perjantai 21. lokakuuta 2016

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Hoidon jälkeen, kun makasin tajuissani omassa vuoteessani, silitin hiuksiani, ne eivät koskaan jättäisi minua yksin vaan tulisivat aina ensimmäisenä huomaamaan kaiken, mitä minulle tapahtuu. Tukka ei koskaan anna periksi. Hiuksista kädet lähtivät kulkemaan pitkin ruumista, ne halusivat varmistaa, että kaikki ihon sisällä on pysynyt entisillä paikoillaan sähköshokin tärähdyksissä.

Riitta Jalosen elämäkertakirja uusiseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta (1924-2004) ei voi jättää ketään kylmäksi. Kirkkaus on samalla kannanotto historialliseen mielenterveyshoitoon ja sen henkilöstön vallanpitoon kuin mielenterveyspotilaiden heikkoon asemaan ilman omia oikeuksia ja mahdollisuuksia olla mukana hoidon suunnittelussa. Kirja on myös kannanotto erilaisuuden hyväksymisestä. Janet Frame oli aina ollut muiden silmissä erikoinen ja outo. Perhe oli köyhä ja äiti eli omassa runomaailmassa unohtaen arkiset huolenpidot lapsista ja kodista. Janet Framella oli vilkas mielikuvitus ja hän näki kirjoituksia kaikkialla. Huippulahjakkaana hän pääsi yliopistoon ja valmistui opettajaksi, mutta opettajan työ ei ollut sopivaa työtä hänelle. Janet oli kirjailija. Valitettavasti hänen erakkomaista tapaansa elää ja kirjoittaa ei ymmärretty, vaan hänet suljettiin mielisairaalaan.

Seacliff oli kivinen vuori, joka täytettiin ihmisillä. Ennen pitkää monet muuttuivat rievuiksi, lattian pesurätin kokoisiksi. Ajatuksissani kuljetin heidät pois sairaalasta, sen vessoista, käytäviltä, pesuhuoneista, päivähuoneista, hoitohuoneista ulos avaraan maisemaan, jossa he saivat kirjaimia ja kielen. Kukaan ei näe, ajattelin monta kertaa, ja se on hyvä, koska kukaan ei näe oikein.

Janet Frame selvisi yli 200 sähköshokkihoidosta, jota annettiin, koska hänet oli diagnosoitu skitsofreenikoksi. Hoidoista ja ankeista mielisairaala-ajoista huolimatta hän kirjoitti. Kirjoittaminen koitui hänen pelastukseksi, sillä hänelle oli sunniteltu jo lobotomia. Sen jälkeen Janet tuskin olisi kirjoittanut mitään. Pelastus tuli siitä, että hänen esikoiskirjansa oli palkittu. Hän oli sen jälkeen tunnettu, mutta hän halusi elää erakkona ja vain kirjoittaa. Ystäviensä avustuksella Janet pääsi maailmalle ja jäi lopulta Lontooseen, jossa joutui mielenterveysvaivojen vuoksi hoidettavaksi. Vaivat tulivat sähköshokkihoitojen ja mielenterveyshoitojen vuoksi, lisäksi perheen sisäiset ongelmat olivat jättäneet jälkensä sekä ihmisten käytös erilaisuutta kohtaan.

Haluan unohtaa toisia hetkiä ja toisia pitää mukanani, mutta ne sulavat samaan kuvaan, hyvä ja paha elämä, molemmissa käsissä rumaa ja kaunista, tuskan vastakohta on ilo, surulla ei ole vastakohtaa. Suru on yksinäinen kulkija, sen on pakko löytää oma tiensä.

Riitta Jalonen on kirjoittanut herkänkauniin syvällisen tarinan kirjailija Janet Framesta ja hänen vaikeasta elämänkohtalosta, josta moni hänen kirjoistaan on saanut vaikutteita. Janet Frame oli selvästi erityisherkkä kirjailija, joka halusi uppoutua tarinoidensa maailmaan. Lopulta isänsä kuoleman jälkeen hän palasi takaisin Uuteen-Seelantiin, johon ei ollut aikonut koskaan palata ikävien kokemustensa vuoksi. Hän pelkäsi, että hänet suljetaan mielisairaalaan kotimaassaan. Kaikki kiitos Riitta Jaloselle loistavasta tarinasta, joka hakee vertaistaan. Luin tämän vuoden parhaan tarinan, jonka teksti soljui luontevasti ja mieleenpainuvasti läpi ikävän ja traagisen kohtalon, jota ei toivoisi kenenkään kokevan. 

Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa.

Riitta Jalonen, Kirkkaus *****
Tammi 2016
s. 347

Kirjasta ovat bloganneet mm. OmppuLaura, Krista, Arja, Susa, Annika, Leena Lumi, Ulla, Katri ja moni muu <3

22 kommenttia:

  1. Mai, täysin samaa mieltä taidan olla nyt kaikesta, jopa siitä, että tässä on vuoden paras tarina.

    Olen muuten aloittanut jo oman 'kampanjani' saadaksemme Framen kirjoja suomennetuksi.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena hienosta lukuvinkistä. Olin jälleen ohittanut hienon kirjan, sillä kansikuva on jotenkin outo, kuten kirjaan sopiikin, minulle tuli nimestä ja kansikuvasta mieleen uskonto.
      Kiitos Leena kampanjasta Framen kirjojen puolesta. Luen ihan varmasti kaikki suomennokset.

      <3

      Poista
  2. Mai, arvasin lukiessa, että tämä on sun kirja. Pohdin parhaillaan, miten sanani Jalosen kirjasta asettaisin. Kääk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu Omppu, voit sitten vinkata minulle vastaavia kirjoja. Sinä luet niitä enkuksi ja tiedät huippukirjat ennen meitä suomennoksia lukevia.
      Jaa jaa mitähän sieltä on tulossa. Tulen sitten lukemaan ;)

      Poista
  3. Aivan huikea teos. Tosi kauniisti kirjoitettukin. Jää mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa Sirri, teksti oli taitavaa ja soljuvaa, aivan uskomatonta. Tässä kirjassa teksti ja tarina kohtasivat yhdenvertaisina :)

      Poista
  4. Minua kirja kosketti nimenomaan erilaisuuden puolestapuhujana. Jalonen käsitteli aihetta herkästi ja ketään syyttämättä/puolustelematta. Lukijan omalle ajattelulle jäi paljon tilaa. Upea kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ihminen tämä Janet Frame. Haluaisin lukea hänen kolmiosaisen omaelämäkerran, jonka hän itse kirjoitti, samoin hänen teoksensa mielisairaala-ajasta.
      Olihan Frame vihainen perheelleen, mielisairaalalle, ym. meilläpäin sanottaisiin, että äkkiväärä ja pitkävihainen. No kuka ei suuttuisi väärästä diagnoosista ja sadoista sähköshokkihoidoista, jotka tuohon aikaan olivat todella rajuja. Eräs ystäväni on saanut masennukseen sähköshokkihoitoa ja hänen muistinsa on kadonnut joka kerta. Kun hän soitti minulle tai minä hänelle hoidon jälkeen, ei hän muistanut mistä olimme puhuneet ja aina hän aloitti samalla tavalla puheen, että hän on nyt täällä psykiatrian osastolla ollut jo niin ja niin kauan aikaa. Aloin sitten itse kertomaan mitä olimme edellisellä kerralla jutelleet.

      Olet oikeassa, kirja oli erilaisuuden puolestapuhuja. Veljen epilepsiasta oli mielenkiintoista lukea miten varsinkin isä kohtasi epilepsiakohtaukset.

      Poista
    2. Mielisairaiden hoito on ollut kauhealla tolalla eikä edes niin vähän aikaa sitten :/ Olen pahoillani ystäväsi puolesta.
      Olisi hyvä, jos Framen kirjat suomennettaisiin, niin suurempikin yleisö heräisi lukemaan.

      Poista
    3. Ystäväni sairaus on kestänyt vuosia. Edellisellä kerralla kesti vuosi, ennen kuin sain häneen yhteyden. Nyt on kulunut puoli vuotta, enkä tiedä mitään. Voin hyvin kuvitella sen halun pysytellä piilossa maailmalta, kun itsellä on paha olla.
      Voi, että minä haluaisin myös tutustua Framen kirjoihin <3

      Poista
    4. Marikan pointti on hyvä eli kirja on vahva teos erilaisuudesta, toiseudesta ja miten enmmistö siihen suhtautuu.

      Poista
    5. Loistava kirja ja olen kiitollinen kirjailijalle, että hän toi Framen esille meille lukijoille. Nyt vain toivoisin niitä suomennoksia Framen kirjoista.

      Poista
    6. Mai, apua! Kuulun kielennipottajaryhmään, olen toiminut vuonna koivu ja tähti STT:n uutisten oikolukijana ja katso miten kirjoitin enemmistö:) Ne ovat toivottavasti näppisvirheitä, kääk!

      Kirkkaus edelleen kirkkain on!<3

      Poista
    7. Leena, jo olisi aika irrottaa kielennipottajista. Näppisvirheet ovat vain elämää ja niitä tulee jokaiselle. Tämä mun näppis on sellainen, että vähänkin painaa, niin heti on ylimääräisiä kirjaimia pitkä rivi, eikä niitä sitten tule tarkistettua.

      Kirkkaus kirkasti tämän vuoden <3

      Poista
  5. Juuri kesken tämän kanssa. Tunnelma kirjassa on todella vahva ja Jalosen kieli upeaa. Kunpa vain ehdin nyt lukea kirjan ennen sen palautusaikaa, joka on pelottavan pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä lukemiseen, että ehdit. Tämä on oikeasti ihan huippu kirja.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Nyt vain varaus kirjastoon tai voihan sen ostaakin. Joku on varmaan hankkinut arvostelukappaleen.
      Kirja kannattaa kyllä lukea, suosittelen lämpimästi <3

      Poista
  7. Kirkkaus onnistui yllättämään minut täysin. Niin upea romaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu minulla, yllätys. Kun luin Leena Lumin arvion kirjasta, aivan ihokarvat nousivat pystyyn käsivarsissa ja varasin kirjan heti kirjastosta. Nyt taitaa olla jo pitemmät varausjonot kuin silloin, kun neljä oli ennen minua.

      Poista
  8. Arvelin Kirkkauden olevan syksyn parhaimpia kirjoja ennen kuin luin sen ja niinhän se oli! Eikä pelkästään syksyn, vaan koko vuoden ja paras. Framen omat kirjat alkoivat kyllä kiinnostaa todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele, minä vierastin kansikuvaa ja nimeä, enkä tiennyt kirjan sisällöstä mitään. Onneksi on ihania kirjablogeja, josta saa hyviä lukuvinkkejä. Sadie Jonesin Kotiinpaluu, Aris Fioretosin Mary ja nyt tämä Kirkkaus ovat olleet sellaisia kirjoja, jotka olen bongannut Leena Lumin blogista ja ihastunut tuhatta ja sataa.
      Toivottavasti Framen kirjoja suomennetaan pian. Kirjailijan oma elämä on kuin kirjan tarina, traaginen.

      Poista