sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kuolematon




Olen lukenut jälleen yhden kirjan, dekkarin, joka sopii hyvin isänpäivälahjaksi miehille, jotka pitävät rikoskirjallisuudesta. Palkittu dekkaristi, Marko Kilpi, on kirjoittanut jatkokirjan Olli Repo-sarjalleen. Kuolematon kirjassa vanhempi konstaapeli Olli Repo työskentelee jälleen Elias Kasken työparina. Tällä kertaa Kilpi on paneutunut tarinassaan pedofiliaan ja poikkeavaan seksuaalisuuteen. Hän tuo Kuolemattomassa esille sen, että yleensä pedofiilit ovat itse kokeneet vastaavia kokemuksia lapsuudessa. Lapsuuskokemukset ovat jättäneet trauman väärinopitusta rakkaudesta, joka kohdistuu lapsiin. Toiset lapset selviytyvät ilman henkisiä vammoja, toiset eivät. Seuraukset voivat olla monenlaisia. Oma rakkauselämä vääristyy, masennus ja päihteidenkäyttö tulee kuvioihin mukaan. Kilven kirjoja voisi kutsua psykologisiksi dekkareiksi, joissa Elias Kaski, joka on kirjassa myös psykoterapeutti, keskustelee rikollisten kanssa ja käy heidän sisäisiin demoneihinsa käsiksi.

Seksuaalirikolliset ovat vaikeimpia kuulusteltavia. Sakko tai pikku vankilareissu ei ole mitään verrattuna siihen, mitä seuraa jos muut saavat tietää. Omaiset, tuttavat, työkaverit. Naapurit. Pätee etenkin lapsiinsekaantujiin, sillä kukaan ei hyväksy niiden tekoja. Ne muistetaan lopun ikää.

Kirjan tarina on parin sukupolven takaa kiemurteleva käärme iljettävistä teoista, joihin sekaantuneet jatkavat omalla tahollaan ja osa yhdessä iljettäviä tekoja. Lehtiä lukiessa huomaa, että pedofilia on noussut erityisen pinnalle uutisoinnissa. Pedofilia on ollut jonkinlainen tabu, josta ei ole aiemmin puhuttu, mutta nyt se on jatkuva puheenaihe. Varsinkin Katolinen kirkko ja osa suomalaisista uskontojärjestöistä ovat ummistaneet silmänsä lasten seksuaaliselta pahoinpitelyltä. Järjestöt, joissa pedofiilit pääsevät käsiksi lapsiin, ovat yhtä ymmällään kuin kaikki muutkin, miten yleistä pedofilia on. Kirjan kuvioissa toistuvat samat kuviot vuosien takaa, joissa seksuaalirikollinen houkutteli poikia luokseen.

Kilpi tuo loistavasti esille miten helposti media käy salamannopeasti ihmisten kimppuun, joista on vasta epäily jostakin rikoksesta. Nettiin tulee heti kuvat ja tiedot sekä syy mistä henkilöä epäillään, jolloin henkilöt, jotka vastustavat näitä tekoja vahvasti, käyvät kimppuun ja epäillystä tulee saaliseläin, jota kaikki jahtaavat. Kilpi toi esille myös sen miten helppoa jostakin syyttömästä on tehdä syyllinen median avulla.

Sinä kerroit sille, miten sille käy. Mitä tapahtuu vankilassa. Mitä ne sille tekee. Millä tavalla ne sen tekee. Miten se ei ole missään turvassa. Miten tuo juttu leviää kaikkialle. Se ei pääse minnekään karkuun. Niinkö sinä kerroit?

Marko Kilven vahvuus dekkarikirjoittajana on hänen oma kokemuksensa poliisityöstä. Hän on aiemmalta ammatiltaan toiminut elokuva-alalla, joten hänellä on vahva tarinankertomisen taito. Lisäksi Kilpi seuraa mediaa ja tuo uusimmat ilmiöt kirjoihinsa mukaan. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Jäätyneitä ruusuja, Kadotetut ja Elävien kirjoihin, josta on tehty 8-pallo-elokuva. Olli Repo on hyvin uskottava poliisi, joka kärsii kirjassa omista lapsuustraumoistaan. Lapsiin kohdistuvat ikävät teot tuovat Ollin mieleen omat lapsuuskokemukset. Haluaako hän kohdata vai haudata muistonsa. Apuna painajaisten selvittelyssä toimii Elias Kaski, jonka omiin traumaattisiin kokemuksiin kurkistettiin kirjassa hiuksenhienosti. Ehkä seuraava kirja valottaa Kasken taustoja tai sitten ei. ****

Marko Kilpi, Kuolematon
Gummerus 2013
s. 303

Annikan , Amman ja Kristan plokkaukset

2 kommenttia:

  1. Pedofiilia kirjoja en ole lukenut, mutta olen seurannut teeveeohjelmia, joten aihe on tuttu. Jos siis lapset, jotka ovat pedofiiliaa itse kokeneet omassa lapsuudessaan, jatkavat samaa esimerkkiä omassa elämässään, on kierre kuolematon...

    Kiitos postauksesta, Mai:)

    VastaaPoista
  2. Toiset lapset vaurioituu enemmän kuin toiset ja vaurio näkyy erilaisena eri lapsilla. Toisista tulee pedofiileja, toiset masentuu tai alkaa käyttämään päihteitä. Osa selviää ilman vauriota terapian ja tuen avulla. Eihän sitä voi unohtaa, joten painajaiset ja unettomuus voi vaivata, yökastelu ja agressiivisuus, paniikkihäiriöt ym. oireet ovat yksilöllisiä.
    Tämä kierre on ollut tähän päivään asti kuolematon...

    VastaaPoista