tiistai 24. maaliskuuta 2015

Etta ja Otto ja Russell ja James

Kojootti katsoi häntä. Meripihkanvärisin silmin. Koiran silmin. No? sanoi hän. Kojootti ryhtyi uudestaan nuolemaan hänen jalkojaan. Kiitoksia, sanoi hän. 

Kojootin nimi oli James ja hän oli Etan kävelykaveri pitkällä vaellusreitillä Kanadan läpi valtameren rannalle. Etta oli 82-vuotias muistisairas vanhus, mutta halusi nähdä vielä meren, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt sitä. Kanadalaissyntyisen Emma Hooperin esikoisteos Etta ja Otto ja Russell ja James on kertomus kolmesta samanikäisestä henkilöstä, jotka asuivat suurimman osan elämästään naapureina. Etta tuli nuorena opettajaopiskelijana Oton ja Russelin kyläkouluun opettajaksi ja tuli osaksi yhteisöä, varsinkin Oton suurperhettä. Kirja oli ihana kuvaus ihmisistä, jotka elivät siten, että vielä viimeisistäkin elonpäivistä oli mahdollisuus tehdä itselle hyviä päiviä ja koskaan ei ollut myöhäistä iloita onnistumisen tunteista.

PS Etta, tiedän että olet lähtenyt katsomaan merta, ja sinun pitää nähdä se, pitää totta vie, mutta jos lähtöösi on muita syitä - jos et halunnut kertoa minulle kasvokkain, että olet huomannut tai unohtanut jotain, voit aina kertoa siitä näin kirjeessä. Kerro siitä kirjeessä, ja se voi jäädä pelkäksi musteeksi (tai lyijykynän jäljeksi) paperille.

Kirjan sivuilla kerrotaan Oton ja Russelin lapsuudesta, sillä he kasvoivat naapureina. Russelista tuli osa Oton suurperhettä ja hän kasvoi tekemällä töitä Oton kotona. Koulua he kävivät vuoropäivinä. Maalaistalojen lapset kasvoivat siihen, että kouluun ei päässyt joka päivä, vaan maatilan työt olivat etusijalla, sillä muuten eivät lapset saaneet ruokaa. Kova työnteko nousee kirjan yhdeksi teemaksi, sota Euroopassa toiseksi, jonne toinen miehistä lähti, mutta muuten kirja oli rakkaustarina, jonka osallisina olivat nämä kirjan kolme henkilöä.

Otto tarttui Etan olkavarsiin ja suuteli häntä, suuteli suutelemistaan niin ettei kumpikaan saanut vedetyksi henkeä eikä kumpikaan edes halunnut.

Etta ja Otto ja Russell ja James on hienoin kirja, minkä olen lukenut tänä vuonna. Kirjan tarina sisältää monta tarinaa, kirjettä, muistoa ja unohtumattoman kauniin lopun. Tietysti kirjan teki erityisen ihanaksi Etan kävelymatka. Tarina on kojootteineen ja luontokuvauksineen satumaista luettavaa, jota en voi unohtaa koskaan ja jos unohdan, niin uskon, että olen onnellisen tietämätön siitä. Satumaista tähtisadetta Etalle ja Otolle ja Russelille ja Jamekselle ja tietysti kirjan kirjoittajalle, Emma Hooperille. *****

Emma Hooper, Etta ja Otto ja Russell ja James
suom. Sari Karhulahti
Gummerus 2015
s. 333

Osallistun kirjalla Marilen Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen.

Lauran bloggaus

17 kommenttia:

  1. Kylläpä kirjoitat kirjasta kauniisti ja innostuneesti! Minä en tästä valitettavasti suuresti hurmaantunut, mutta kyllä kirjassa on jotain kovin viehättävää. Ihanaa, että sinä pidit noin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen luontoihminen, joten luonto vetoaa minuun myös kirjoissa. Kirjan päätarina eli muistisairas vanhus kävelemässä villi kojootti seuranaan, on niin jotain ihastuttavan herkkää...olisin halunnut olla perhosena mukana heidän matkallaan ;)

      Poista
  2. Mai, minustakin tämä on tosi kaunis ja viehättävä kirja. Kiinnostavakin! Voimaannuttava ja vaikka mitä. Tulin tästä hyvälle mielelle, joten ei näitä kirjoja paljoa ole. Ei mitään höpönhöpöä vaan suuren unelman toteuttamista ja iästä viis!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todellinen hyvän tuulen mestariteos :) Aina on toivoa toteutumattomille unelmille, kun vain uskallusta löytyy, iästä viis, komppaan sinua :)

      Poista
  3. Tämä on kevään 'haluan ehdottomasti lukea' -kirjoja minulle. Kuulostaa ihanalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on just sellainen kirja, joka menee ihon alle ja aina on luettava vielä seuraava luku ja seuraava luku... aivan uskomaton kirja :)

      Poista
  4. Halusin kiittää tuosta Linda Olsson- vinkistä. Sain heti eilen kirjastosta tuon kirjan ja illalla aloitin, tykkäsin kovasti. Joten kiitos vinkistä!
    Tämä Emma Hooper menee varaukseen myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kirjat ovat kirjoitettu tavallisille ihmisille tavallisista ihmisistä arkipäivän askareissa, mutta silti ne ovat kirjoitettu koskettavasti ja suurella tunteella.
      Kiva, että innostuit lainaamaan ja lukemaan nämä hienot kirjat :)

      Poista
  5. Ihanaa lukea, että olet löytänyt teoksen, josta hurmaantua. Olen iloinen puolestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu :) Näitä hurmaantumiskirjoja löytyy, kun bloggailee blogikavereiden sivuja. Kojootti kävelykaverina, siinä oli jotain koskettavaa, kun villi eläin ja ihminen ystävystyvät :)

      Poista
  6. Bloggasin tästä juuri ja onneksi Google huomasi, että sinäkin olit tästä vastikään kirjoittanut, sillä en tiedä, miksen enää ollut lukijanasi eikä blogisi ollut omassa blogiluettelossani! Olen kyllä joskus ollut lukijanasi. No, tutkimattomat ovat Bloggerin tiet.

    Minä odotin kovasti tätä kirjaa, mutta en sitten saanutkaan siitä irti ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Pidin kuitenkin ja viihdyin sen parissa, mutta tarinassa oli ehkä vähän liikaa kaikenlaista, sitä olisi voinut yksinkertaistaa hieman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, kiva kun tulit jälleen lukijakseni. Syy oli minun, kun vaihdoin kesällä bloggerin osoitteen samaksi kuin blogin nimi on, enkä yhtään ajatellut, että menetän siinä samalla blogiystävät. Oli alussa hieman yksinäistä, mutta onneksi bloggaajat ovat löytäneet tänne uudestaan.

      Minulle kirja oli satumainen lukukokemus. Aloitin ja lopetin yhdellä lukukerralla, sillä en voinut lopettaa millään. Toivon kirjailijalta yhtä ihania kirjoja jatkossakin :)

      Poista
  7. Olipa ihastuttava arvio! Ehkä minäkin tartun josakin vaiheessa tähän kirjaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta :) Tartu ihmeessä tähän kirjaan, uskon että pidät siitä :)

      Poista
  8. Tervetuloa Kirjaston kummituksen Anu lukijaksi Kirjasähkökäyrään :)

    VastaaPoista
  9. Hankin tuon kirjan itselleni. Ajattelin lukea sen kesällä. Jotenkin tiedän pitäväni tuosta kirjasta ja tekstisi vain vahvisti tunnettani..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet luontoihminen, joten uskon, että kirja koskettaa sinua luontokuvauksillaan ja muillakin kuvauksilla.

      Poista