lauantai 7. syyskuuta 2013

Elävien kirjoihin - 8-pallo




Kiinnostuin Marko Kilven dekkarista Elävien kirjoihin, kun huomasin mainoksia kirjasta tehdystä elokuvasta. Varasin heti kirjan kirjastosta jo silloin kun elokuva ilmestyi, mutta se jäi tulematta kirjastosta, joten ostin nyt pokkariversion kaupasta. Suunnitelmissa on katsoa seuraavaksi kirjasta tehty elokuva 8-pallo. 8-pallo on kirjassa isoa osaa tekevän huumekaupan uusi design-huume. Kilpi käsittelee kirjassa huumekauppaa ja design-huumeita, joita ei ole ehditty luokitella huumeiksi, mutta jotka käyttäytyvät huumeiden tapaan. Kirjan 8-pallo on rankkaa tavaraa ja sen käyttö voi olla todella vaarallista tottumattomalle käyttäjälle. Poliisit kiinnostuivat 8-pallosta, koska sitä myytiin rikkaille nuorille ja kaunis nuori nainen kuoli ja hänen kihlattunsa makasi tehohoidossa. Huume ei näkynyt huumeseulassa.

Kirjan pääosassa oli vanhempi konstaapeli Olli Repo, joka siirtyi huumeosastolle töihin Elias Kasken työpariksi. Elias Kaski oli yksinäinen susi ja tunsi huumemaailman kiemurat ja huumeporukat kuin omat taskunsa. Kolmas päähenkilöksi nouseva kirjan henkilö oli Pike, vankilasta vapautunut entinen narkkari, joka synnytti vankilassa vauvan, joka oli nyt vuoden ikäinen. Entiset narkkarikaverit etsivät Piken käsiinsä, eivätkä uskoneet siihen, että Pike ei halunnut olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Samoin poliisi oli kiinnostunut Piken toimista, sillä harva pääsee irti huumeista ja entisistä huumekavereista.

- Kuvitellaan, että on kaksi ihmistä ja maailma on pelkkä tikku. Ne ihmiset on tikun vastakkaisissa päissä. Sen erilaisempia ei voi olla, Elias pohtii puoliääneen. – Mutta siitä huolimatta siinä on jotain.
- Mitä, lehtori kysyy.
En minä tiedä. Jotain mitä ennen ei ole ollut. Tai ehkä jotain, mitä ei olisi pitänyt koskaan olla.

Pike oli selkeästi kirjan kiinnostavin henkilö. Kilpi kuvasi onnistuneesti Piken haparoivaa vapautta ja vahvaa äitiyttä. Pelko oli koko ajan selän takana ja koskaan ei tiennyt, kuka odotti nurkan takana tai tuli ovesta sisään väkivalloin, poliisi vai entinen poikaystävä, Lalli. Lalli ei kavahtanut väkivaltaa ja oli tuominnut Piken ja vauvan kuolemaan. Pike oli tottunut itsekin hakkaamiseen, mutta Lallia vastaan hänellä ei ollut mitään aseita, vai oliko. Se selviää tämän jännittävän kirjan sivuilta. Kirjaa venytettiin hiukan liian pitkäksi ja olisin lopettanut sivulle 466 hiukan loppua muuttaen. Lukijan ei tarvinnut tietää kaikkea tästä huumekaupasta, jota lopussa vatvottiin. Samoin Ollin sielunelämän tutkiskelu kirjan lopussa oli outoa. ****

Pike kääntyy pois, mutta nauru ei lopu. Päinvastoin. Se tuntuu hyvältä, tulee lähelle itkua. Kyynel saa kasvaa kaikessa rauhassa hänen silmäkulmassaan, ja lopulta se lähtee valumaan pitkin poskea. Se ei haittaa.
Tuntuu kuin sulka kulkisi hänen kasvoillaan, pitkin poskipäätä hellästi hyväillen. Se on niin pehmeä, enkelin sulka.

Marko Kilpi, Elävien kirjoihin
Gummerus, neljäs painos, pokkari 2013
alkuperäinen kirja 2011

1 kommentti:

  1. Katsoin viimeinkin 8-pallo-elokuvan. Kirjan teksti oli muutettu elokuvamaiseksi, joten muutoksia oli aika lailla. Leppilampi on charmantti näyttelijä, mutta en osannut kuvitella häntä Olli Revoksi. Petelius oli ehkä hiukan liian iäkäs Eliaksen osaan. Elokuvaan oli lisätty sänkykohtauksia ja elokuvan lopusta oli tehty siirappimainen amerikkalaisversio. Eero Aho oli loistavan ilkeä Lalli ja hänelle annan 10 pistettä suorituksesta, ihme jos hän ei ole Jussi-ehdokkaana. Jessica Grabowsky oli kaunis ja herttainen, mutta ei hänestä löytynyt Kilven entistä kovaluonteista narkkarikuningatarta. Kouki loisti sivuroolissaan koomisena hahmona.
    Narkkariporukan ulkoasua ja käyttäytymistä oli liioiteltu, ei heitä erota tavallisista kaduntallaajista, mutta he toivat elokuvaan kaikessa kamaluudessaan huumoria.
    Kaikki oksennus- ja huumepöllykohtaukset olivat niin karmeaa katsottavaa, että suosittelen elokuvaa nuorille opetusfilmiksi.

    VastaaPoista