Sama enkeli, joka oli tuonut Margaretin ja
kaksoset, tulee taas käymään ja tuo uuden veljen, Michaelin. Isä sanoo
löytäneensä Michaelin Italiaan johtavien portaiden seitsemänneltä askelmalta.
Hän sanoo, että jos toivoo uutta lasta, on käännyttävä seitsemännen portaan
enkelin puoleen.
Pulizer-palkitun
Seitsemännen portaan enkeli teoksen
kirjoittaja Frank McCourt (1930-2009) eli ensimmäiset vuotensa Brooklynissa,
josta vanhemmat halusivat palata takaisin Irlantiin. Kirja on muistelmallinen
teos, mutta uskoakseni siinä on käytetty runsaasti kirjailijan vapauksia perheen
lapsuus- ja nuoruuskuvauksissa, joissa isä joi kuin pesusieni ja äiti yritti
pitää perheensä koossa. Elämä oli köyhääkin kurjempaa, mutta eipä naapuristossa
juuri kovin rikkaita näkynyt.
Kun luet kirjan, tiedät mitä nälkä on ja miten
sukulaiset, naapurit, opettajat, papit, viranomaiset ym. kohtelivat huono-osaista
McCourtin perhettä. Frank oli perheen vanhin lapsi ja kaikesta kurjuudesta
huolimatta hän selviytyi sairauksien ja nälkäkuoleman partaalta hengissä, ja muutti takaisin
Amerikkaan, ja on siellä kirjoittanut pitkän liudan kirjoja. Seitsemännen
portaan enkelistä on tehty myös samanniminen elokuva.
Opettajamme herra Benson on hyvin vanha.
Hän karjuu ja pärskii sylkeä päällemme kaiket päivät. Eturivin pojat toivovat
ettei hänessä ole tauteja, koska juuri syljen mukana kaikki sairaudet leviävät
ja hän saattaisi aivan hyvin kylvää keuhkotautia oikeaan ja vasempaan. Hän sanoo että meidän pitää osata katekismus
etuperin ja takaperin ja sivuperin.
Frank
oli hyvä oppilas, ja opettaja olisi toivonut hänen jatkavan jopa yliopistoon
opiskelemaan, mutta köyhiä ei otettu oppikoulun oppilaiksi. Niinpä Frank
lopetti koulunsa ja meni aluksi lähettipojaksi. Isä oli kadonnut Englantiin
töihin, mutta hän joi sielläkin palkkansa, joten hänestä ei ollut mitään apua.
Lasten äiti joutui kerjäläiseksi. Äiti ja lapset asuivat sukulaisten nurkissa
ja hyväntahtoisuuden armoilla. Äidin ollessa sairaana Frank piti sisaruksensa hengissä
varastamalla heille ruokaa. Välillä Frank vei sisaruksensa pelloille ja lypsi
lehmistä maitoa. Siitä huolimatta lapset olivat luurangonlaihoja ja likaisia
ryysyläisiä, joihin taudit iskivät helposti kyntensä.
Päivää ennen neljättätoista syntymäpäivääni
katson itseäni mummon vanhan peilipiirongin peilistä. En kai minä voi tämän
näköisenä mennä postiin töihin? Kaikki vaatteet riekaleina – paita, pusero,
polvihousut, sukat ovat pelkkiä rääsyjä ja kengät niin rikki, että putoavat
pian itsestään jalasta. Muinaisjäännöksiä niiltä ajoilta, kun vielä oli jotain
päälle pantavaa, sanoisi äiti. Ja jos ovat vaatteet kehnossa kunnossa niin
vielä kehnommalta näytän itse. Tukka harottaa joka suuntaan, vaikka sitä kuinka
kastelisi kraanan alla. Harottaviin hiuksiin tepsii parhaiten sylki, mutta on
aika hankala sylkeä omaan päähänsä. Pitäisi sylkäistä oikein mojova latinki
ilmaan ja tyrkätä sitten pää alle. Silmäni punoittavat ja niistä tursuaa
keltaista mähnää, naamani on punainen ja keltaisten finnien peitossa ja
etuhampaani ovat niin mustat ja lahot, etten kehtaa ikinä hymyillä kenellekään.
Frank
McCourt kirjoittaa rehevää ja rehellistä tekstiä mitään salaamatta, mutta lisäämällä huumoria runsaasti muistelujensa sekaan, sillä muuten
kirja olisi surullista luettavaa koko ajan. Kirjailijalla on taito kertoa
tarinaansa tragikomiikan avulla. Aika on antanut perspektiiviä ja selättänyt
köyhyyden, nälän ja kurjuuden, jonka varjosta lapsuuden ja nuoruuden muistoja
on väritetty niin överisti, että ainakin minä nauroin ja itkin vuoronperään.
Kirja
on kuvaus rutiköyhästä perheestä. Kirjan muisteluiden lomasta nousee kuvaukset
Irlannin yhteiskunnan tilasta toisen maailmansodan aikana. Historia,
kulttuuri sekä katolisuus värittivät perheen elämänmenoa. Koulunkäynti ja
opettajat olivat uskomattomia väriläiskiä ja todella ilkeitä. Kirja on todella tämän vuoden lukuhelmi, paras
lukemani kirja tänä vuonna.
Olen odottanut pitkään, että voin sanoa, että
suosittelen kirjaa lämpimästi, nyt sen voin sanoa. Frank McCourt, toivottavasti olet siellä, missä
tähdet kimaltelevat, sillä Seitsemännen
portaan enkeli on tähtikirjallisuutta.
Frank McCourt, Seitsemännen portaan enkeli *****
Suom. Juhani Lindholm *****
Otava 2017
s. 398
Angela´s ashes 1996
Ensim. suomenkielinen teos 1997
Mai, tämä on aivan mahtava kirja. Lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan,että tämän kirjan takia innostuin muustakin McCourtin tuotannosta. Kun aika on, luen tämänkin uudelleen.
VastaaPoista<3
Kiitos Leena <3
PoistaOstin pokkariversion lentokentältä matkalukemiseksi. Luin kirjaa hellyydellä ja hartaudella ja nauraa räjähtelin välillä. Mieskin sai kuulla kirjasta useamman otteen. Tosi hyvä matkakirja, paitsi että en ehtinyt kovin paljon lukemaan, kun oli niin paljon tekemistä.
Aion ihan varmasti lukea kaksi muutakin suomennosta.
<3
Tämä on kyllä positiiivisimpia kirjoja mitä on kirjoitettu.
VastaaPoistaJos et ole lukenut Amerikan ihmemaassa ja Liitupölyä, niin suosittelen. Molemmat ovat elämäkerrallisia romaaneja.
Kävin Googlen kuvasivuilla katselemassa McCourtin kuvia, on kyllä iloisen näköinen useimmissa.
Tämän kirjan kannen kuva on myös tyyliin sopiva.
Tuli mieleeni, että McCourt tarkastelee lapsuuden vaikeita hetkiään samantyylisesti lempeällä huumorilla kuten Hannu Väisänen ja Marco Bjurström omiaan, tai vielä asteen hulvattomammin. Tämä on minusta hieno elämäkertatyyli. Ruikutus saisi lukijan vaivautuneeksi.
Kiitos Marjatta <3
PoistaOlen samaa mieltä kanssasi. Aiheesta olisi voinut tehdä herkemmänkin kirjan, mutta uskoisin kirjailijan olleen aika hauska velikulta, kun katselee hänen valokuviaan netistä.
Kirjailija on selvästi päässyt yli vanhoista ongelmista ja katselee niitä huumorinpilke silmäkulmassa, välillä kyllä kritisoiden reippaasti, mikä oli oikein.
Taas sekoitin Marco Bjurströmin ja Mark Levengoodin. Ei se mitään, mutta valoisa on Marcokin, mutta ei ole kai kirjoittanut lapsuudestaan. :)
PoistaElegia kertoo, että häneltä jäi Amerikan ihmemaa kesken. Jatko-osat ja aikuisuus aiheena ovat yleensä aina laimeampia kuin se ensimmäinen lapsuudesta kertova kirja.
Liitupölyä, Teacher Man, kertoo miten McCourt oppi opettajaksi ja hänen opettamisensa filosofian. Siitä pidin niin paljon, että olen ihan tallentanut jonnekin tekstinpätkän.
Varmasti yksi parhaimmista kirjoista joita olen lukenut. Kiva oli palauttaa kirjan sisältöä mieleen; omasta lukemisestani on jo 15 vuotta.
VastaaPoistaKiitos Anneli <3
PoistaKyllä tämä nousi lempikirjojeni joukkoon. Aivan uskomaton selviytymistarina kurjuudesta, nälästä js sairauksista. Tuollaisen lapsuuden kokenut ihminen voi sortua, mutta se voi myös vahvistua. Huumori on auttanut ja rakkaat sisarukset.
Minäkin olen lukenut tämän, siitä on tosin aikaa tosi kauan. Muistan kyllä kirjan tehneen vaikutuksen. Sen sijaan jatko-osa (Amerikan ihmemaassa) jäi minulta kesken: sitä en muista jäikö siksi että aika oli väärä sen lukemiselle vai jostain muusta syystä.
VastaaPoistaKiitos Ele <3
PoistaMinulla kävi mielessä, että sinä olet varmasti lukenut tämän kirjan. Hienoa, että kirja teki vaikutuksen myös sinuun.
Minulla olisi aikomus lukea myös jatko-osat, mutta annetaan ensimuistelmien hieman hautua, kunnes jatketaan Amerikassa.
Luulen, että kirjoille on se oma sopiva lukuaikansa, jolloin kirjoista nauttii eniten.
Tämä on ihana kirja! Olipa kiva lukea postauksesi. Mukavaa alkanutta viikkoa! P.s. blogissani on puutarhakirja-arvonta:)
VastaaPoistaKiitos Tiiu :)
PoistaKirja on ihana ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille lukijoille :)
Käynpä katsomassa blogiasi :)
Luulen, että suuri osa kirjan viehätystä on juuri tuo äärimmäisen kurjuuden keskellä selviytyminen ja huumori, jonka varjolla McCourt siitä pystyy kertomaan. Kuten Elegialla, minullakin jäi jatko-osa kesken. Mutta Seitsemännen portaan enkeli säilyy kyllä korkealla koskettavimpien kirjojen listalla, vaikka lukemisesta on iät ja ajat.
VastaaPoistaKiitos Nellu :)
PoistaOnhan tämä niin huikea lukukokemus, että säilyy varmaan pitkään mielessä. Kaikki kurjuus, vaikka se oli huumorilla kirjoitettu, ei hymyilyttänyt. Olen edelleenkin järkyttynyt isän juomisesta. Kirjailija kertoi isästään oikeastaan aika hienosti, vaikka isä oli juoppo. Isällä oli myös omat hyvät puolensa tarinankertojana ja laulajana.