maanantai 3. huhtikuuta 2017

Samuel Bjørk: Yölintu

Tyttö ei vielä tiennyt, että näky joka häntä odotti muuttaisi hänet ainaiseksi, vainoaisi häntä tulevina vuosina joka ikinen yö huovan alla kovalla sohvalla, lentomatkalla maapallon toiselle puolelle sen jälkeen, kun poliisi olisi hakenut heidät pois kaikkien itkiessä, ja peiton alla pehmeässä sängyssä uudessa maassa, missä kaikki äänet olivat erilaisia. Mitään aavistamatta hän tarttui puukahvaan ja veti narisevan oven hitaasti auki.

Norjalaisen Samuel Bjørkin toinen hyytävä trilleri Yölintu jatkaa edellisestä dekkarista Minä matkustan yksin, joten päähenkilöt ovat samat: Holger Munch ja Mia Krüger. Mia on edelleen syrjässä poliisintehtävistä, mutta nyt hänen erikoisia kykyjä tarvitaan. Metsästä on nimittäin löytynyt kuollut nuori tyttö, joka on aseteltu rituaalinomaisesti. Pian netistä löytyy tytöstä livefilmiä ja tutkimukset kohdistuvat pienelle paikkakunnalle, jossa on nuorten huostaanotettujen lasten koti, tyttö oli nimittäin kadonnut sieltä.

Minä en juo.
Minulla on vain pulloja piilossa likaisten vaatteiden alla, pyykit pitäisi pestä pesukoneessa jota ei ole edes kytketty, kylpyhuoneessa, huoneistossa, kerrostalossa, kaupungissa, maailmassa johon en halua kuulua.

Mia ei ole ainoa rikostutkijaryhmässä, jolla on ongelmia. Bjørkin dekkareiden henkilöillä riittää henkilökohtaisia ongelmia, jotka tekevät heistä inhimillisiä, mutta ihmeellistä, että Holgeria ei juuri haittaa, vaikka alaiset juopottelevat ja ovat poissa töistä, vaikka tutkimukset ovat kesken. Kun tutkimukset ovat kiihkeimmillään ja uusia todisteita löytyy, töitä paiskitaan yötä myöten.

Edellisessä dekkarissa Bjørk oli koonnut hyytävän trillerin pikkutytöistä, uskonnollisesta lahkosta ja hoitokodista. Tässä uusimmassa kirjassa pyöritään samojen aiheiden kimpussa, uskonnollinen lahko löytyy, hoitokoti löytyy, mutta pienet tytöt ovat muuttuneet nuoriksi tytöiksi, jotka toivovat rakkautta, sillä heidän elämästään on puuttunut turvallisuus ja rakkaus. Näiden tyttöjen kustannuksella inhottava kiduttaja pyörittää oman elämänsä filminauhaa, filmiä, josta jotkut ovat valmiita maksamaan mitä vain, sairasta. Bjørkilla on hyppysissään taito kirjoittaa sadistisia, mutta samalla koukuttavia trillereitä, jotka on luettava kannesta kanteen, kun on lukenut ensimmäisen sivun. Haluan jatkossakin lukea, kun Mia ja Holger Munch ratkovat rikoksia omalla erityisellä tyylillään. Onhan tämä vielä parempi kuin ensimmäinen kirja, vaikka hehkutin jo sitäkin.

Hautajaiset. Ja sitten joulu. Mitään pahempaa Mia Krügerin oli vaikea kuvitella. Hän veti takkia tiukemmin ympärilleen ja käveli arasti hautakivien reunustamaa tietä kirkon suuria ovia kohti.


Samuel Bjørk, Yölintu *****
suom. Päivi Kivelä
Otava 2017
s. 398
Uglen 2015
Dekkari

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin


12 kommenttia:

  1. Tämä odottaa lukemista ja kuulostaa sille että voin lukeakin.. Mukavaa viikkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther Helmiä ja sinullekin kivaa viikon alkua :)
      Kyllä tämän kirjan voi lukea. Se oli yksi kevään uutuuksista, jota odotin kovasti. Ei ihan tyypillinen dekkari.

      Poista
  2. Pakko tää on varata! Tän aihepiiri tuntui jotenkin luotaantyötävältä, mutta sun arviosi perusteella inspiroiduin kuitenkin lukemaan tämän. Ykkösosa oli kyllä hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia :)
      Hyvä dekkari saa ajatukset nollautumaan mukavasti. Odottaa vaan, että pääsee viimeisille sivuille ja rikollinen jää kiinni. Loppuun hyvä koukku, että tietää kirjasarjan jatkuvan. Tykästyin näihin päähenkilöihin jo ensimmäisessä kirjassa ja sama tykkääminen jatkuu. Varsinkin Mia on sellainen henkilö, jolle toivoisi kaikkea hyvää, mutta kirjailija päättää jatkosta. Ykkösosa oli hyvä ja tykkäsin tästä vielä enemmän.

      Poista
    2. Tässä oli kyllä kiinnostavat henkilöt. Mia oli mun mielestä aavistuksen kliseinen, mutta kokonaisuutena onnistunnet!

      Poista
    3. En tiedä miksi, mutta Mia on suosikkini ja en ymmärrä miksi hänen taakkansa on pitänyt kirjoittaa niin rankaksi.
      Todella vauhdikas ja tiukasti otteessa pitävä jännityskirja!

      Poista
  3. Aivan, vielä parempi kuin edellinen! Kyllä meitä dekkarikettuja nyt hemmotellaan :) Mie luen Krefeldin Syvyyttä ja huh huh, taso pysyy yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vuosi on kyllä alkanut mahtavasti. Olen tykännyt myös uusista proosakirjoista, mutta huikeat jännityskirjat tänä vuonna, ei voi muuta sanoa.

      Poista
  4. Mai, minä niin odotin ensimmäiseltä Bjørkiltani paljon, mutta en vain syttynyt. Jokin tässä ei ottanut minua mukaansa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena ♥
      Mikä harmi, mutta olisin suositellut aloittamaan sarjan ensimmäisestä kirjasta, niin olisit päässyt paremmin tutuiksi päähenkilöiden kanssa.

      Poista
    2. Mai, niin juuri: Voi...

      En tajunnut, en ymmärtänyt.

      <3

      Poista
    3. Leena, koskaan ei ole liian myöhäistä lukea sitä ensimmäistä kirjaa. Minulle kävi Kristina Ohlssonin Fredrika-sarjan kanssa niin, että luin ne epäjärjestyksessä, olikohan se kolmas, jonka luin ensimmäisenä, sitten toisen, sitten ensimmäisen ja sitten neljäs ja viides ja tänä vuonna ilmestyy kuudes Fredrika-sarjan kirja. Daavidintähti oli huippu, saapa nähdä yltääkö uusin samaan.

      Poista