä, joka adoptoi Danielin. Daniel huomasi loppujen lopuksi ajan tehneen tehtävänsä, oli tullut aika antaa anteeksi sijaisäidin ikävät teot. Mutta miten pienelle murhasta epäillylle pojalle kävi? Oliko hän syyllinen vai syytön? ****

Daniel peitti molemmat silmänsä käsillään. Anteeksi äiti, hän kuiskasi hiljaisessa, tyhjässä talossa. Hänen kurkkuaan kuristi ja kuumat kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Anna anteeksi.

Lisa Ballantyne, Syyllinen
suom. Salla Korpela
Minerva 2013
alkuperäisteos The Quilty One 2012
s. 416

9 kommenttia:

  1. Minusta tämä on yllättävän upea psykologinen jännitysromaani. Monivivahteinen, yllättävä, jännittävä, laadukas...

    Hienoa, että luit tämän. Joskus hyvätkin kirjat jäävät katveeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Leena ihan samaa mieltä kanssasi. Kirja oli laadukas ja pidin paljon Danielin omasta kasvukertomuksesta, vaikka se oli kauhea. Lapsuuden kokemukset heijastuvat aina aikuisen ihmisen elämään.

      Poista
  2. Luin tämän enkuksi joskus aikaa sitten ja mieleeni jäi ehkä elävimmin se, etten oikein pitänyt Danielin kasvatusäidistä. Toisaalta en oikein ymmärtänyt Danielin kaunaa häntä kohtaan: vaan ehkä Daniel oli vain katkero ja kyvytön näkemään muuta kuin oman vinkkelinsä. Lapsena tuo olisi ihan ymmärrettävää, mutta ettei aikuisenakaan tajunnut mitään. Hyvä ja koukuttava kirja tämä kyllä oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daniel oli pieni poika, joka rakasti omaa äitiään syvästi, vaikka äiti oli narkomaani ja sekoili miesten kanssa eikä huolehtinut pienestä pojastaan. Äidin ja lapsen erottaminen toisistaan on kauheaa. Suhdetta pitäisi tukea. Itse ymmärrän Danielin kaunan. Ihmiset ovat herkkiä tekemään pesäeroja pienemmistäkin syistä. Anteeksiantaminen on joillekin todella vaikeaa. Se on syvällinen tunnejuttu.
      Daniel oli kokenut liian paljon pahaa.

      Poista
    2. No, kasvatusäitihän ei erottanut Danielia äidistään, mikäli oikein muistan. Äiti ei halunnut olla tekemisissä poikansa kanssa. Kyllähän Minnie asioita pimitti, mutta mjoo. Lukemisesta on jo niin kauan aikaa, etten tarkkaan muista, joten ehkä en uskalla kommentoida enempää.

      Ymmärrän kyllä lapsen lojaalisuuden vanhempiinsa: ihan voivat olla vaikka narkkaripahoinpitelijäkiduttajia, niin lapsi vaan rakastaa jne.

      Poista
    3. Mutta siis pakko vielä lisätä, että kukin toki tulkitsee lukemaansa tavallaan ja kiinnostava kirjahan tämä on - sitä en kiistä. :)

      Poista
    4. En voi juonen vuoksi avata tuota äiti-juttua, koska se liittyy kasvatusäidin ja Danielin tarinaan.
      Sijaisäidissäkin oli omat puutteensa. Kirjailija on kyllä saanut mahtumaan paljon draamaa tähän tarinaan.

      Poista
  3. Kiitos postauksesta, Mai!
    En ole tuota kirjaa lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan luettava kirja. Ei mikään raakalaisjännityskirja eikä kauhukirja.

      Poista