keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Et kuitenkaan usko




Mieheni on Ville Haapasalon ihailija, sillä hän on seurannut kaikki tv-ohjelmat missä kyseinen näyttelijä esiintyy ja myös ohjelmien uusinnat. Isänpäivän lähestyessä minun ei ollut vaikea miettiä minkä kirjan ostan hänelle, kun mediassa näkyi Et kuitenkaan usko kirjan ensimmäiset mainokset. Kirja on varmasti miehelleni The Kirja. Ville on opiskellut näyttelijäksi Venäjällä, joten hän on huomannut ohjelmaraon, jossa hän voi esitellä Venäjää suomalaisille. Ohjelmien suosio johtunee pitkälti Villen karismasta, luonnollisuudesta ja perusmiesimagostaan. Näillä ja hurtilla huumorilla varustettuna, Ville on päässyt Venäjällä paikkoihin, joihin kaikilla ei ole mahdollisuutta.

Ville Haapasalon elämästä 1990-luvun Venäjällä tehdyn haastattelukirjan, Et kuitenkaan usko, haastattelija on Kauko Röyhkä ja kirjan valokuvat on ottanut Juha Metso. Valokuvien ansiosta Venäjä tulee lähelle lukijaa, tosin 90-luvun Neuvostoliitto näkyy Ville Haapasalon puheissa hiukan erilaisena kuin se näissä upeissa kuvissa näkyy. Opiskeluaikojen asunnot olivat mitä olivat, rahat ryöstettiin kerta kerran jälkeen ja jalkaan jäi kerran ryöstön jälkeen vain toinen kenkä, mutta silti Ville sinnitteli näyttelijäkoulun loppuun. Näyttelijäkouluun oli valittu 26 ja 14 valmistui. Ville aloitti koulun täysin ummikkona eli hän ei osannut Venäjää sanaakaan. Kielen hän opetteli lukemalla kirjaklassikoita, alkuun kolme riviä illassa. Onneksi hänellä oli vapautus kaikista tenteistä ensimmäisenä vuonna, koska hän ei osannut kieltä. Jos joku ihmettelee miten Ville pääsi näyttelijäkouluun, niin hän maksoi koulutuksesta. Raha tuli tarpeeseen, jotta voitiin maksaa opettajien palkat.

Ensimmäinen Ville Haapasalon elokuvarooli Venäjällä oli Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia vuonna 1994. Osaan oli tarvittu suomalainen, ja ohjaaja oli kuullut, että Pietarin teatterikoulussa oli suomalainen opiskelija, siitä se sitten elokuvaura lähti ja Ville on sen jälkeen näytellyt noin 70 elokuvassa Venäjällä. Ville on näytellyt mm. Käki-elokuvassa, joka on kansainvälisesti menestyneimpiä venäläisiä elokuvia. Ville näytteli pääosaa, mutta ei ole saanut elokuvasta ruplaakaan. Kirjan sivuilta voit lukea miksi ei.

Kirja kertoo vähän Villen yksityiselämästä ja suurin osa haastattelusta keskittyy Villen näyttelijäntyöhön ja venäläiseen elämään. Näyttelijän yksityiselämää ei raotettu paljon, perhe asuu Suomessa ja Ville on liike-elämässä mukana. Hienointa oli kuulla, että Ville on ollut 90-luvulta asti mukana katulasten auttamisessa Venäjällä. Mielestäni kirjassa on valittu oikea lähestymistapa Ville Haapasaloon, näyttelijään, joka on tehnyt lähes 20 vuotta näyttelijäntyötä Venäjällä. Ville on arvostettu Venäjän kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi. Tämä on aika hyvä saavutus suomalaiselta mieheltä, joka kulkee Venäjällä edelleen kahden vuoden turistiviisumilla töissä, sillä kansalaisuuden vaihtaminen ei kiinnosta häntä. Kirja oli kiinnostava ja humoristinen, jota osasin odottaakin, mutta valokuvat lisäsivät kirjaan dokumentaarista otetta.

Ville Haapasalo & Kauko Röyhkä, ”Et kuitenkaan usko…” Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä
Valokuvat: Juha Metso
Docendo 2013
s. 213

ps. kirjan kansikuva on Docendo Oy:n luvalla julkaistu heidän kotisivultaan.

8 kommenttia:

  1. Ville Haapasalo jotenkin kiehtoo minua tyyppinä. Ohjelmissaan hän on niin rähjäisen ja väsähtäneen, mutta kuitenkin fiksun ja sympaattisen oloinen ja hänen suosionsa itänaapurissa on jotenkin todella hämmentävää. Olen nähnyt Käki-elokuvan ja se oli kyllä muistaakseni hyvä. Nykyistä Haapasaloa en kyllä oikein osaa yhdistää siinä elokuvassa näyttelevään Haapasaloon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, Villen karisma kiehtoo. Katsoin Käki-elokuvan kauan aikaa sitten ja pidin siitä tosi paljon.

      Poista
  2. Haapasalon ohjelmia katsotaan meilläkin jos vain tv sattuu niiden aikaan auki. Valloittavan rennon ja karismaattisen oloinen persoona, joka ei turhia koreile ulkonäöllään vaan keskittyy asiaan :) Hmm... Pitäisiköhän mieheni kirjasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä sopiva isille ja miehille ja vaareille, ja papolle ja isoisille ja ukkeleille jne. ja tietysti naisille myös. Onhan tässä juopottelua ja kaikenlaista seikkailua kovasti miesporukoissa, joten uskon, että kirja on varsinkin miesten mieleen. Miehet voi samaistua suomalaiseen mieheen, joka ei vaatteilla ja ulkonäöllä koreile, eikä hienoilla autoilla ja muulla rekvisiitalla. Käy kalassa ja metillä ja uskaltaa seikkailla luonnossa ja ihmisten keskellä. On selvinnyt kaikenlaisista vaikeista ja ongelmallisista tilanteista, jopa itsemurhayrityksistä. Selkään on saanut enemmän kuin tarvis, joten taitaa olla Jukolan veljesten jälkeläisiä, kun edelleen jaksaa painaa pitkää päivää.

      Poista
  3. Minun mieheni saa arvostella tämän blogiini:) Hän jätti erään toisen, minusta tärkeämmän kirjan kesken, ja alkoi innolla lukea Haapasaloa. Kuvat ovat kyllä hyvät, eikun räjäyttävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten minun mieheni silmät loistivat, kun hän aloitti kirjan. Hän tulee välillä viereeni nauramaan ja kertomaan parhaita paloja ilkikurinen ilme silmissään. Mieheni valokuvaa, joten hän ihailee valtavasti kirjan upeita valokuvia. Kirjasta on hänelle pitkäksi aikaa iloa. Tuli jopa mieleen, että voisi piipahtaa Pietarissa kulkemassa Villen jalanjäljillä. Niihin seikkailuihin en kyllä uskalla lähteä :)

      Poista
  4. Itse sain tämän anopiltani joululahjaksi, osui ja upposi kyllä! Erinomaisen viihdyttävä ja helppolukuinen teos. Parhainta antia olivat myös Juha Metson upeat kuvat, joista saisi varmuudella omankin kirjansa aikaiseksi.

    Oma arvosteluni kirjasta löytyy blogistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvat olivat todella hienot...ehkä 90-luvun kuvat olisivat hiukan erilaisia. Kirja saa varmasti jatkoa, sillä Ville on ollut aika ehtiväinen mies ;)
      Pitääpä käydä blogissasi lukemassa arvostelu :)

      Poista