tiistai 17. maaliskuuta 2015

Edelleen Alice

Minä olin ennen ihminen, joka tiesi paljon. Enää kukaan ei kysy mielipidettäni eikä neuvojani.

Elokuvateattereihin on tulossa uusi elokuva, joka on tehty Lisa Genovan kirjoittaman Edelleen Alice teoksen pohjalta. Luin kirjan, kun  se ilmestyi suomeksi, ja se jäi yhdeksi lempparikirjoistani. Kirjan tarina on todella koskettava, sillä päähenkilö Alice sairastuu jo viisikymmentävuotiaana varhaiseen alzheimerintautiin. Elokuvan päähenkilö, Julianne Moore, sai naispääosastaan Oscar-palkinnon. Voin hyvin kuvitella hänen ilmeikkäiden kasvojensa näyttävän katsojalle uskottavasti Alicen sairauden etenemisen. Niinpä luin kirjan uudelleen ennen kuin menen elokuviin.

Hän olisi halunnut kävellä edelleen, mutta jäikin jähmettyneenä paikoilleen. Hän ei tiennyt missä oli.

Alice Howland menestyi urallaan, tosin ihmettelin, että kirjassa sanottiin useampaan kertaan hänen olleen 25 vuotta Harwardin professorina, joten hänen olisi pitänyt päästä 25v. professoriksi samaan aikaan, kun ikäisensä valmistuvat maistereiksi. Hiukan  epäuskottavaa, koska hän samoihin aikoihin oli kolme kertaa raskaana. Amerikkalaiset voivat olla yli-ihmisiä, mutta en ihan tuohon usko, että hänellä olisi ollut noin nuorena professorin virkaan vaadittavat tutkija-aineistot ja artikkelit. No sallittakoon tämä kirjan päähenkilölle, hän oli nero, mutta nerotkin sairastuvat. Alice sairastui muistisairauteen.

"Eikö sinun pitäisi olla Chicagossa?"

Alice huomasi muistinsa heikkenevän nopeasti, mutta ei puhunut miehelleen siitä, ennen kuin oli käynyt neurologin vastaanotolla, ja saanut kuulla sairastavansa alzheimeria. Uutinen yllätti perheen ja työkaverit. Lisäksi sairaus oli perinnöllinen ja Alicelta löytyi sairautta kantava geeni. Oliko lapset saaneet saman geenin? Entä tulevat lastenlapset? Uskaltavatko lapset tehdä lapsia sairauden pelossa? Kirja pureutui alzheimerin sairauden lisäksi perinnöllisyystieteeseen ja kysymyksiin siitä, jätetäänkö lapset tekemättä, kun tiedetään, että he sairastuvat mahdollisesti johonkin tautiin. Kirjan henkilöillä oli varaa ohittaa perimä tieteen avulla ja rahalla, mutta ei tavallisilla ihmisillä sitä mahdollisuutta ole. Ainoa mahdollisuus on jättää lapset tekemättä.  Minkälainen tästä maapallosta tulee, jos jokaisen ihmisen geenikartta on tiedossa tulevine sairauksineen ja sitten geenikarttoja manipuloidaan siten, että ihmiset eivät sairastu näihin tauteihin. Voivathan ihmiset jäädä auton alle tai joutua muuhun onnettomuuteen. Kirjailija laittaa lukijan ajattelemaan geenimanipulaatiota ja sairastuneen oikeuksia samalla, kun seurataan Alicen sairauden etenemistä.

Naisen kysymysten ja Alicen omien vastausten sanat, sisältö, merkitys, olivat kuin tuulessa kieppuvia saippuakuplia, sellaisia  joita lapset puhaltavat niistä pienistä muovipuikoista. Ne leijuivat pois hänen ulottuviltaan nopeasti ja pökerryttäviin suuntiin, ja niiden seuraaminen vaati valtavia ponnistuksia ja keskittymistä. Ja vaikka hän olisi todella onnistunut pitämään niistä muutaman näköpiirissä jonkin lupaavan ajan, aina ne kuitenkin liian pian poks! katosivat, hukkuivat ilman näkyvää syytä unohduksiin, aivan kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Edelleen Alice on herkkä kuvaus sairauden etenemisestä ja lähipiiriin kuuluvien ihmisten suhtautumisesta taudin eri vaiheisiin. Alzheimerintaudissa aivotoiminta muuttuu ja potilas unohtaa lopulta kaiken. Lisa Genova on kirjoittanut liikuttavan tarinan Alicen muistin heikkenemisestä ja rakkaudesta, joka pitää hänet elämässä kiinni. Kirjan nimi kuvaa hienosti sairastuneen Alicen identiteettiä, hänellä on yhä oikeus olla edelleen Alice sairaudestaan huolimatta. *****

Lisa Genova, Edelleen Alice
suom. Leena Tamminen
WSOY, Bon-pokkari 2015
s. 325
ensimmäinen suomennos 2010
Still Alice 2007

Lue myös Lisa Genovan Puolinainen.
Alzheimerin sairaudesta kertoo myös Alice LaPlanten Hämärän huoneet .
Anneli Kanto on kirjoittanut oman äitinsä sairaudesta kirjassa Pala palalta pois.
Hanna Jensen on kirjoittanut oman isänsä sairaudesta kirjassa 940 päivää isäni muistina.

Leena Lumin bloggaus
Jennin bloggaus
Joanan bloggaus
Marilen bloggaus
Ilsen bloggaus

13 kommenttia:

  1. Tämä tosiaan on koskettava kirja! Luin tammikuussa (tietämättömänä tulevasta elokuvasta, jota tuskin uskallan mennä katsomaan, koska kirja oli niin hyvä), paljon ajatuksia heräsi. Minusta kirja on hieno kannanotto esimerkiksi ihmisarvoon ja itsemääräämisoikeuteen, siihen, että kaikenlainen elämä on arvokasta. Lyhyeltäkin tuntuvassa ajassa on ehtinyt tapahtua paljon hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairailta ja vammaisilta viedään nopeasti itsemääräämisoikeus ja puhutaan heidän puolestaan, vaikka potilas olisi asiasta eri mieltä.
      Itse aion mennä heti katsomaan elokuvan :)

      Poista
  2. Täh, kommenttini taisi kadota...Joka tapauksessa piti sanomani, että Edelleen Alice on ihana kirja, koskettava, riipaiseva. Hieno kannanotto ihmisarvoon ja itsemääräämisoikeuteen, juuri tuohon mainitsemaasi identiteettiteemaan. Vaikka kirja käsittelee rankkaa teemaa, pidin sen lohdullisesta sävystä: siitä, että lyhyeltäkin vaikuttavassa ajassa on ehtinyt tapahtua paljon hyvää, ja siitä, että ihminen on oma itsensä, tapahtui mitä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttien ihmeellinen maailma :)
      Minusta tuo kirjan rakkausteema, että lapset olivat tukena ja rakastivat, vaikka äiti sairastui ja meni koko ajan huonompaan kuntoon. Kirjassa kerrottiin hienosti myös nämä taudin oireet ja niiden huononeminen taitavasti :)

      Poista
    2. Siis rakkausteema oli ihana. Ihanat lapset äidin tukena. Voi kun jokainen sairastunut saisi tukea läheisiltään :)

      Poista
    3. Totta, tässä kirjassa ei hylätty ja jätetty omaan arvoonsa (arvottomuuteensa). Sairastuneiden vertaistuki oli sekin kiinnostava yksityiskohta tuossa. Oikeastaan jokaisella osapuolella, sairastuneella, omaisilla, pitäisi olla tukiverkostonsa - alzheimer ravistelee koko elämää sen verran rajusti.

      Ja tällä kertaa asia vain yhden kerran ;)

      Poista
    4. Tukiverkostot ja vertaistuki ovat tosi tärkeitä kaikissa vakavissa sairauksissa. Vain saman kokenut voi tietää, ei lääkärit, hoitajat tai läheiset.

      Poista
  3. Apua, mokailin kommenttien kanssa, anteeksi triplakommentointi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa mitään...olen tainnut itsekin lähetellä kommentteja monta kertaa, kun tietokone näyttää, että kommentti katosi ;)

      Poista
  4. Hyvin koskettava kirja ja tärkeä aihe. Kannattaa muistaa myös suomalainen kirja aiheesta: Eksyneen muistikirja. Selja Ahavan hieno kuvaus muistin katoamisesta. http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2010/12/kun-aika-hajoaa-kasiin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Ahavan kirja on omallakin lukulistalla. Luin taivaalta tippuvat asiat teoksen ja huomasin, että häneltä on julkaistu noin kiinnostava kirja.
      Todella tärkeä aihe ja koskettaa monia suomalaisia omaishoitajia, hoitajia, lääkäreitä, terveyden- ja hyvinvointialan sekä sosiaalalialan opiskelijoita sekä työntekijöitä monelta eri alalta, jotka ovat tekemisissä alzheimerpotilaiden ja muistisairaiden kanssa. Tietysti aihe koskettaa myös potilaita suuressa määrin, voimia tämän sairauden kanssa painiville.

      Poista
  5. Tämä on minullakin lukulistalla, mutta en ole vielä "ehtinyt" aiihen tarttua. Aina jokin muu kirja kiilaa edelle tai sitten oma mielentila on "väärä" tällaisen kirjan lukemiselle. Mutta onneksi kirjat eivät vanhene!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja oli pysynyt todella kiinnostavana siihen, kun sen viimeksi luin. Suosittelen sinulle kirjaa, sillä tässä tulee alzheimerin tauti todella inhimillisesti kerrottuna esille.

      Poista