sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Puluboin ja Ponin kirja

 Telve, moi ja moljens!

Kyllä nämä Veera Salmen Puluboi ja Poni kirjat ovat hauskoja. Puluboi ja Ponin kirja on sarjan ensimmäinen kirja. Sen jälkeen ovat ilmestyneet Puluboin ja Ponin loisketiivis kirja ja Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja. Kirjojen nimistä jo huomaa, että nyt ollaan lapsille suunnatuissa huumorikirjoissa. Huumoria vahvistaa Puluboin, joka on Hakaniemen torilla asustava pulu, puhetyyli, josta puuttuvat r-kirjaimet. Kyllä hän osaa sanoa r, mutta kun se on hänestä niin ruma ja rumankuuloinen kirjain. Puluboin tekstiosuus on fonttikooltaan vaihtelevaa, mutta sitä oppi lukemaan, ja tunnustan, minusta tuli Puluboin ihailija. On se sellainen filosofi, jota lukee ja kuuntelee mielellään. Kirjassa Puluboi on lähdössä maailmalle, sillä hän haluaa vaimon. Maailma ei kuitenkaan ole puluille kovin turvallinen ja monta vaaranpaikkaa on tulevalla matkalla edessä.

Aikani kuluksi minäkin kellon pelheestäni sellaisen asian, että yhtenä tolstaina isäpulu laivostui niin, että sanoi sen luman kiljaimen, mitä me pulut emme koskaan sano, sillä se on kamalan luma kilosana meidän kielessämme. Voin paljastaa, että minäkin kiloilen tässä kiljassa vielä. Eli jännää tiedossa.

Hiukan harmittaa, kun en voi kirjoittaa samalla tavalla kuin kirjan fonttikoot vaihtelivat, mutta voin kertoa, että kirjoitustyyli on todella hauska, huvittava ja mielikuvitusrikas ja näen silmieni edessä, miten lapset nauraa kikattelevat Puluboin juttusille ja tarinoille. Jotta kirja ei olisi tylsä, jota se ei missään nimessä voisikaan olla, kirjassa on kuvituksena käytetty Puluboin omia mainoksia, sillä hän aikoo alkaa isona mainosmieheksi.

Hyvät ihmiset ja linnut. Nyt laitetaan kellalla ja kokonaan silmämunuaiset kuntoon niin näette jälleen kaiken kilkkaasti kuin kälpäset. Sul sul.

Tällainen kirja pitäisi lukea kerran viikossa, niin mieli pysyisi iloisena. Tämä oli oikein hyväntuulen kirja ja terveydentilani ja mielialani oikein kohosi ylöspäin. Kuulin sen ihan oikeasti kohoavan. Suupielet ovat tälläkin hetkellä ylöspäin ja toivon, että ne eivät laskeutuisikaan ihan heti alas :)

Kirjan toinen päähenkilö on siis Poni, jonka nimi on oikeasti Mai, sillä Mai on seitsemän vanha tyttö, joka leikkii olevansa poni. Myös Mai karkaa kirjassa kotoaan, mutta hän tarvitsee enemmän apua päästäkseen takaisin kotiin. Mai on luultavasti perinyt isältään taipumuksen leikkiä eläintä, sillä äidin mielestä hän tulee hulluksi, kun perheen isä on lammas ja tytär poni. Kotona oli siis ongelmia, joita Mai-Poni lähti pakoon. 

Puluboin ja Ponin kirja kertoo ystävyydestä, rohkeudesta, leikkimielisyydestä ja ongelmien ratkaisemisesta. Pienen tytön paras paikka kirjassa oli koti ja niinhän se pitäisikin olla. Vanhempien ei pitäisi kaataa ongelmiaan lasten päälle, sekin nousi kirjasta esille. Kirjan kuvitus on hurmaavan lapsenmielinen. *****

Poni ja minä teimme tämän kiljan yhdessä, kun meistä tuli sattumalta lakkaita ystäviä ja läheisiä naapuleita. Tämä on sellainen hulja kilja, jossa kellotaan monen monta kalkaamistapausta. Aika moni tässä kiljassa myös munii.

Veera Salmi, Puluboin ja Ponin kirja
kuvit. Emmi Jormalainen
Otava 2012
s. 173

2 kommenttia:

  1. Kyllä on naurettu 6-vuotiaan kanssa vedet silmissä tätä kirjaa lukiessa. Huumori puree ja tarina on jännittävä. Kiva, että jatkoa löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin nauraa hekottelin ääneen, kun luin kirjaa. Kyllä teille pitää ehdottomasti saada myös seuraavat sarjan kirjat luettaviksi ;)

      Poista