tiistai 19. tammikuuta 2016

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

Jokaisella tikulla oli tehtävä.
Vesalan Raimon mopedi.
Kenkun talo.
Lyseonpaska.

Raahelaisen Pauliina Vanhatalon uusin proosateos Pitkä valotusaika on Runeberg-ehdokkaana, enkä ihmettele yhtään, sillä kirja on suorastaan loistava. Luettuani nyt neljä kahdeksasta ehdokkaasta, olen valmis antamaan tälle nuoren miehen kehityskertomukselle tuon palkinnon todella ansiokkaasta tarinasta ja herkästä tekstistä, joka koukutti minut lukemaan kirjan yhdellä kertaa kannesta kanteen. En voinut lopettaa, ennen kuin tiesin kirjan lopun. Kirjan alussa eletään 60-luvun Oulussa ja kirjan päähenkilö Aarni on noin 16-vuotias nuorukainen ja valmis räjäyttämään ja polttamaan henkilöitä ja kouluja ja yleensä jotakin, mitä hän vihasi sydämensä pohjasta. Jos haluat tietää, mistä se viha kumpusi, niin lue ihmeessä tämä kirja. Vaikka kirjan alku kuvaa 60-lukua, niin myös silloin masennuttiin, kannettiin kaunaa ja toisinaan se kaikki paha mitä oli joutunut kokemaan, kostautui pahan aiheuttajille. Aarnia lohdutti tulitikut taskussa.

Rasia oli melkein tyhjä, ja Aarni hidasteli viimeisiä tikkuja polttaessaan. Talvi oli tulossa. Kaikki olisi hankalampaa, jos lumi ehtisi kerääntyä hangiksi asti. Kaupunki ei välttämättä edes syttyisi palamaan. 

Aarnia oli koko hänen ikänsä kohdeltu kaltoin, mutta hän pääsi harjoittelijaksi tätinsä valokuvausliikkeeseen ja sai siellä arvostusta. Pian hänen vastuulleen lankesi enemmän töitä ja vapaa-ajat kuluivat valokuvia ottaessa, taidot kehittyivät, mutta Aarni janosi enemmän, muiden arvostusta, kuvia lehdissä, valokuvanäyttelyitä ja kuuluisuutta, mutta aina tuli jotakin esteitä, jotka estivät tämän kaiken.  Aarni vähätteli itse itseään, sillä hän oli tottunut siihen jo kotona.

Edellisviikolla Aarni oli kuullut vahingossa, kuinka äiti oli selittänyt naapurille, että Aarni oli ollut hänelle yksi seitsemäntoista vuoden päänsärky.

Aarnin elämässä tapahtui myös hyviä asioita mm. perhe, mutta hän ei oikein uskaltanut olla niistäkään kiitollinen ja onnellinen. Kirja loppuu, kun Aarni on vanha. Pitkä valotusaika kertoo herkällä tavalla Aarnin lahjakkuudesta, mutta myös niistä ikävistä tuntemuksista, joita riitti koko elämän ajaksi. Mitä Aarni menetti saadakseen vapauden olla se mitä oli aina halunnut olla? Pauliina Vanhatalo kirjoitti Aarnin tarinan niin uskomattoman hienosti, että minusta tuntui kuin olisin katsellut maailmaa Aarnin silmin ja tuntenut hänen ulkopuolisuuden tunteensa itsessäni. Suosittelen kirjaa lämpimästi. *****

Pauliina Vanhatalo, Pitkä valotusaika
Tammi 2015
s. 223


Runeberg-ehdokkaat 2016:

1. Laura Lindstedt: Oneiron
2. Kurt Högnäs: Refug (runokokoelma, ei suomennettu)
3. Tapio Koivukari: Unissasaarnaaja
4. Asko Sahlberg: Irinan kuolemat
5. Harry Salmenniemi: Pimeän lehdet (runokokoelma)
6. Jussi Seppänen: Kymmenottelu (novellikokoelma)
7. Mikaela Strömberg: Sophie
8. Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

Olen aiemmin lukenut Vanhatalon Korvaamaton teoksen.

10 kommenttia:

  1. Toivoisin kovasti, että tuo palkinto menisi joko 7 tai 8. Lue ihmeessä Sophie. Hieno kirja, joka jokaisen naisen tulisi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sophie odottaa lukuvuoroa yöpöydällä. Loppuvuosi oli niin kiireitä täynnä, että huomasin nämä Runeberg-ehdokkaat vasta tämän vuoden puolella. Vanhatalon ja Strömbergin kirjat olivat kyllä lukulistalla jo aiemmin, mutta ei ollut sitä lukuaikaa.
      Luenpa siis seuraavaksi Sophien, hieno nimi ja yleisin naisen nimi koko maailmassa :) Veljentyttö on Sofia ja kuulin, että Suomessa on yli 80 000 Sofiaa.

      Poista
  2. Mai, juuri kommentoin sinulle omassa blogissani, että minäkin toivon kovasti, että Vanhatalo voittaisi Runeberg-palkinnon. Minusta muutoinkaan hän ei ole päässyt niin paljoa esiin kuin aihetta olisi. Upea teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hieno teos. Kuten Korvaamaton teoksessakin Vanhatalo kirjoittaa kipuilevan ihmisen kokemuksista.

      Poista
  3. Tämä vielä odottelee lukuvuoroaan - ja on varmasti yksi niistä, jotka myös oikeasti muistan lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Katja :)
      Tämä on todella herkkä kirja ja aihepiiri on loistava mm. Oulu, entinen kotikaupunkini, valokuvaus, taiteilijaksi kehittyminen ja palo taiteessa eteenpäin, perhe, mutta myös niitä synkempiä elämänkriisejä.

      Poista
  4. Hieno postaus. Minustakin tämä oli loistava kirja, ehkä paras viime vuoden lukemistani uusista kirjoista, mutta täytyy tunnustaa, etten ole lukenut vielä esim. Oneironia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula :)
      Viime vuoden puolella ilmestyi todella paljon hienoja ja laadukkaita teoksia Suomessa. Kyllä sinä ehdit vielä lukea Oneironin, jos olet aiheesta kiinnostunut. Siinä taitaa olla kirja, joka joko ihastuttaa tai sitten ei.
      Hyvää viikonloppua :)

      Poista
  5. Olen katsellut Pitkää valotusaikaa useaan otteeseen, mutta jokin muu on mennyt aina edelle. Uskon kuitenin, että vielä joku päivä tähän tartun. Juttusi lupaili hyvää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta :)
      Kirjoja on niin paljon, että tuntuu, ettei aika millään riitä lukemiseen. Aina tulee vastaan jokin uusi kirja, jota haluaisi lukea, tutustua kirjailijan tuotantoon.
      Vanhatalon alter ego on Veera Vahtera ja olen lukenut jonkin verran postauksia ja ajattelinpa lukea kirjankin, vaikka tiedän, että se on sitten sitä kevyttä viihdettä. Eihän sitä tiedä vaikka tykkäisinkin ;)
      Hyvää viikonloppua :)

      Poista