maanantai 9. maaliskuuta 2015

Yö ei saa tulla

Tiina Raevaaran Laukaus (2014) kertoi surullisen tarinan perheestä, jossa kaikki meni pieleen. Kirjan nimi kuvasi hyvin tapahtumaa, joka kirjan lopussa oli, mutta kirjailija jätti lopun avoimeksi, jotta lukija voi itse päätellä mitä tapahtui. Laukauksen perhe olisi tarvinnut kipeästi yhteiskunnan apua ongelmiinsa. Raevaaran uusin kirja Yö ei saa tulla on myös tummasävyinen, paikoitellen outo ja hieman trillerimäinen, mutta kotikutoinen. Yö ei saa tulla kertoo selkeästi henkilöstä, joka kärsii unettomuudesta ja jokin sen unettomuuden aiheuttaa. Molemmista kirjoista löytyy kaksoset. Toisinaan kirjailijat käyttävät samoja teemoja kirjoissaan ja näissä kahdessa lukemassani kirjassa yhdistäviä tekijöitä olivat kaksoset, mielenterveysongelmat ja tietynlainen sosiaalinen ulkopuolisuus ja yksinäisyys.

Minun nimeni on Johannes, ja elämäni oli kulunut kuoleman varjossa. Olin ehtinyt elää kahdeksantoista vuotta tietämättä, että Aalo kuolisi, että kaikki oli ollut vain Aalon kuoleman valmistelua. Nyt olin elänyt viisi vuotta Aalon kuoleman jälkimainingeissa. Kaikki myrskyt eivät tyynny.
Itsemurha on aina vaikeaa lähipiirille. Kirjassa kuvataan Aalon kuoleman jälkeistä elämää, miten läheiset ovat sitä eläneet, mutta siinä kuvataan elämää myös ennen kuolemaa. Johannes ja Aalo olivat hyviä ystäviä lapsuudesta saakka, mutta sitten kuvioihin tuli mukaan vanhempi mies, johon Aalo hullaantui. Tilanteesta tuli kestämätön koko Aalon perheelle.

Viisi vuotta Aalon kuoleman jälkeen Johannes tapasi Aalon veljen ja tämän entisen tyttöystävän. Pari suunnitteli selkeästi jotain ja he olivat etsineet Johanneksen, jonka pitäisi tehdä jotain. Johannes vastusti, mutta pari seurasi häntä. Johanneksen elämästä tuli kummallista. Arki sai outoja piirteitä ja unettomuus vaivasi. Hän alkoi epäillä, että joku seurasi häntä.

Tiina Raevaara on väitellyt filosofian tohtoriksi perinnöllisyystieteestä. Mietin miten hänen alansa näkyy tässä kirjassa ja päättelin sen näkyvän molempien sisarusten mielenterveysongelmista. Lisäksi kirjassa oli lääketehdas ja heidän lääkkeensä, joita he käyttivät ihmisille, luvattomat lääkkeet. Mielestäni Yö ei saa tulla ei yltänyt Laukauksen tasolle, ehkä juuri sen outouden ja kummallisuuden vuoksi, mutta pidin enemmän Laukaus kirjasta huolimatta sen synkästä aiheesta. Yö ei saa tulla sopii henkilöille, jotka pitävät tummista, omituisista juonenkäänteistä. ***

Tiina Raevaara, Yö ei saa tulla
Paasilinna 2015
s. 238




6 kommenttia:

  1. Omituisuus voi olla hyvä tai huono juttu, ja kiinnostava, mutta tummuus ja synkkyys eivät pääsääntöisesti vedä minua puoleensa. Täytyy olla todella vetävästi kerrottu tarina ennen kuin niin tapahtuu. Tuon antamasi tekstinäytteen perusteella kertoja ainakin osaa asiansa. Se kutsuu lukemaan lisää. Täytyypä pistää Tiina Raevaaran nimi muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on ollut joko tykätty tai sitten ei. Itse päättelin jo etukäteen yhden bloggarin tekstistä, että kirja ei sovi minulle ja niinhän siinä kävi. Luin kuitenkin, sillä se ehti tulla kirjastosta.
      Kirjassa oli minulle liikaa miksi kysymyksiä eli hämmennyin ilmiselvien asioiden salailusta...miksi piti salailla?
      Kirjailijan Laukaus teos oli minun makuuni, vaikka aihe oli aika traaginen.

      Poista
  2. Minua teoksen kummallisuudet kiehtoivat. Nämä kummallisuudet toivat mieleni Bruno Schulzin Kanelipuodit ja muita kertomuksia, jossa öiset kaupungin kadut muuttivat muotoaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin sinun arvion ja päätin olla lukematta kirjan. Se ehti kuitenkin tulla kirjastosta ja siispä uteliaisuus voitti. En tykännyt, mutta ihan varmasti tämä on monien mystikkokirjojen lukijoiden mieleen.

      Poista
  3. Minulla on Raevaara vielä kokematta, mutta ehdottomasti haluan tutusua hänen tuotantoonsa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Laukausta, jos et ole sitä vielä lukenut. Tämä uudempi kirja on saanut sekä positiivisia että negatiivisia arvioita...

      Poista