Norjalaisen
Gard Sveenin esikoiskirja Raskaat varjot
nappasi vuonna 2014 parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävän
Lasiavain-palkinnon. Kirja sisältää osittain dokumentaarisen pohjan, sillä
Sveen oli kiinnostunut tunnetusta vastarintaliikkeen taistelijasta Kai
Holstista ja hänen kohtalosta. Dekkariin on sisällytetty Holstin tarinaa ja
dekkari kulkee vuoden 2003 ja vuoden 1942-45 välillä. Kirja olisi toiminut
hyvin myös molemmissa aikatasoissa yksistään, mutta tällaisenaan todella hyvä
ja toimiva, suorastaan pelottava, ainakin sota-aikana.
Uskomatonta. Että kaikista ihmisistä juuri
hän oli saattanut tehdä jotain tällaista. Tämä lyhyt selonteko oli väärennetty
asiakirja, ja silti hän tunsi vain pienen piston omassatunnossaan kuin hänen
oma uransa muka olisi arvokkaampi asia kuin edesmenneen, luultavasti surmatun,
ihmisen oikeamielinen kohtelu.
Vuonna
2003 löydetään kolme sota-ajalta peräisin teloitettua ihmistä, joiden tutkimus
kiinnostaa kovasti yksinäistä keski-ikäistä rikostarkastaja Tommy Bergmannia.
Teloitettujen henkilöiden nimet selviävät yhden henkilön esineen avulla. Pian
lähiseudulla tapahtuu todella väkivaltainen ja raaka teloitus natsipuukolla.
Tommyn päivät ovat kiireisiä ja tutkimuksen vaiheissa hän lentää Tukholmaan ja
Berliiniin haastattelemaan tutkimuksissa esille tulevia henkilöitä. Liittyvätkö
menneisyyden ja nykyisyyden henkirikokset toisiinsa, paljon mahdollista. Tommyn
oma elämä on ikävässä vaiheessa, asiat voisivat olla paremminkin. Kirjailija on
kirjoittanut uudelle sarjalleen erikoisen tyypin. Jos dekkari kertoisi vain
Tommysta, olisin jättänyt kirjan kesken, mutta sota-ajan kuvaukset olivat niin
vahvoja ja veivät mennessään, ja yritin sinnitellä nykyajan kuvausten kanssa.
Luoja armahtakoon sieluasi, Agnes kuiskasi.
Ei auttanut. Askeleet lähestyivät
vääjäämättömästi.
Enää yhdeksän porrasaskelmaa. Hän tiesi,
koska oli laskenut. Ei voinut olla enempää kuin yhdeksän.
Enää yhdeksän askelmaa jäljellä hänen
elämästään.
Myrkkykapseli painoi ikeniä. Nyt, se täytyy
tehdä nyt.
Nuori
nainen, vastarintaliikkeen vakooja Agnes, eli natsimiehityksen vuosina jatkuvasti
kauhun hetkiä. Hänet oli koulutettu eliminoimaan natseja, mutta jostakin syystä
hänen kauneuttaan ja naisellisia avuja käytettiin hyödyksi vain natsien
seuralaisena. Ajat olivat raastavan kireitä ja arvaamattomia. Jokainen ilmiantoi ihmisiä ja
vastarintaliikkeen henkilöitä teloitettiin koko ajan. Kuka oli ilmiantaja. Joko
oli Agneksen vuoro joutua teloitusryhmän eteen. Todella hyvä dekkari, enkä
ihmettele yhtään, että kirja voitti Lasiavain-palkinnon. Kirjassa syvennytään
Norjan miehitykseen ja vaiettuihin teloituksiin, joilla oli yhteyksiä vuoteen 2003. Huippudekkari, jonka juonenpunonta onnistui uskomattomalla tavalla.
Gard
Sveen, Raskaat varjot ****
Suom.
Arja Kantele
Bazar
2015
s.
557
Den
siste pilegrimen 2013
Gard Sveen on tosiaan mielenkiintoinen tuttavuus ja nämä varjot Lasiavaimensa ansainneet! Teos kiertyy kerälle varsin mainiosti ajanmukaistetuissa, historiallisissa raameissa norjalaisten kipupisteitä säästämättä tai säälimättä ja esiinkumpuavasta pengonnan ja kytkyjen peräämisen aiheuttamasta vastarinnasta piittaamatta. Rauhallispoljentoinen laatudekkari:)
VastaaPoistaOlin varma, että olet lukenutdekkarin, mutta en löytänyt linkkiä. Täytyypä etsiä tarkemmin. Gard Sveenin uusin dekkari oli kirjaston hyllyssä ja huomasin, että esikoinenkin oli ja vieläpä Lasiavaimen voittanut.Halusin sitten lukea tämän ensin ja voi hyvät hykkyrät sentään, olihan hyvä dekkari. Just nuo historialliset sota-aikaiset osat tekivät vaikutuksen. Minulle tämä ei ollut rauhallinen, vaan hiipivän kauhun kirja. En kyllä tiennyt murhaajaa!
PoistaOnpa mielenkiintoisen tuntuinen kirja!
VastaaPoistaOn. Suosittelen. Historia tuo laadukkuutta tähän dekkariin. Ja seuraava osakin on jo julkaistu.
PoistaTämä oli todella hyvä! Tykkäsin erityisesti historiaosuuksista, ne olivat vetävää luettavaa. Sarjan toinen osa oli vähän erilainen, mutta aika hyvä sekin. Oikein hyvä dekkarituttavuus. :) Kyllä meni Lasiavain oikeaan osoitteeseen minunkin mielestäni.
VastaaPoistaKiva kuulla, että sinäkin olet lukenut tämän dekkarin, en nimittäin löytänyt netistä linkkiä. Minustakin on hyvä uusi kirjailijatuttavuus ja dekkarihan on kovaa kamaa, taatusti jännitys pysyy loppuun asti. Ja seuraava osa odottaa kotona :)
PoistaMai: huippudekkari - kyllä vaan! Kaikki tapahtuu varsin mainiosti ajanmukaistetuissa, historiallisissa raameissa norjalaisten kipupisteitä säästämättä tai säälimättä ja esiinkumpuavasta pengonnan ja kytkyjen peräämisen aiheuttamasta vastarinnasta piittaamatta. Rauhallispoljentoinen ja uskottava dekkari:)
VastaaPoistaMinä tykkäsin historiaosuudesta. Olisin voinut lukea kokonaan historiallisen dekkarin, sillä en tykännyt päähenkilöstä. Kaikenlaisia ongelmia on päähenkilöille riittänyt, mutta nyt on kyllä taas iljetys asialla.Mutta eiköhän siihenkin tarinaan löydy jotain lapsuustraumoja.
Poista