lauantai 19. elokuuta 2017

Ben Kalland: Vien sinut kotiin


Samana päivänä, kun minun piti matkustaa New Yorkista Helsinkiin Sofian hautajaisiin, sain kirjeen naiselta, joka väitti olevani tyttäreni.

Ben Kallandin esikoisteos Vien sinut kotiin kertoo tarinan uskonnollisessa perheessä kasvaneesta Markuksesta, hänen perheestään, urastaan kyseisessä uskonnollisessa organisaatiossa ja kolmenkymmenen vuoden työelämästä New Yorkissa. Kirja sisältää mielestäni niin tarkasti kuvailtua organisaatiokuvausta, sääntöjä ja rangaistuksia pakkokeinoineen, että pakostakin oma mieli alkoi pitämään tietoja totena. Jotakin olen tiennyt aiemmin kyseisestä yhteisöstä, joka on kaikkien tiedossa esim. ovelta ovelle kulkeminen ja uskonasioista puhuminen, verensiirroista kieltäytyminen, totaalikieltäytyminen armeijasta ja yhteisön ulkopuolelle joutumisesta, kun eroaa seurasta, ei edes perhe saa olla missään tekemisessä henkilön kanssa. Ulkopuolinen on kuollut yhteisölle.

Sellainen hän oli. Hän maisteli sanoja ja nimiä, liitti niihin odottamattomia adjektiiveja ja luokitteli kaiken sen mukaan, miltä se kuulosti. Markus kuulosti hänestä mausteiselta. Kaltevilta, karheilta pinnoilta, paksulta flanellilta, avotulelta ja hirsimökiltä.

Koska en halua tällä hetkellä lukea uskontoon liittyviä kirjoja, olin päättänyt olla lukematta, vaikka kirja on saanut paljon positiivisia arvosteluja blogeissa. Kirja kuitenkin tuli postilaatikkoomme, joten päätin silti lukea omasta kovasta henkisestä vastustuksestani huolimatta.  Luin kirjan kriittisesti, eikä sitä voi muuten lukeakaan, sillä päähenkilö on epämiellyttävä, uskonnollinen organisaatio järkyttävän korruptoitunut ja kammottava, ja lisäksi uskonnollisen yhteisön tavat kylmäsivät ja ahdistivat ihan oikeasti.

Positiivista kirjassa oli hyvä trillerimäinen alku, jota ei käsitelty missään vaiheessa mitenkään, negatiivista. Kaikki epämiellyttävä vaiettiin, eikä ongelmista puhuttu muuta kuin silloin, kun henkilölle tultiin kertomaan, mikä hänen rangaistuksensa on. Miehille ja naisille oli omat rangaistukset, koska mies on pää ja naiset alamaisia. Olen sen verran suomalainen nainen, ja tasa-arvoiseksi kasvatettu, että tuossa vaiheessa alkoi keittämään. Uskonnon varjossa, eikä ole ainoa uskonnollinen järjestö, joka sorsii naisia, naiset ovat kirjan mukaan syyllisiä, jos pari harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Eikä se ollut ainoa naista halventava sääntö.

Nostan hattua, kun tällaiset asiat nostetaan pöydälle ja julkisiksi.

Ben Kalland, Vien sinut kotiin
Atena 2017
s. 282
Uskonto
Arvostelukirja

Jos haluat kirjan itsellesi, niin laita viesti sähköpostiini.

11 kommenttia:

  1. En ole kuullutkaan tällaisesta kirjasta. Onko tuo Ben Kalland suomalainen kirjailija? Teema ei kyllä inspiroi minua, mutta moni kirja vie mukanaan aiheesta huolimatta jos se on mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu. - Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailija on suomalainen.

      Mukavaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  2. Kirjailija on suomalainen.

    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  3. Hei, kiitos kirjoituksesta! Yhdestä kohdasta en oikein saa selvää mitä tarkoitat: Lause joka alkaa "Positiivista kirjassa oli trillerimäinen alku.." Tuntuu että lauseen osa puuttuu. Kiitos joka tapauksessa että luit vaikka et juuri nyt innostu uskonnosta kertovista kirjoista. t. Ben Kalland

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ben!
      En halua spoilata, siksi kirjoitus ei avaa tekstiä kovasti, mutta jossakin vaiheessa alussa oltiin jään alla, joka kohtaus oli mielestäni huikean hyvä, mutta siitä ei ollut mitään seurauksia kenellekään kirjassa, eikä sitä juuri ajateltu jälkeenpäin. Kirjan lopussa ehkä hieman. Sellaisen teon kanssa eläminen olisi jokaiselle hirvittävää.

      Omassa lähipiirissä on vanhukset "puhuttu/huijattu" luovuttamaan iso perintö uskonnolliselle yhteisölle, ei kirjan yhteisölle, joten minua ahdistaa, sillä toinen vanhuksista elää pelon vallassa mitä tuli tehtyä ja mihin hän joutuu.

      Poista
  4. Okei ymmärrään! Kun kirjan lopussa lukijalle paljastuu tietoja jotka asettavat koko alkutapahtuman uuteen valoon, en tosiaan anna päähenkilöni kertoa siitä liikaa. Joku bloggari oli sitä mieltä että M. on epäluotettava kertoja.

    Ymmärrän hyvin että olet huolissasi lähipiirisi taphtumista. Uskonnollisilla yhteisöillä on uskomaton valta vaikuttaa ihmisiin, joskus se kohdistuu omaisuuteen, joskus ihmissuhteisiin. Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ben.
      Kirjassasi uskonto vaikutti varsinkin ihmissuhteisiin, joka on aivan kamalaa.
      Kirjan tarinankaari oli hieno ja olen samaa mieltä, että alkutapahtumat muuttuivat lopussa, mutta silti se jäi minua vaivaamaan.

      Tämä vastaus tuli nyt viiveellä, kun en ole ollut tietokoneen äärellä. Kiitokset kommenteistasi!

      Poista
    2. M. todellakin oli epäluotettava kertoja!

      Poista
  5. Tämä(kin) kirja odottaa lukupinossani sitä oikeaa lukuhetkeä. Kirjan kansi on kaunis, mutta tiedä sitten, saako sisältö minutkin kiuhumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn kirjapinot kasvavat minullakin ja mukavaa luettavaa on paljon.
      Kirjan kansikuva vastaa hyvin kirjan tarinaa.
      Käynpä lukemassa, kun olet saanut kirjan blogattua :)

      Poista
    2. Kia, minä en vain kestä näitä 'lahkolaisjuttuja', joissa joku yhteisö asettaa omat lakinsa maan lakien yläpuolelle koskien mm. mitä naisille ja lapsille voidaan tehdä. Olen silti erittäin tyytyväinem, että luin tämän Kallandin kirjan, sillä tämä on taidetta, tämä on musiikkia. Mutta ei tämä minua muuhun käännyttänyt kuin arvottamaan teoksen lukuvuoteni toiseksi parhaaksi kotimaiseksi!

      Niin ja tässäkin kirjassa siis miehet voivat 'huorata' vapaasti, eikä siitä synny mitään rankaisuja. Lueppa kirja, niin näet miten naisten käy vaikka, jos heitä on väkisin hyväksikäytetty...

      Poista