Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys (15 Klassikkohaaste)

 

 

Ihminen ei voi koskaan tietää, mitä hänen tulee haluta, sillä eläessään vain yhden elämän hän ei voi verrata sitä edellisiin tai korjailla sitä seuraavissa.

Tšekkiläisen kirjailijan Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys on ollut pitkään lukulistallani, joten sovitin sen tähän viidenteentoista Klassikkohaasteeseen, joka alkaa olla jo aikamoinen perinnelukuhaaste kirjablogeissa. Kirjan teemoina toimivat parisuhde sekä sen ongelmat ja Tšekkoslovakian miehitys sekä sen vaikutukset elämään ja ihmisiin.

Kirjan tarinassa seurattiin prahalaisen lääkärismiehen ja maalta muuttaneen nuoren tytön seurustelua ja vuosikausien avioelämää. Mies oli aikamoinen pettäjä, vaikka hän yrittikin selitellä, että rakkaus ja uskottomuus olivat eri asia. Miehellä oli myös vuosikausia kestäneitä suhteita eri naisiin.

Jossakin vaiheessa nainen jätti miehensä. Se tapahtui samaan aikaan, kun Venäjä miehitti Tšekkoslovakian vuonna 1968. Tästä alkoikin mielenkiintoisin vaihe kirjan tarinassa, sillä en ole lukenut aiemmin Tšekkoslovakian miehityksestä yhtään kirjaa. Muuten kirjan tarina oli aika puuduttavaa lukea. Väliin mies kertoi omasta ja vaimonsa elämästä ja sitten vaimo kertoi oman versionsa elämästä miehensä kanssa.

Jonkin aikaa meni hyvin, mutta sitten lääkärimies joutui jättämään kirurgin tehtävänsä, sillä venäläiset ahdistelivat häntä kaikenlaisilla tarjouksilla. Olisi pitänyt olla ilmiantaja tai julkaista kannanotto, että kannattaa nykyistä hallintoa ym. Lopulta hän teki ikkunanpesuja. Kaikki halusivat tietysti tohtorimiehen ikkunanpesijäkseen. Naiset tietysti halusivat sänkyyn hänen kanssaan.

Milan Kundera (1.4.1929) on ollut kiihkeä stalinismin vastustaja. Kundera osallistui vuonna 1968 Prahan kevääseen, jonka johdosta hänen kirjailijanuransa kiellettiin  Tšekkoslovakiassa vuoteen 1989 asti, jolloin tapahtui Tšekkoslovakian samettivallankumous. Kommunistihallinto vainosi Kunderaa ja lopulta hän pääsi vuonna 1975 muuttamaan Ranskaan.

Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys on  parisuhdekertomus Tšekkoslovakiasta Venäjän miehityksen aikana. Kirjasta nousee myös viitteitä hänen omaan elämäänsä. Selätin klassikon.

Milan Kundera, Olemisen sietämätön keveys

suom. Kirsti Siraste 1985

Wsoy 2022

s. 557

Nesnesitelmä lehkost byti 1985

Kiitokset Ankin kirjablogin Ankille 15. Klassikkohaasteen vetovastuusta. Linkistä pääset katsomaan haasteen blogit ja kirjat.

Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

 

Kaari Utrio 80v-lukuhaastekoonti

 

Kaari Utrio täytti 80 vuotta 28.7.2022. Sen kunniaksi blogeissa on luettu heinäkuun aikana Utrion kirjoja tai hänestä kertovan elämäkerran. Haasteeseen osallistui neljätoista blogia, jotka lukivat yhteensä 20 Utrion teosta plus hänestä kirjoitetun elämäkerran neljässä blogissa, mikä oli huikea määrä, kun heinäkuu on yleensä hiljaisempaa myös blogeissa, bloggaajien ollessa lomalla. Tietysti haasteeseen voi osallistua myöhemminkin tänä vuonna ja vinkata minulle lukemastaan Utrion kirjasta, niin liitän kirjat tähän listalle.

Lämmin kiitos kaikille haasteeseen osallistuneille ja lukuiloa 💖💙💚💛💜💝

 

Amman lukuhetki luki haasteeseen 1800-luvulle sijoittuvan Pappilan neidot. Amma viihtyi ja tuli hyvälle mielelle kirjan parissa.

 

Ankin kirjablogi luki haasteeseen 1300-luvulle sijoittuvan Vendelan. Ankin mielestä Utrion historian tietämys oli teoksessa timanttista. Kipinä ei hänestä vielä syttynyt, mutta syttyiköhän sittenkin! Aika näyttää.

 

Kirjan jos toisenkin kuunteli haasteeseen Anna-Liisa Haavikon kirjoittaman tietokirjan Kaari.  Kaari Utriosta tehty elämäkerta oli oikea nappivalinta hänelle, sillä hän on lukenut ylivoimaisesti jo teinistä lähtien eniten Utrion kirjoja ts. kasvanut niiden parissa.

Kirsin kirjanurkka luki 1000-luvulle sijoittuvan Vaskilinnun. Kirja oli hänestä värikäs, mielenkiintoinen, jännittävä ja paikoin eroottinen, mutta historiallisesti faktapohjainen. Kirjasta löytyi jopa fantasiaan liittyvää spefiä.

 

Kirja vieköön! blogi postasi jo aiemmin kuuntelemastaan Anna-Liisa Haavikon tietoteoksesta Kaari. Elämäkerta oli paksu ja runsas ja Erja Mannon lukemana kuuntelunautinto. Kirja on valtavan hieno ja eloisa elämäkerta ja ihailtava suomalainen naiskirjailija.

Kirjahamsterin lukuvinkit luki haasteeseen 1500-luvun Novgorodista: Pirita, Karjalan tytär. Kirjahamsteri ihasteli Novgorodin roolia kirjassa, samoin sitä, että päähenkilö oli orja, joka oli tyytyväinen oloonsa isossa talossa. Annas olla, kun toinen osa kertoi erämatkasta. Se oli kuulemma parasta.

Kirjakko ruispellossa luki haasteeseen epookkikomedian Oppinut neiti. Hän nautti kirjasta kovasti, eikä edes muista kuinka monta kertaa hän on jo lukenut kirjan, joka asustaa hänen kirjahyllyssään. 

Kirjasähkökäyrä luki haasteeseen kaksi teosta, joista Rautalilja sijoittui 1820-luvulle ja Vehkalahden neidot  vuosille 1455-69. Pidän enemmän siitä, mitä kauemmas menneisyyteen kirjat sijoittuvat, joten Vehkalahden historia vei pitemmän korren. Mutta näin mielessäni, miten hauskan näytelmän saisi ruukinkylään sijoittuvasta Rautaliljasta, sillä se oli paikoin tosi hauska.

Kirsin Book Club luki haasteeseen yhdeksän teosta: Pirkkalan pyhät pihlajat; Aatelisneito, porvaristyttö; Kirstin; Viipurin kaunotar; Isabella; Ruusulaakso; Eevan tyttäret; Perhekirja sekä Anna-Liisa Haavikon tietoteos Kaari.

Kirsin Book Clubin seitsemän lukijaa yllättyi siitä, miten hyvin kirjat olivat kestäneet aikaa ja miten kiinnostavaa niitä oli lukea tänäkin päivänä.

Kulttuuri kukoistaa luki haasteeseen 1400-1500-luvuista kertovan Aatelisneito, porvaristyttö teoksen sekä tietoteoksen Eevan tyttäret. Kulttuuri kukoistaa piti siitä, että Aatelisneito, porvaristyttö teoksesta välittyi historia esille esim. Kuusiston linnan hävitystyö. Teokset täydensivät toisiaan hyvin ja vetävää tekstiä oli ilo lukea.

Lukujonossa  luki haasteeseen Anna-Liisa Haavikon kirjoittaman tietoteoksen Kaari. Hänestä elämäkerta oli inspiroiva ja kiinnostava kattaus viihdekirjallisuuden historiaan ja kirjailijantyön arkeen.

Mrs Karlsson lukee luki haasteeseen 1800-luvun Suomeen sijoittuvan Saippuaprinsessan. Kirja tutustutti hänet eka kerran Utrion tuotantoon. Mrs K ihasteli varsinkin Helsinkiin sijoittuvaa miljöötä, jossa hän on itsekin kasvanut.

Tarukirja luki haasteeseen ihastuttavan teoksen Isabella, jonka tapahtumat sijoittuivat 1300-luvun Ruotsiin. Isabella oli hänen mielestään tyypillinen Utrion romaani ja sellaisenaan erinomaisen viihdyttävä.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja luki haasteeseen teoksen Pirita, Karjalan tytär. Teos sijoittuu 1500-luvun Novgorodiin. Tuijata tempautui mukaan novgorodilaiseen elämänmenoon ja romaani koukutti seuraamaan Piritan elämäntapahtumia.

 

 

Oksanhyllyltä luki kesän aikana Kaari Utrion teoksen Vaitelias perillinen. Teos sijoittuu 1800-luvulle ja Lounais-Suomeen ja ruukkiympäristöön. Kirja oli Marikan muistin mukaan hänen ihka ensimmäinen Utriolta lukemansa kirja. Kirja oli hänestä leppoisan romanttinen ja sujuvasti etenevä viihdekirja ja hän tykkäsi kirjasta yllättävän paljon. 

 

Onnea Kaari Utrio - Vehkalahden neidot

 

 

Onnittelut Kaari Utrio 80v. syntymäpäivän  johdosta!

 

Margareeta ja Helleka saivat pukea ylleen uudet mekkonsa, joita he olivat Johannan opastuksella ommelleet koko kevään. Ne olivat tosi kauniit eivätkä he arvelleet kovin paljon häviävänsä Agneta Poitzille. Päällysmekot olivat tummanvihreää verkaa, jota Eerik Brand oli tuonut heille Viipurista, ja alusmekot valkoista pellavaa.

Kaari Utrion Vehkalahden neidot kertoi knaapi Eerik Brandin tyttäristä Margareetasta ja Hellekasta. Kirja alkoi vuodesta 1455, kun tytöt olivat vielä pieniä. Heidän äitinsä oli kuolemansairas, mutta isä oli jo hommannut kirkkoherran suosiollisella avustuksella uuden vaimon taloonsa, Johannan. Johanna oli ehtinyt jo synnyttää vauvan. Lasten tulo oli hyvä asia, sillä töitä oli paljon ja uusia käsiparia tarvittiin.

- Mitä! Margareeta  melkein huusi. - Nuorempi sisar kihlataan vanhemmalle veljelle. Kuinka se on mahdollista! Minut pitäisi kihlata Vilkenille eikä sinulle!

Vuonna 1457  alkoivat tytöt olla neitoiässä ja isä oli sopinut heidän kihlauksestaan naapurin poikien kanssa. Kihlausta ei kuitenkaan järjestetty moneen vuoteen, sillä Brandin perheessä tapahtui ikäviä onnettomuuksia ja nälkätalvi pääsi yllättämään. Mutta niistäkin selvittiin, tosin Margareetan ja Hellekan maalaisaateliin kuuluva perhe oli köyhtynyt aika tavalla, eikä heidän perheellä ollut tarjottavana ylenpalttisia myötäjäisiä Margaretan sulhasen perheelle.

Margareta istui Bert van Velenin isossa tuvassa ja jyrsi herkullista porsaanreittä, kuumaa ja ihanasti rasvassa tirisevää. Nälkäpäivät olivat ohi, kiitos Pyhän Neitsyen ja kaikkien muitten pyhimysten, ei enää pettua eikä olkileipää eikä pitkiä matkoja Hunkerinsuolle kaivamaan suovehkan juuria!

Margaretan kihlauspäivä oli lopulta sovittu ja tytöt lähtivät äitipuolensa mukana Viipuriin hankkimaan kapioita ja vaatteita kihlausta ja häitä varten. Helleka halusi mennä luostariin, mutta kukaan ei halunnut kuunnella hänen pyyntöjään. Luostariin menokin vaati paljon rahaa, sillä luostari ei ottanut ketään suojiinsa ilman rahoitusta. 

Viipurin iloinen ilmapiiri ja seuraelämä virkistivät ja molemmat neidot kohtasivat innokkaita sulhasia, jotka saivat heidän päänsä pyörälle. Margareta alkoi epäröidä naimisiinmenoa, ehkä sen saisi peruttua.

Kaari Utrion kirjailijan ura on ollut hieno. Hän on kirjoittanut valtavan määrän kirjoja varsinkin historiasta. Hän on halunnut tuoda esille historiaan kuuluvaa naisten ja lasten elämää sekä perhe-elämää, jotka yleensä on ollut vaiettuna historiankirjoissa, sillä niissä on kirjoitettu etupäässä miehistä ja heidän saavutuksistaan. Sen vuoksi Kaari Utrio on ollut tiennäyttäjä monelle historian kirjoittajalle: historiaan kuuluvat kaikki ihmiset. Sen lisäksi historia voi viihdyttää. 

Nuorempana luin paljon Kaari Utrion teoksia, varsinkin keskiaikaan liittyviä teoksia, sillä olen kiinnostunut keskiajasta. Mitä naiset tekivät keskiajalla, miten he pukeutuivat, mitä työtä he tekivät jne.? Kaari Utrio toi Vehkalahden neidot teoksessa esille kahden tytön kasvukertomuksen aikuisiksi vuosina 1455-1469. Noihin vuosiin mahtui paljon draamaa, eikä elämä ollut helppoa miesten hallitsemassa maailmassa. 

 

Kaari Utrio, Vehkalahden neidot *****

Tammi ensim. painos ilmestyi 1971

s. 357

Historia 1455-1469 

 

Kaari Utrio: Vendela

Kaari Utrio: Yksisarvinen

Kaari Utrio: Rautalilja

Anna-Liisa Haavikko: Kaari

 

Elämäni kirjojen kertomana 2022

 

1. Oletko mies vai nainen? Naisten kesken

2. Kuvaile itseäsi: Piilopalstan tarhurit

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Vapaus

4. Kuinka voit? Olisi jotain kerrottavaa

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi: Löydä minut tästä kaupungista

6. Mihin haluaisit matkustaa? Viedään äiti pohjoiseen

7. Kuvaile ystäviäsi: Säkenöivät ja oikukkaat 

8. Mikä on lempivärisi?  Sininen

9. Millainen sää on nyt? Sitten alkoi sade 

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Me täytytään valosta

11. Mitä pelkäät? Kauna 

12. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Oikukkaat puutarhat

13. Millainen on parisuhteesi? Ei muita kuin me 

14. Päivän mietelause: Kaikki on mahdollista

15. Miten haluaisit kuolla? Lempeä kuolema

 

Blogistaniassa on kiertänyt jälleen tämä kiva haaste, Elämäni kirjojen kertomana, joten ajattelin itsekin tehdä haasteen jo kolmatta kertaa. Tällä kertaa eri kysymysten kera. Haasteen kysymyksiin vastataan kirjojen tai laulujen nimillä. 

Elämäni kirjojen kertomana 2017

Elämäni kirjojen kertomana 2019

 

Jane Harper: Selviytyjät

 

 

Ajatus kuiski miehelle aallon kohinan alta. Hän tunsi jälleen pohjavirtauksen paineen. Hetken hän taisteli sitä vastaan, otti sitten taas askeleen lähemmäs. Nyt nainen kuuli tai ainakin aisti hänet, häiriön luonnon virtaavassa rytmissä.

Jane Harperin dekkari Selviytyjät sijoittui tällä kertaa Tasmaniaan, joka on Australiaan sijoittuva saari maan eteläosassa. Saari on nimetty sen löytäjän mukaan, joka oli hollantilainen Abel Tasman vuonna 1642. Löytäjä nimesi saaren Van Diemenin maaksi, mutta nimi muutettiin Tasmaniaksi vuonna 1856. 

Saarella asui tuhansia vuosia alkuperäisasukkaita, ennen kuin eurooppalaiset saapuivat, mutta heidät tapettiin melkein sukupuuttoon 1820-luvulla mustan sodan aikana. Valitettavasti kirjassa puhutaan hyvin vähän itse saaresta. Kirjan tapahtumatkin voisivat sijoittua mihin tahansa valtameren rantaan. Eikä henkilöhahmoihin sisältynyt yhtään alkuperäisasukasta, aborginaalia.

Evelyn Bay oli luonnonmetsän ja meren välissä, ja silloin kun Kieranin vanhemmat olivat olleet sen ikäisiä kuin hän nyt, kaupunkilaiset olivat saaneet elantonsa kalastuksesta ja metsänhoidosta. Heitä seurannut sukupolvi ajoi kesäisin delfiinisafariveneitä ja yritti talvisin raapia rahaa tilapäistöistä ja hanttihommista - tai häipyi kaupungista kokonaan.

Kieran oli tullut perheineen käymään kotikaupungissaan Tasmaniassa. Vanhemmat olivat myymässä kotitaloaan ja Kieranin oli määrä auttaa pakkaamisessa. Pakkaamishommiin tuli kuitenkin viivästyksiä rannalta löytyneen nuoren naisen ruumiin vuoksi. Lähistöllä asui vain muutamia henkilöitä, joiden joukossa oli mahdollinen murhaaja, mutta kuka se heistä oli? 

Pikku hiljaa nuoren naisen kuolema alkoi liittyä erääseen vuosia sitten tapahtuneeseen myrskypäivään, jolloin Kieranin veli oli saanut surmansa. Oliko nuori nainen, Bronte, saanut jotain selville myrskypäivän tapahtumista? Oliko nyt tullut aika selvittää totuus tapahtumista, mihin myös Kieran oli sekaantunut?

Jane Harperin dekkari Selviytyjät sukelsi valtameren aaltoihin ja kuljetti Tasmanian rannikon luoliin ja luontopaikoille.

 

Jane Harper, Selviytyjät

suom. Viia Viitanen

Tammi 2022

s. 427

The Survivors 2020

Dekkari

 

Harper Jane: Kuiva kausi 
Harper Jane: Luonnonvoimat

Harper Jane: Kadonnut mies

 

Kaari Utrio: Rautalilja (Naistenviikko)

 

 

Sukulaiset koettivat kaataa Amelien päätöstä. Leskellä oli hyvät varat, hän olisi tullut toimeen koroillaan ja elänyt mukavasti Turussa sukulaistensa ilona. Seikkailunhalua, sitä Amelie osoitti lähtiessään tuntemattomiin oloihin, ja vielä palkolliseksi. Amelie nauroi ja sanoi lähettävänsä heille lahjaksi liljapatoja.

Kaari Utrion historiallinen teos Rautalilja kertoi 1820-luvun ruukkikylästä Peurajoella. Kultasepän leski Amelie Ståhl päätti suvun kauhistukseksi lähteä talousmatamiksi ruukin kartanoon, vaikka olisi aivan hyvin pärjännyt omillaankin. Eikä häntä haitannut, vaikka kartano oli hänen tullessaan siivoton ja sekaisin. Hihat vain heilumaan, ja piikojen avulla kartanosta tuli entistä ehtoisempi. Amelie ei töitä pelännyt.

Fredrika ei voinut keksiä yhtä ainoata ihmistä, jonka hän olisi halunnut tavata. Hänen kätensä oli jääkylmät, hän puhalteli niihin ja kietoi saalin tiukemmin ympärilleen. Se oli kallis kasmirsaali. Kukaan ei ollut sitä näkemässä.

Kartanon nuori armo, patruunan tytär Fredrika, oli naitettu saamattomalle vänrikki Ahlstolpelle. Fredrika oli lopen kyllästynyt joutilaisuuteen ja hiljaisuuteen. Hänellä ei ollut mitään tekemistä. Jotain virkistävää pitäisi keksiä. Palvelusväki pysyi aisoissa, kun matami Ståhl tuli taloon. Vaikeuksia oli vain isän kanssa. Isän yölliset puuhat palvelusväen kanssa olivat kaikkien tiedossa. Voi kun pääsisi koko kartanosta eroon ja voisi muuttaa asumaan vaikka Tukholmaan.

Paulina tunki lusikallisen vaahtoa suuhunsa. Sillä hetkellä hän teki päätöksensä. Se ei ollut epäitsekäs ajatus, jalo uhrautuminen perheen vuoksi, pienten veljien koulutuksen turvaaminen. Paulina ei kestänyt ajatella, ettei hän koskaan enää elämässään voisi maistaa mantelimoussea. Ihana maku nosti kyyneleet hänen silmiinsä.

Pappilan vanhinta lasta Paulinaa oli kosittu. Hän ei vain osannut päättää vastaustaan, sillä hänellä ei vielä ollut tunteita kosijaansa kohtaan. Siispä kosijan ei auttanut muu kuin kosiskella aina kun siihen tuli mahdollisuus. Pauliina oli elänyt köyhissä oloissa pappilassa, missä kaikki mahdollinen jaettiin myös muiden köyhien kesken.

Siellä sakastissa istui kirkkoneuvosto päättämässä Ida Trofastin ja hänen orpojen lastensa kohtalosta. Ida kuuli portailta joka sanan joka sakastissa sanottiin. Hänestä oli irvokasta ettei hän koskaan elämässään ollut niin hyvinsyönyt ja kylläinen kuin tällä hetkellä, eikä hän ollut koskaan pelännyt niin kovasti kuin nyt.

Kaari Utrio esitteli Rautaliljan sivuilla kirjavan joukon ruukinkylän asukkaita rikkaista köyhimpiin saakka. Ruukissa sulatettiin malmista rautaa ja tehtiin sitten maan kuuluiksi rauta-astioiksi. Rautaa tarvittiin moneen asiaan esim. sotimiseen. Kartanossa oli eletty kaikessa rauhassa, mutta nyt se oli kaikki mennyttä. Ruukin asioista määräsi uusi henkilö, joka loppujen lopuksi ei tiennyt mistään mitään. Mitä siitä seurasi voit selvittää kirjan sivuilta. Kaari Utrio piti langat tiukasti käsissään, vaikka välillä pelotti, että meneekö kaikki ihan hyrskyn myrskyn.

Kaari Utrion Rautalilja vei historialliseen ruukinkylään, jossa sattui ja tapahtui kaikenlaista. Tässä kirjassa olisi aineksia hauskaan näytelmään.

Kaari Utrio, Rautalilja

Tammi 1979

s. 298

Historiallinen teos 1800-luvulta

 

Vielä ehdit mukaan lukuhaasteeseen, jossa luetaan Kaari Utrion kirjoja ja julkaistaan niitä hänen syntymäpäivänään 28.7.2022.

Kiitos  Tuijata-blogi haasteen vetämisestä.

 

Amanda Craig: Synkkä sopimus (Naistenviikko)

 

 

Raivo sai hänet jatkamaan eteenpäin, se oli kuin sokeri tai viina. Se sai hänet juoksemaan Paddingtonin aseman laituria vielä viimeisellä hetkellä ennen kuin pilli viheltäisi ja hänen matkalippunsa menisi vanhaksi. Jälkeenpäin hän aprikoi, kuinka moni asia olisi mennyt toisin, jos hän olisikin myöhästynyt junasta.

Etelä-Afrikassa syntyneen Amanda Craigin teos Synkkä sopimus sisältää psykologisia trillerivivahteita. Päähenkilö Hannah oli köyhyysrajalla elävä yksinhuoltaja, joka oli pudonnut elintasostaan sen jälkeen, kun he olivat eronneet miehensä kanssa. Mies teki kaikenlaista kiusaa, joten Hannahin hermot olivat kireällä. Lisävaikeuksia toi äidin syöpätaistelu.

Hannah tapasi junassa erään naisen. Nainen oli taitava manipuloija ja Hannah joutui naisen lumoihin välittömästi. Naisella näytti olevan ratkaisun avaimet Hannahin huoliin ja murheisiin kuin taikaiskusta. Hannah meni lankaan, ja edessä oli lisähaasteita omien ongelmien päälle. Hän oli lupautunut tekemään rikoksen.

Jos joku ansaitsisi kuolla, niin sitten hän itse. Ei Maisy. Maisy, joka oli niin hyväsydäminen, että siirteli matoja kepillä syrjään polulta, jotta ne eivät tallaantuisi. Hän oli täysin viaton ja joutuisi nyt kärsimään äitinsä pahoista teoista.

Englannissa asuva Amanda Craig on  sisällyttänyt tarinaansa naisten kokemuksia työpaikkojen hyväksikäytöstä ja seksismistä. Esimerkiksi palkkaus oli miehille parempi ja he saivat helpommin ylennyksiä kuin naiset. Lapsen saamisen jälkeen odotettiin, että naiset jäisivät hoitamaan lapsia, joten paluu työelämään oli vaikeaa. Hannah teki siivoustöitä osa-aikaisesti, jotta selviäisi lapsensa kanssa taloudellisesti. Hän ei pystynyt palaamaan entiseen työpaikkaansa, jossa työpäivät venyivät pitkiksi.

Amanda Craigin Synkkä sopimus vei päähenkilön oudolle junamatkalle.

Amanda Craig, Synkkä sopimus

suom. Sirpa Saari

MinervaCrime 2022

s. 372

The Golden Rule 2020

Cosy crime

Haastetta vetää Tuijata-blogi.