tiistai 13. kesäkuuta 2017

David Vann: Kylmä saari

Olin kymmenvuotias, kävelin yksikseni, kävelin pihalla likaisten lumilaikkujen halki ja nousin kapealle kuistille. En jaksa muistaa mitä silloin ajattelin, en jaksa muistaa millainen olin tai miltä minusta tuntui. Se kaikki on kadonnut, pyyhkiytynyt pois. Avasin ulko-oven ja löysin äidin kattoparteen hirttäytyneenä. Anteeksi, minä sanoin, peräydyin ja suljin oven. Olin taas ulkona kuistilla.

Alaskassa syntyneen David Vannin Kylmä saari vangitsi minut heti ensimmäiseltä sivulta otteeseensa. Kirjan henkilöt isä, äiti ja aikuiset lapset asuvat Alaskassa ja hyytävät tapahtumat leijailevat kiihtyvällä vauhdilla pitkin kirjaa, kunnes niiden on aika räjähtää lukijan silmille. Oletko valmis avioliittodraaman tapahtumille? Oletko valmis vuosikymmenten ilkeilylle, joka nyt on saavuttanut lakipisteensä? Oletko valmis mökin rakennuspuuhiin pienellä, karulla saarella syksyn hyytävässä säässä? Rakennuspuuhiin, joissa ei ole mitään järkeä. Miesmäistä uhoilua ja vallankäyttöä vaimoa kohtaan, joka ei anna periksi, perhe ei hajoa, eikä mies katoa, kuten oma isä aikoinaan ja sen seurauksena ajatukset äidistä roikkumassa katossa eivät kadonneet millään.

Olet sinäkin myrskyntuoja, Gary sanoi. Pimein päivä viikkoon. Tähän asti on ollut tyyntä ja aurinkoista. Jos minä toisin myrskyn, se olisi paljon pahempi, Irene sanoi. Koko Soldotna pyyhkiytyisi kartalta.

Gary oli hankkinut saaritontin ja sinne olisi aikomus rakentaa pieni mökki ilman mitään mukavuuksia. Irene oli suostunut, vaikka epäilykset pikkumökistä kuulosti klaustrofobiselta. Gary oli onneton rakentaja, joka rakensi ilman suunnitelmia. Irene oli varma, että mökistä ja asumisesta keskellä ei mitään, ei tulisi mitään. Hän yritti olla avuksi, vaikka oli sairastunut ensimmäisellä kerralla ja voimat olivat menneet. Gary oli vain sellainen mies, joka ei ottanut huomioon ketään muita ja nyt avioliiton viimeiset rippeet hakattiin kapeisiin hirsiin loukkaus loukkauksen perään. Syksy muuttui hyytäväksi talveksi ennätysajassa ja parin joskus alkuaikoina kokema yhteenkuuluvuus hävisi sateen ja rännän mukana saaren mutaiseen maaperään. Oliko sitä yhteenkuuluvuutta edes ollut, nyt sitä oli vaikea muistaa tuulen ujeltaessa teltan ulkopuolella ja myrskyn riepotellessa luontoa.

Kauhun vallasssa Irene tajusi, että he tosiaan asuisivat täällä. Mökistä ei tulisi sellaista kuin piti. Siinä ei olisi sitä mitä he tarvitsisivat. Mutta he asuisivat siinä silti. Hän saattoi nähdä sen silmissään aivan selvästi. Ja vaikka hänen teki mieli sanoa Garylle, että muuttakoon tänne yksin, hän tiesi, ettei sanoisi niin, koska sitähän Gary juuri odotti. Gary jättäisi hänet lopullisesti, eikä hän enää suostuisi jätettäväksi. Ei enää ikinä.

Tutustuin kirjaan Leena Lumin suosituksesta ja kiinnostuin kirjasta, koska vietän monta kuukautta vuodesta saaressa, jonne ei ole tietä, Garyn ja Irenen saareenkin piti mennä veneellä. Meidän saaressa on monta sukupolvea elänyt kesät talvet kymmeniä vuosia, mutta meille se on kesäpaikka. Mielestäni marraskuinen sää on jo ihan liian kylmää hatarassa talossa. Garyn ja Irenen yritys tehdä eläkepäivien mökki saarelle oli tuhoontuomittu ajatus. Gary näki mökissä vain itsensä, mutta Irene yritti pysyä kynsin hampain miehessään kiinni. Psyykkisesti pahoinvoiva avioliitto alkoi olla valmis räjähtämään. Olin sieluani myöten mukana kirjan trillerimäisissä tapahtumissa ja Alaskan luonnossa. Kirja ei päästänyt otteestaan ennen viimeistä sivua ja sitten tiesin, että olin lukenut hypnoottisen ja alkukantaisen teoksen.

Olen hirviö. Helvetti, minähän se hirviö olen.

David Vann, Kylmä saari *****
suom. Irmeli Ruuska
Wsoy 2014
s. 328
Caribou Island 2011
Trillerimäinen avioliittodraama perustuu tositapahtumiin.

David Vannin haastattelu

Saarella ovat käyneet mm. Sari, Annika, Leena Lumi, Laura, Marjatta, Hengityskeinu, Tuulia, Arja ja Morre



16 kommenttia:

  1. Tämäpä kuulostaa jännittävälle. Tavalliset dekkarit eivät nyt innosta ollenkaan, ehkäpä tämmöinen trilleri. Jääkaksosissakin pariskunta muutti syrjäiselle saarelle, sen kirjan jännittävyys on jäänyt mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääkaksoset on jäänyt hyvin mieleen. Sielläkin elettiin aika ankeissa oloissa.
      Uskon, että tämä kirja osuu ja uppoaa. Sen verran pinnan alla on kuohuntaa. Suosittelen ;)

      Poista
  2. Wow, mikä kirjoitus! Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta silleen hyvällä tavalla. En ole lukenut tätä kirjaa, mutta minulla on se hyllyssäni (ollut jo jonnin aikaa). Tulin lukeneeksi Vannilta Dirtin, joka ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Tämä sen sijaan vaikuttaa huomattavasti paremmalta ja syvemmältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ele <3
      Minullakin oli tämä hyllyssä varmaan vuoden. Sain sen eurolla kirjaston poistolaarista. Ilmeisesti kirjalla ei ollut lukijoita. Näin hurjalla kirjalla pitäisi olla älyttömästi lukijoita. Vann on taitava kirjoittaja. Ei tällaista pysty kirjoittamaan, jos ei ole itse kokenut tai läheltä nähnyt tällaista draamaa.
      Minusta tuo kansikuva on aika paha.

      Poista
  3. Kuulostaa hyytävältä! Kylmenevä liitto, jossa vain loukataan toinen toistaan, ja vielä hakeudutaan syrjäiselle saarelle. Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli juuri sitä, hyytävää. Suosittelen kuitenkin kirjaa, sillä se on todella hyvä.

      Poista
  4. Mai, kirjoitat eläväksi tämän kirjan hyytävän tunnelman.

    Eikö tästä saisikin hyvän elokuvan vai joko lienee tehty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta <3

      Pahinta han on, että nämä tapahtumat perustuvat tositapahtumiin. Kirjailijan perheessä on tapahtunut paljon ikäviä asioita ja hänelle kirjoittaminen on terapiaa.

      Hyvä elokuva kyllä tulisi, mutta en löytänyt tietoa valmiista elokuvasta. Kirjailija on hyvin suosittu ja voittanut 15 palkintoa kirjoillaan, joten olisi aika saada niistä lisää suomennoksia.

      Poista
  5. Kuulostaapa kiinnostavalta! Muistelen kirjaan joskus törmänneeni (kansi jäi mieleen), mutta enpä ole saanut teosta luettavaksi hankittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin jäi tuo kansi mieleen, joka on aika hyytävä. Kirjaston poistolaarista nappasin heti mukaani. Todella hyvä kirja ja perustuu tositapahtumiin. Kirjailijan elämästä voi lukea hänen haastattelustaan alapuolelta, kun hän kävi Suomessa. Kirjoittaminen on hänelle terapiaa suvussa tapahtuneiden ikävien kriisien vuoksi.

      Poista
  6. "Hypnoottinen ja alkukantainen" - mahtavan hyvä kuvaus. Kuulostaa ankealta meiningiltä, verta hyytävältä, tukkaa nostattavalta, realistisen tuntuiselta jännitykseltä. Alaska tarjonnee sopivat puitteet. Mikähän siinä kun en ole tänä kesänä vielä hakeutunut dekkarien pariin vaikka se on aina ollut kesäntulon merkki ennen että alan kallistua niiden suuntaan... ? Telkkarista olen kyllä seurannut esimerkiksi Miss Marplea ja Nuorta Morsea. Hienoa oli lukea kun esittelit kirjan ! Siitäkin jo alkoi pulssi nousta ja tukka pyrkiä pystyyn 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita <3
      Tänä vuonna on ilmestynyt tosi hyviä dekkareita ja jännityskirjoja. Onneksi jäi aikaa tälle kolmen vuoden takaiselle Kylmälle saarelle. Vannilla on uskomaton kertomisen lahja. Jo alkusivuilta on silmät pyöreinä, että huh huh mikä tarina alkoi. Hänellä olisi roppakaupalla kirjoja, mutta niitä pitäisi saada suomeksi. Suomentaja on tehnyt todella hyvää työtä.

      Poista
  7. Mai, mitä minä sanoin:) Jotkut kirjat unohtuvat, Kylmä saari ei!

    "Gary oli vain sellainen mies, joka ei ottanut huomioon ketään muita ja nyt avioliiton viimeiset rippeet hakattiin kapeisiin hirsiin loukkaus loukkauksen perään. Syksy muuttui hyytäväksi talveksi ennätysajassa ja parin joskus alkuaikoina kokema yhteenkuuluvuus hävisi sateen ja rännän mukana saaren mutaiseen maaperään. Oliko sitä yhteenkuuluvuutta edes ollut, nyt sitä oli vaikea muistaa tuulen ujeltaessa teltan ulkopuolella ja myrskyn riepotellessa luontoa." Hieno tiivistys, joka melkein paljastaa minulle, että taidat pitää avioliittoromaaneista kuten minäkin. Ja niissä pitää olla karkeaa rosoa ja sitten jotain psykologista draamaa, että se vetäisi. Vann teki sen hyytävimmin ikinä ja Shriver toisella tapaa Kaksoisvirheessä.

    Oih, olen niin otettu, että sytyit tälle Alaska -kirjalle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena <3
      Hienosta trillerimäisestä tositapahtumiin perustuvasta kirjasta ei voi olla pitämättä, vaikka tapahtumat tuntuvat julmilta. Rosot kirjoissa ovat parasta ja psykologinen draama on aina huippua.
      Ehkä kokeilen vielä tuota Kaksoisvirhettä, kun se on kirjahyllyssäkin. Eka kerralla en päässyt vauhtiin sen kanssa.

      <3

      Poista
  8. Tämä on todella, todella kylmäävä kirja - moneen vuoteen kylmäävimpiä. En tiennyt tai muistanut, että se perustuu tositapahtumiin. On hyvin uskottava joka tapauksessa, ja juuri siksi... Hienosti kerrot kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja <3
      Tämä oli niin elävästi kirjoitettu, todentuntuisesti, että ajattelin heti, että taustalla on pakko olla tositarina. Tuosta linkistä pääsee Vannin haastatteluun, jossa hän kertoo taustatietoja.
      Olet oikeassa, kylmäävä kirja.

      Poista