keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia (Klassikkohaaste 6)


Kuinka olemmekaan rakastaneet toisiamme! Ja nyt tämä tyhjyys – se kuin humisee ympärillämme. Miksi, sano miksi? Anteeksi – rakas!

Kiinnostuin lukemaan Annikki Kariniemen (1913-1984) Erään avioliiton anatomian, sillä luin vuonna 2017 Rosa Liksomin Everstinnan, joka kertoo Annikki Kariniemestä rehevällä lapinmurteella. Etsin tietoja Annikki Kariniemestä ja Erään avioliiton anatomia nousi esille kirjailijan omakohtaisena avioliittokuvauksena, joka oli väkivaltainen.

Tuntuu kummalliselta ajatella, että löytyy sellaisia miehiä, jotka eivät koskaan potki vaimojaan eivätkä koiriaan. Eivät edes unissa, se on merkillistä!

Erään avioliiton anatomia kertoo kenraalittaresta ja hänen kenraalistaan. Anna ja Einar elivät perhehelvettiä, jossa oli menty siihen pisteeseen, että Einar hakkasi Annan sairaalakuntoon useimmin kuin osoitti, että rakasti vaimoaan. Annan kestokyky oli vuosikausia kestäneen alistamisen ja pahoinpitelyjen jälkeen niin heikoilla, että hän pelkäsi muistinsa menneen ja silmiensä vaurioituneen.

- noo tuollaisessa kiimaisessa naisen ruumiissa ei ole enää mitään häpäisemistä, se on itse häpäissyt itsensä jo kauan sitten ja mitä sillä on enää täällä tekemistä, pakatkoon kapsekkinsa ja menköön, pakatkoon laukkunsa ja lähteköön.

Erään avioliiton anatomia koskettaa julmuudellaan. Se koskettaa siksi, että kirjailija on joutunut elämään vuosikymmeniä miehen kanssa, joka satutti häntä. Nuori Anna ihastui itseään huomattavasti vanhempaan mieheen. Mies oli vielä naimisissa, kun suhde nuoreen Annaan alkoi. Ystävät varoittivat Annaa, että älä mene naimisiin Einarin kanssa, se on ollut kauhea kahdelle aiemmalle vaimolleen. Ensimmäinen vaimo tuli sokeaksi lyönneistä, kun verisuoni katkesi päästä ja toinen vaimo kuoli väkivaltaisesti. Molemmat painettiin villaisella. Kenraali oli vaikutusvaltainen mies ja hänellä oli vaikutusvaltaisia ystäviä. Pari järjesti illallisia ja juhlia ja seurusteli ahkerasti muiden parien kanssa, mutta julkisivun takana tapahtui hirveitä asioita. Neljän sodan käynyt mies oli armoton käskijä ja kurittaja.

Kuinka olisin voinut koskaan ajatella että hän oli väkivaltainen. Kun kerrottiin hänen raakuudestaan, olin tietävinäni vain totuuden; että edelliset naiset eivät osanneet rakastaa häntä sillä tavalla kuin minä osaan.

Anna elää elämäänsä Einarin rinnalla ja ihmettelee, että voiko olla muunlaisia miehiä, sellaisia jotka eivät lyö. Väkivallasta on tullut heidän avioliittonsa yksi osatekijä, josta kumpikaan ei pääse irti. Einari tietää välillä menneensä liian pitkälle ja hyvittelee Annaa ja pelkää menettävänsä vaimonsa. Silloin he ovat Annan mielestä jälleen onnellisia vähän aikaa. Vuosien kuluessa Anna huomasi, että hänen rakkautensa ei muuttanut Einaria parempaan suuntaan. Ei tietenkään.

Jos joku heittää omissa rappusissaan häränpyllyä ei hänen tarvitse sanoa sitä että se tapahtui toisen käden ohjaamana, toimittamana, paiskaamana.

Annikki Kariniemi, Erään avioliiton anatomia
Otava 1968 2p.
s. 220

Kuudennen klassikkohaasteen vetovastuussa toimi Heidi P Kirjapöllön huhuiluja kirjablogista.

Liksom Rosa: Everstinna

Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1  Émile Zola: Nana
2  Veijo Meri: Manillaköysi
3  Maria Jotuni: Huojuva talo
4  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa 
5  Aila Meriluoto: Peter-Peter
6  Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia 
 

16 kommenttia:

  1. Liksomin Everstinna oli kirjasyksyn väkevimpiä kokemuksia, ja paluusi alkulähteille eli Katiniemen autenttiseen tekstiin kiinnostaa kovasti. Ja hurjalta kuulostaa. Kariniemen perhehelvettikuvaus todistaa myös siitä, että kyllä näitä tabuaiheita on aikojen saatossa fiktioissa viljelty. Onko Kariniemen teksti sinusta aikaa kestävää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkoi kiinnostaa alkulähteet Everstinnan jälkeen ja tietysti se, että en ollut aiemmin lukenut yhtään kirjaa Kariniemeltä ja hän on kuitenkin pohjoisen ihmisiä niin kuin minäkin. Kariniemen teksti on kaunista ja siitä näkyy paljon kirjoittaneen ihmisen käsiala, samoin rakkaus kirjoittamiseen. Tekstissä on mukana päiväkirjamerkintöjä, joten se sopii hyvin nykyaikaan. Tietysti aika- ja miljöökuvaukset ovat aitoja ajalle, mistä minä tykkäsin kovasti. Teksti on kestänyt hyvin aikaa. Tarina itse on julma. Suosittelen.

      Poista
  2. Enpä ollut Kariniemestä ennen kuullut (paitsi kaupan eineshyllyssä tmv. nähnyt), mutta alkoi kiinnostaa tällainen avioliitollinen anatomia. Näistä harvemmin kirjoitetaan, koska aihehan on tabu. Huvikseni kurkin Wikipediasta tietoja Annikista ja eversti-miehestään. Luonnollisesti väkivaltaisuudesta ei mainita sanaakaan. Täytyypä katsella josko tämän kirjan saisi kirjastosta: kiinnostaisi lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kirjaa. Kirja on kirjoitettu everstin kuoleman jälkeen ja jossakin vaiheessa Annikki Kariniemi tuli katumapäälle ja sanoi, että teos ei kuvannut hänen avioliittoaan. Kuvaukset kirjassa ovat niin aidon oloisia, että uskon hänen kuitenkin kirjoittaneen omasta avioliitostaan.
      Eversti Willamosta löytyy myös tekstiä netistä (kirjan puoliso).

      Poista
  3. Olipas hauska sattuma, kun meillä oli eilen senioreiden lukupiirin kokoontuminen, jossa meillä oli aiheena Liksomin Everstinna. Tästäkin kirjasta puhuttiin aika paljonkin, kun mukana oli sellaisia lukijoita, jotka aikanaan olivat lukeneet tämän kirjan. Ehkä pitäisi minunkin lukea se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kun hauskankuuloinen lukupiiri, jolla on laaja lukukokemus. Kirja on varmasti herättänyt huomiota aihepiirillään ilmestymisaikanaan. Suosittelen.

      Poista
  4. Minäkin innostuin Kariniemestä luettuani Everstinnan ja nähtyäni Liksomin kirjoittaman monologinäytelmän Lapin punaiset hanget, joka kertoo samaisesta Annikki Kariniemestä. Olen lukenut häneltä äidin hyllystä löytyneen romaanin Pyhä Petronella. Lukupinosta löytyy lisäksi saksalaisten sotilaiden ja Lapin naisten välisistä suhteista kertova Veren kuva, mummon hyllystä löytynyt Tarina suuresta joesta sekä eräkirja Lohisiima ja silkkiliina, jossa on myös kuvia Annikista ja hänen isästään kalastelemassa. Erään avioliiton anatomiaa odottelen kirjastosta, mutta Everstinnan jälkeen monella on herännyt kiinnostus kirjaa kohtaan ja varausjono on todella pitkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on monta hyvän kuuloista kirjaa lukupinossa. Aion itsekin tutustua paremmin Kariniemen tuotantoon. Everstinna sai minutkin kiinnostumaan Kariniemestä :)

      Poista
  5. Erään avioliiton anatomia ja Veren kuva löytyivät kirpputorilta. Ne muuttivat ennakkokäsitystäni/luuloani Kariniemestä kirjailijana. Vaikuttavia molemmat, Veren kuvassa väläyksinä myös runollisia Lapin luonnon kuvauksia ja tarkkaa ajankuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että ennakkokäsitykset muuttuivat :)
      Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakkokäsityksiä, mutta olin tästä kirjasta positiivisesti yllättynyt, sillä teksti on kirjoitettu kauniisti ja tarina koottu hienosti yhteen. haluan lukea lisää jossakin vaiheessa. Ehkä luen Lapin luontoon liittyvän kirjan. Kirjojen nimet ovat tuttuja. Luultavasti äitini luki niitä.

      Poista
  6. Mielenkiintoinen valinta klassikkohaasteeseen, enpä ole tästä koskaan kuullutkaan. Pistän korvan taakse... Mukavaa, kun osallistuit haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi <3
      Erään avioliiton anatomia on jo 50 vuotta vanha kirja, joten mielestäni se oli paikkansa ansainnut kirjaklassikoiden joukossa. Uskonpa, että Annikki Kariniemen kirjoilla on nyt kysyntää, kun Rosa Liksom toi hänet jälleen esille.
      Lämmin kiitos sinulle Heidi, kun vedit klassikkohaastetta <3

      Poista
  7. Minulla on sellainen mielikuva, että olen Annikki Kariniemen kirjoja lukenut parikymppisenä tai sitten sekoitan ne Eeva Tikan romaaneihin, joita tuolloin myös luin. Voisinkin lainata kummankin kirjalijan teoksia seuraavalla kirjastokerralla. Rankkojen realististen elämäntarinojen lukeminen on aina kuulunut jollakin tavoin lukutottumuksiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjablogi on siitä hyvä, että täältä voi tarkistaa mitä on lukenut blogiaikana. Molemmat hyviä kirjailijoita Annikki Kariniemi ja Eeva Tikka. Klassikkokirjoja 😀
      Annikki Kariniemi jaksoi miehensä rinnalla liian kauan.

      Poista
  8. En ole lukenut Kariniemeltä mitään, mutta hämärä mielikuva hänestä julkisuudessa on. Perheväkivalta on järkyttävää. Nainen uskoo muuttavansa miehen, mutta ei siinä yleensä koskaan niin käy. Everstinna oli vahva, vaikka pahaa teki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Everstinna on lastenleikkiä tähän kirjaan verrattuna. Perheväkivalta on niin tuomittavaa kuin se olla voi. Surettaa ihmisten puolesta, jotka joutuvat kotonaan kokemaan väkivaltaa, on se henkistä tai fyysistä.

      Poista