Leena Lehtolaisen Maria Kallio-dekkarit ovat jo 20 vuotta ilahduttaneet
lukijoitaan 29 maassa. Lehtolaisen kirjoja on myyty jo 2 miljoonaa, mikä on aikamoinen
saavutus suomalaisille kirjoille. Maria Kallio-dekkareita on ilmestynyt jo 12
ja niistä on tehty tv-sarja. Pidin enemmän tv-sarjasta kuin kirjoista, ehkä se
johtui hyvin valitusta päänäyttelijästä, Minna Haapkylästä, joka näytteli
uskottavasti komisario Maria Kalliota. Tv-sarjaa voisi jatkaa, kiitos.
Uusin Leena Lehtolaisen dekkari on Rautakolmio, jossa suurta elementtiä esittää meri ja tietysti
murhat. Kannen kuvassa on kaunis merimaisema, jota koristavat kolme punaista
pistoolia. Nimi Rautakolmio oli rikollisryhmän nimi. Väkivaltarikosyksikön epätyypillisten rikosten solun kolme jäsentä kutsuivat työryhmäänsä Omituisiksi. Solun jäsenet olivat Maria, Ville Puupponen ja Pekka
Koivu. Heidän vahvuudeksi oli tullut Jenna Ström, jonka isä oli aiemmin heidän ryhmänsä
jäsen, mutta teki itsemurhan. Muutenkin yksi kirjan teemoista oli rikollisiksi
siirtyvät poliisit. Hyvin nykyaikaan sopiva aihe, sillä poliisitkin ovat
ihmisiä ja seurustelu rikollisten kanssa voi johtaa mihin vain, jos siitä saa paljon
rahaa.
Laine irrotti airon
hankaimesta ja tökkäsi sillä kääröä, joka alkoi liikkua. Hän huusi, kun esiin
kohosi jalka. Laine erotti lakatut kynnet ja nilkkaketjun ja hän horjahti
penkillään. Vene heilahti hänen liikkeensä voimasta, ja jotain lipui hitaasti
esiin vedenpinnan alta. Ruumiita olikin kaksi.
Lehtolaisen kirjoissa ei tarvitse odottaa, että milloin
alkaa tapahtua jotakin, sillä ne ovat kiihkeää toimintaa täynnä, ehkä hiukan
liikaakin. Tällä kertaa liikutaan paremmissa piireissä Helsingin Westendissä ja
saariasunnolla, jonne toinen murhatuista liittyi sukulaissuhteensa perusteella.
Lehtolainen on neulonut hurjan tarinan perheestä, joiden yksi jäsen oli
joutunut rikollisporukan kiristämäksi. Taloudellinen ahdinko on tämän ajan
suuri ilmiö. Mafiajärjestöt ja rikolliset lainaavat pikavippejä, joiden korot
ovat monisatakertaiset. Lehtolaisen romaanissa henkilöt joutuivat rikollisten
jahtaamiksi juuri sen vuoksi, että eivät pystyneet maksamaan näitä velkojaan.
Mutta tässäkään kirjassa ei päästy johtotasoon kiinni, vain pikkurikollisiin
eli velanperijöihin.
Maria Kallio oli kesäleski, sillä muu perhe oli Euroopassa
purjehdusreissulla. Maria tapasi tapahtumien kuluessa aiemmista kirjoista tutun
Mikke Sjöbergin, joka oli istunut kolme ja puoli vuotta veljensä
kuolemantuottamuksesta vankilassa. Maria ja Mikke tunsivat kiihkeää vetoa
toisiinsa niin silloin aiemmin ja tunne ei ollut kadonnut mihinkään.
En ollut varautunut
reaktioon, jonka hänen näkemisensä aiheutti. Halusin yhtä aikaa juosta täysillä
karkuun ja hänen syliinsä.
Leena Lehtolainen, Rautakolmio ***
Tammi 2013
s. 352
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti