tiistai 2. tammikuuta 2018

Eve Hietamies: Yösyöttö


Poika tuli, kätilö hihkaisi.
Vauvalla oli silmät turvoksissa, nenä littana, naama tulipunainen, pää suippo kuin tonttulakki ja kintut kuin kanankoivet. Se oli sinertävä ja harmaa, killitti kieroon ja inisi hiljaa.
Se oli maailman kaunein vauva.

Eve Hietamiehen Yösyöttö on samalla kertaa viihdyttävä ja kunnianhimoinen proosateos aihepiirinsä monipuolisen tarkastelun ansiosta. Kirja on osoitus siitä mitä kaikkea voikaan sattua lapsen syntymän jälkeen. Elämä ei ole prinsessasatua, ja tässä tapauksessa prinssisatua, eikä elämä hymyile aina kuin Naantalin aurinko. Antille ja Pialle syntyi poikavauva, ja jo odottamisen aikana Pia oli masentunut. Masennus jatkui synnytyksen jälkeen, joten Antti hoiti vauvaa ja kotia ja kävi töissä.

Olin väsynyt, yksinäinen, tylsistynyt. Halusin palata töihin ja puhua muidenkin kuin kuolaavien ja purskuttavien kääpiöiden kanssa. Halusin istua baarissa, juoda olutta, nukkua pitkään viikonloppuna, maata päivän sängyssä ja katsoa dvd:ltä Taru Sormusten Herrasta –trilogian. Halusin seksiä sunnuntaiaamuna, istua yksin saunassa.

Yösyötössä kävi niin, että pian Antti huomasi kulkevansa vauvansa kanssa erilaisissa vauvojen verkostoitumistapaamisissa, muskareissa jne. ja hoitavansa yksin kaikki vauvan sairastelut, neuvolat, ristiäiset ja ne kuuluisat vaipanvaihdot ja yösyötöt. Onneksi naapurista ja neuvolasta löytyi apua. Pialle löytyi apua aivan liian myöhään. Eve Hietamies kirjoittaa koukuttavasti ja tunteisiinvetoavasti. Itkin ja nauroin kirjan mukana. Luin kirjan ensimmäisen kerran, kun se ilmestyi, ja halusin nyt tuoda kirjan blogiin, joten oli mukava muistella mitä Antti ja Paavo tekivät kirjassa. Pokkarissa on hauskat elokuvakannet. Jokainen on kuullut elokuvasta ja sen menestyksestä. Kirjalle soisin lisämenestystä, sillä se sopii hyvin miehillekin luettavaksi, mies pääosassa ja muutenkin miehinen näkökulma aiheeseen. Suosittelen.

Puhalsin pipiin tai kurkistin vaippaan vaikka keskellä ostaria, enää ei nolottanut. Keskustelin apteekissa myyjän kanssa täysin relana parhaimmasta pyllyrasvasta ja uskalsin jopa kysyä Ullalta, oliko sen mielestä Paavon vehje normaalin kokoinen.
Oli tarpeeksi munaa siihenkin.

Eve Hietamies, Yösyöttö ****
Otava Seven-pokkari 2017
s. 383
ensim. julkaisu Otava 2010

4 kommenttia:

  1. Mun piti mennä katsomaan tämä elokuviin mutta se sitten vähän jäi. Elokuvasta tosiaan olen itsekin kuullut paljon positiivista palautetta. Hyvä, että kirjoitit kirjastä täällä blogissakin, sillä itse en ole ainakaan kuullut tätä ennen kirjasta. Kirja kuulostaa sen verran koukuttavalta ja koska elokuva nyt jäi välistä, niin kirja päätyy omalle lukulistalle ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu kävi minulle, ajattelin käydä katsomassa elokuvan, mutta sitten se jäi. Minulle sopii nämä kirjat, joten ostin tämän pokkarin ja seuraavaksi luen jatkokirjan, jota en ole ennen lukenut.
      Kirja on kuule koukuttava, hauska ja ihana. Petteri Summanen on varmasti nappivalinta Antin osaan.

      Lukuiloa tälle vuodelle Hanna-chan :)

      Poista
  2. Tämä ja jatko-osat ovat hyviä, vaikkakin vilisevät sukupuolistereotypioita. Se on kyllä varmaan kirjailijan tarkoituskin, sillä osittain juuri niihin rakentuu tuo kirjan (musta)huumorikin. Minäkin itkin ja nauroin tätä kirjaa lukiessani, ja täytyy sanoa, että pidin kirjasta enemmän kuin elokuvasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ajattelin, että kirjailijasta oli varmaan hauska kirjoittaa tätä ja laittaa mukaan juuri ne stereotypiat. Minulla on vielä elokuva katsomatta. Ajattelin sitä kohtausta leikkikentällä, tiedät varmaan, oliko sekin elokuvassa, kun viisivuotias...

      Poista