tiistai 12. tammikuuta 2016

Asko Sahlberg: Irinan kuolemat

Linnut alkoivat kutsua toisiaan varhain aamulla. Niiden äänet olivat puitten varistamia pieniä kiviä. Kun linnut lennähtelivät oksien lomassa, niistä jäi ilmaan ristin muotoisia varjoja. Varjoista valui verta.

Suomalaisen Göteborgissa asuvan kirjailijan Asko Sahlbergin 14. romaani Irinan kuolemat oli ensimmäinen, jonka luin hänen tuotannostaan. Kirjan aihepiiri oli sellainen, joka kutsui lukemaan. Kirja kertoo pienestä Irinasta, joka lähetetään Ruotsiin sotalapseksi vuonna 1944. Lapsen kaulaan laitettiin pahvilappu, jossa oli nimi ja paikka mihin oli menossa. Voi vain kuvitella lapsen ikävää ja pelkoa, kun hänet laitetaan junaan, joka on täynnä muita lapsia ja vanhemmat jäävät kotimaahan.

Minä kuolin, hän ajatteli. Lensin enkeleitten kanssa. Mutta ne eivät halunneet minua ja tulin siksi takaisin.

Menomatkalla junat ajoivat vastakkain samalla raiteella ja osa lapsista kuoli. Irina olisi toivonut, että hänkin olisi kuollut. Kirjan tarina on kerrottu lapsen näkökulmasta, joten kerronta on lapsenomaista, viatonta, kärsivää, uteliasta, havainnoivaa, pikkuvanhaa jopa osaksi lähes fantasiaa. Kirjan kielikuvat ja tekstin kauneus helpottavat järkyttävän aiheen lukemista. Ruotsalainen kansankoti ei näytä kauneimpia kasvojaan kirjan sotalapsille. Yleensä julkisuudessa on kerrottu niitä ihainnoivia ja kauniita kertomuksia suomalaislasten kohtelusta Ruotsissa sodan aikana, mutta Irinan kuolemat teos antaa lasten kohtelusta synkemmän kuvan.

"Senkin syöpäläinen!" Äiti-Saskia kiljui. "Senkin suomalainen torakka!"

Irinan  ruotsalainen koti oli sairas koti ja kuolema leijui kodin ilmapiirissä. Irinalla oli huono tuuri siinä, että hän joutui sodan ajaksi Ruotsiin, mutta hänellä oli myös huono tuuri ruotsalaisen perheen kanssa. Perheen ilmapiiri ei voinut olla vaikuttamatta herkkään lapseen. Kirjan tarinassa on jotakin sadunomaisuutta, osa kertomuksesta on kuin Lumikista, jossa paha äitipuoli yrittää saada lapsen hengiltä, kun taas ruotsalainen isä on sadun metsästäjä, joka onnistuu pitämään lapsen elossa. Kirja on tiivis pienoisromaani, mutta sen tarina vie mukanaan johonkin armottomaan kauhuun, jota ei voi edes kuvitella.

Irina kuoli toisen kerran juuri ennen joulua.

Asko Sahlberg, Irinan kuolemat *****
LIKE 2015
s. 156

Kaisa Reetan bloggaus
Tuijatan bloggaus
Bleuen bloggaus
Arjan bloggaus
Annikan bloggaus
Maiskun bloggaus
Sirpan bloggaus

3 kommenttia:

  1. Oi, hieno teksti teoksesta, joka minulla ylsi Blogistanian Finlandian kärkikolmikkoon. Irinan kohtalo pysäytti ja teos itsessään teki minusta Sahlberg-fanin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta :)
      Irinan kohtalo pysäytti, mutta koska luin teoksen jalat maassa, niin minua häiritsi se mitä Irina teki toiselle isälleen. Ehkäpä sitä ei olisi tarvittu juonen kannalta ollenkaan.

      Poista
  2. Kiitos Kaisa Reetta :)
    Irinan kohtalo pysäytti, mutta koska luin teoksen jalat maassa, niin minua häiritsi se mitä Irina teki toiselle isälleen. Ehkäpä sitä ei olisi tarvittu juonen kannalta ollenkaan.

    VastaaPoista