tiistai 26. marraskuuta 2013

Tuulien taikuri




Finlandia Junior-palkinnon sai tänä vuonna Kreetta Onkeli kirjallaan Poika joka menetti muistinsa. Lämpimät onnittelut voittajalle. Tuulien taikuri kirjan on kirjoittanut Reeta Aarnio, joka sai tänä vuonna Kaarina Helakisa-palkinnon kirjasarjastaan. Kirja on itsenäinen päätösosa fantasiakirjasarjalle, johon kuuluvat osat Maan kätkemät (2008), Veden vanki (2009) ja Virvatulen vartijat (2011). Kirjoilla on todella sympaattiset nimet ja itse kirjat ovat oikein mukavaa luettavaa noin 8 vuodesta ylöspäin. Tietysti vanhemmat voivat lukea kirjaa nuoremmillekin, mutta kirjassa esiintyy ihmeellisiä pelottavia otuksia ja eläimiä sekä noitia, joten vanhempien pitäisi selittää pienille lapsille, että kirjan tapahtumat ovat kuvitelmaa, eikä totta.

Tuulien taikuri ottaa vahvasti kantaa koulukiusaamiseen. Kirjan puutteena pidän sitä, että siinä ei ole kuvia. Kansikuva on oikein onnistunut ja lukemaan houkutteleva. Kirjan tapahtumat olivat jännittäviä ja siinä esiintyneet tontut ja tuulenhenget olisivat saaneet tulla esille kuvina. Tontuilla oli sitä paitsi todella hauskat nimet, kuten Nirukniru ja Nilla. Nilla asusteli kirjan päähenkilön Liinan perheen saunassa, jonne Liina kävi välillä viemässä tontuille sopivaa ruokaa, kuten rusinoita, manteleita, pähkinöitä, suklaata, keksejä, hilloa, riisipuuroa ja kaikenlaista muuta mitä kaapeista löytyi.

Hän oli yksi erityisistä, harvoista ja onnekkaista, joissa oli väkeä, voimaa saada luonto tottelemaan itseään ja kyky nähdä haltijoita ja muita olentoja.

Liina ja hänen ystävänsä Siri, Viola ja Eetu kävivät joka ilta taikaoppitunneilla. Päivällä he olivat tavallisia oppilaita tavallisessa koulussa, mutta iltaisin koulu ja opettajat muuttuivat taikakouluksi ja sen opettajiksi. Kirjan tapahtumiin tuli vauhtia, kun kaupunkiin muutti konsultti Marja Karma, joka oli entinen kuunankalainen. Hän oli tullut kostamaan kaiken sen vääryyden, minkä koki aikoinaan muiden lasten taholta. Marja oli entinen koulukiusattu ja hän oli hautonut kostoa pitkään. Vihdoin hän oli saanut käsiinsä taikavälineitä, joiden avulla hän aikoi tuhota koko Kuunangan kaupungin ja sen asukkaat. Marjan piti vain houkutella joku lapsista Tuonelaan, rajan taakse, hakemaan Marjalle lisää taikavoimia, sillä hän ei halunnut riskeerata itseään, kun kaikki valta oli pian hänen käsissään.

Tuulien taikuri oli oikein viihdyttävä, eikä se ollut turhan pelottava. Tuulien taikuri sopii hyvin lapsille, jotka ovat kiinnostuneita taikuudesta, noidista ja fantasiasta, sillä kirjasta löytyvät kaikki nämä elementit. Lisäksi kirjassa käytiin hyvän ja pahan kaksintaistelu, jossa lapset esittivät hyvää ja voittivat. Pahan palkka ei ollut paha, vaan väki-ihmiset eli ihmiset, joilla oli taikavoimia, muuttivat pahan ihmisen ajatusmaailman hyväksi. Taikavoimien haltioilla oli mahdollisuus muuttaa ajatusmaailmaa positiivisemmaksi, joka minusta sopi todella hyvin kirjan fantasiamaailmaan. ****

Ja sitten Pirtapaula kertoi pienestä, pulleasta silmälasipäisestä tytöstä, jota kaikki sanoivat skunkiksi ja jota ei huolittu mukaan leikkeihin ja jonka kanssa kukaan ei suostunut olemaan pari. Tytöstä, jota ei huolittu pesäpallojoukkueeseen ja joka tönäistiin nurin aina kun siihen oli tilaisuus, josta juoruttiin selän takana, jonka reppuun kaadettiin piimää ja jonka lautanen lyötiin kädestä lattialle ruokalassa. Tytöstä jota kukaan ei puolustanut vaan jonka pilkkaaminen yhdisti kaikkia muita.

Reeta Aarnio, Tuulien taikuri
Otava 2013
Kannen kuva Jussi Kaakinen
s. 219

2 kommenttia:

  1. Kiitos postauksesta, Mai:))
    Tämä kirja olisi ollut hyvä kuvitettava, mutta eihän sille enää mahda mitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta, eihän Harry Pottereitakaan ole kuvitettu ja niitä lukevat kaikki. Harry Pottereista on tehty elokuvia, joissa on ikäsuositus. Olen lukenut kaikki kirjat ja katsonut elokuvat jo useampaan kertaan, joten taidan olla fantasiamaailman ystävä.
      Reeta Aarnion kirjoista saisi mainion fantasiaelokuvan tai tv-sarjan.

      Poista